tiistai 29. joulukuuta 2009

Paulo Coelho:Yksitoista minuuttia

Kirjan nimi ”Yksitoista minuuttia” tarkoittaa pelkästään seksiin kuluvaa aikaa, kun jätetään pois keskustelu, riisuuntuminen, hyväilyt ja muut tunnelmaa luovat tekijät.


Brasilialaisella Marialla on unelmia.
Onnekkaan sattuman kautta hänelle tarjotaan
mahdollisuutta lähteä Sveitsiin yökerhoon tanssijaksi.
Maria lähtee ja aloittaa perille päästyään sambatunnit. Kurssin jälkeen alkavat työt tasokkaassa yökerhossa.

Paikan omistaja huolehtii työntekijöistään. Palkaksi hän ottaa provisiot eli ”pöydän siivouspalkkion” tyttöjen palkasta.


Työ on miesten viihdyttämistä.

Miesten, jotka tulevat ympäri maailmaa Geneveen työasioissa.

Varakkaita liikemiehiä, taiteilijoita, pankkiireja, jotka haluavat seksiä omine erikoisuuksineen.


Mariasta tulee prostituoitu, vapaaehtoisesti ja oppimishaluisena.

Hän lukee vapaa-aikanaan pornolehtiä, käy elokuvissa ja lainaa kirjastosta saadakseen tietoa asioista, joita kohtaa miesten kanssa.

Samalla hän koettaa selvittää itselleen mitä rakkaus on.


”Yksitoista minuuttia” perustuu tositapahtumiin ja kirjan runkona kulkee Marian päiväkirja.


Oli tavallista, että seksityöläiset avioituivat asiakkaidensa kanssa. Olivathan naiset edustuskelpoisia ja seksuaalisesti ennakkoluulottomia. Tätä Maria ei halunnut vaan hänellä oli tavoite työskennellä määrätty aika ja palata sitten varakkaana kotimaahansa ostaakseen maatilan.


Mutta rakkauden syvin olemus oli vaikeasti selvitettävä.

Eikä rakkautta voi hallita.


Paulo Coelhon 2003 julkaisema kirja on filosofinen ja sielukas kertomus.


Luin sen ensi kerran pari vuotta sitten ja tarina viehätti edelleenkin.


maanantai 28. joulukuuta 2009

Heikki Kaaranen "Kupla kimaltaa"

Reippaalla ja positiivisella tyylillä kirjoitettu kirja erään miehen elämästä Suomessa 2000-luvulla. Nelikymppinen Marko, tietoliikennealan konsultti, näkee työpaikallaan tuotannollisten syiden aiheuttamat irtisanomiset, jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä. Milloin on Markon vuoro astua Teloittajan eteen?

Samaan aikaan turvalliselta, samankaltaisten päivien toistolta tuntuva kotielämä vaimon ja kolmen pojan kanssa saa käänteen.

Markolla on kavereidensa kanssa bändi ”Hannes & Rytmimunat”.
Keikkaa on muutamia kertoja kuukaudessa jossakin ”Suomen monista Hevonkuusista” kuten Marko asian ilmaisee.
Erään tällaisen keikan jälkeen bändin nettisivujen kautta Marko saa sähköpostia ihastukseltaan 25 vuoden takaa.

Marko huomaa pian omaavansa Valehtelijan Käden:kaksi akkaa ja kolme jätkää, mutta ei mitään millä rökittää ...

2009 julkaistu ”Kupla kimaltaa”- kirja oli lukuyllätys. En tuntenut Kaarasen kirjoja ennestään ja suhtauduinkin kirjaan vähän...no jaa mikähän tämä on tyyliin...mutta aloitettuani luinkin sen saman tien. Ja tykkäsin kovasti.

Kieli on kivaa ja eläväistä, kerronta jämäkkää ja kantaa ottavaa.
Kaarasella on taito kuvata erilaisia elämäntilanteita osuvasti muutamalla sanalla.
Vastaan tuli useita hauskoja ilmaisuja, joihin en ole ennen törmännyt.
Huumoria löytyy myös vitsien kautta. Niistä jotkut kylläkin ovat hieman... kyseenalaisia.

Heikki Kaaranen on taitava kirjoittaja ja tämän romaanin soisi päätyvän mahdollisimman monen luettavaksi.

...”Suljen kannettavan ja minulla on hieno olo. Kerrankin olen tehnyt päätöksen ihan itse. Sänky tuntuu taivaalliselta erinäisten sohvaöiden jälkeen. Suljen silmäni ja nukun paremmin kuin kuukausiin.”...

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Owen Sheers "Vastarinta"


Vaihtoehtohistoriallisiin romaaneihin lukeutuva Vastarinta kuvaa toisen maailmansodan kulun toisin:

Natsi-Saksa torjuu liittoutuneiden Normandian maihinnousun ja hyökkää sen jälkeen Iso-Britanniaan. Muillakin rintamilla Owen Sheers kirjoittaa historian uusiksi.


Vastarinnan tapahtumat keskittyvät Iso-Britanniaan walesilaiseen kylään.

Syrjäinen, muutamien perheiden asuttama kylä elää luonnon ehdoilla. Lähes kaikki tykö tarpeet tuotetaan itse kovalla ruumiillisella työllä. Varsinkin lampaiden hoitoon karuissa luonnon oloissa saa havainnollisen ja kouriintuntuvan otteen.

Sodasta kuullaan kylän ainoan radion kautta. Mutta mikä tieto on totta mikä propagandaa, jää itse kunkin arvioitavaksi. Tunnelma kyläläisten keskuudessa on varovaisen vaitonainen.


Ja eräänä aamuna kylän loputkin miehet ovat kadonneet, viestiäkään jättämättä.


Samaan aikaan Britannian etelä-rannikko on vallattu ja saksalaisten joukot etenevät.

Lontoo on vielä englantilaisten. Väestöä evakuoidaan pohjoiseen.


Vallatulla rannikolla natsi-upseeri saa käskyn kerätä muutamia miehiä partioksi tehtävää suorittamaan. Mitä, se on vielä salaisuus.


Viikkojen kuluttua saapuu kyseinen partio tähän eristyneeseen kylään.

Aiemmin sota ei ollut näkynyt päivittäisessä elämässä.

Nyt miehitys oli läsnä.

Partiolla oli määräykset siviiliväestön kohtelusta.

Samoin kylän naiset tiesivät, mitä seurasi yhteistyöstä saksalaisten kanssa.

Mutta oli tulossa talvi ja miesten velvollisuuksiin kuuluvat työt olivat naisten tehtävinä.


Miten selvitä vallitsevassa tilanteessa hengissä luopumatta isänmaallisista periaatteistaan?


Owen Sheersin esikoisteos Vastarinta ilmestyi 2007, suomeksi viime syksynä.

Owenin jännityskirja on kuvaus tapahtumista, joissa ihmiset traagisista olosuhteista huolimatta paljastavat myös kauneimpansa.

maanantai 21. joulukuuta 2009

Paulo Coelho "Alkemisti"

Alkemisti (1988) on Coelhon ensimmäinen, mystiikan ja magian maailmaan johdattava teos.
Pidän tätä teosta "Bridan veljenä" SATEENVARJOTON: Paulo Coelho/ Brida, vaikka kirjat ovatkin erilaisia.

Kirja kertoo paimenesta, joka uniensa kannustamana lähtee etsimään aarretta.
Oppaina toimivat kohtalon tielle tuomat henkilöt.

..."Meidän on toimittava nyt kun onni on puolellamme ja autettava sitä yhtä paljon kuin se auttaa meitä. Sitä kutsutaan suotuisan onnen periaatteeksi, aloittelijan hyväksi onneksi."...Ihmisten kohtaaminen ei aina ilahduta, mutta ikävätkin tapahtumat auttavat pitemmällä tähtäimellä lähemmäksi aarretta. Ei pidä lannistua, vaan ottaa opiksi ja jatkaa elämässä eteenpäin.

..."Hän epäröi yhä oliko tehnyt oikean päätöksen. Hän tajusi kuitenkin erään tärkeän seikan, sen että päätös on vasta kaiken alku. Kun ihminen päättää jotain, hän syöksyy voimakkaaseen virtaan, ja virta kuljettaa hänet paikkoihin joista hän ei ole edes uneksinut päätöstä tehdessään."...

..."Petos on isku, joka tulee odottamatta. Jos tunnet hyvin sydämesi, se ei pysty pettämään sinua milloinkaan, koska tiedät sen haaveet ja toiveet ja osaat toimia sen mukaan. Kukaan ei pääse pakoon sydäntään. Sen vuoksi on paras kuunnella mitä se kertoo, koska siten voi välttää odottamattomat iskut."...

"Alkemisti" on Coelhon tyyliin "henkimaailman" kirja ja tapahtumat pistävät lukijat mietiskelemään asioita syvällisesti.
Tämä kirja on legendan maineessa, mutta itse pidän kirjailijan ehdottomana ykkösteoksena, voisin sanoa täydellisen hauskana mystiikan oppi- ja seikkailukirjana, "Pyhiinvaellusta".
SATEENVARJOTON: Paulo Coelho "Pyhiinvaellus"

..."Älä koskaan luovu unelmistasi, vanha kuningas oli sanonut. Seuraa enteitä."...

tiistai 15. joulukuuta 2009

Kiehtovat jouluiset kirjat

Carla & Hansen "Joulutontut" (1987) on minun lempi joulukirjani.
Aivan pikkuisiakin riemastuttava kirja on hulvattoman iloinen kuviltaan ja tekstiltään.
Pelkkää positiivisuutta ja elämäniloa!
(klikkaa kuvat isommiksi, niin näet kuvien tekstin)


Elsa Beskow "Petterin ja Lotan joulu" (1947) on täydellinen koko perheen Vanhan Ajan Joulusatu ihanine kuvineen.
Will Huygen "Tonttujen kutsu" (1987) on tarunhohtoinen tutkimusmatka tonttujen maailmaan. Kiehtovakuvainen kirja sopii mainioksi lahjaksi lukemisesta pitävälle aikuiselle.
Ja itse kertomus. Taisikin olla totta...

Mauri Kunnas " Suomalainen tonttukirja" (1979) kertoo suomalaisista haltioista eli tontuista. Kirja ei ole varsinaisesti joulukirja, mutta sopii perinteiseen joulutunnelmaan.
Kirjan luettuaan herkistyy kuulemaan kotitontun ja muiden haltioiden töppösten sipsutusta jouluajan jälkeenkin.
"saunatonttu"

tiistai 1. joulukuuta 2009

Miika Neulaniemi "Sähköpostia Sambiasta"

Miika Neulaniemen 2006 julkaistu, tositapahtumiin perustuva kirja kertoo suomalaisten kulttuurialan opiskelijoiden kolmen kuukauden reissusta Sambiassa keväällä 2005. Sambian yliopistossa UNZA:ssa oli tarkoitus opiskella draamatutkimusta, Sambian yhteiskunnallisia teemoja ym. Maan kulttuurin kohtaaminen oli alan opiskelijoillekin avarakatseisuudesta huolimatta välillä rankkaa. Oli kohdattava jatkuva sosiaalisuus, aikatauluongelmat, köyhyys, AIDS, valkoisena vähemmistönä oleminen (ei syrjintää vaan ihailunkohteena oleminen) ja korruptio. Joitakin mainitakseni.
Miika kertoo päiväkirjatyyppisesti sähköposteissaan tuon ajan kokemukset.
Ja mikä parasta, kirjoittaja omaa oikeudenmukaisen mielen, mikä ilmenee pitkin kirjan kuumien päivien tapahtumia.

..."Ensimmäisenä kun astut Sambian maaperälle niin kaikki näyttää taksin ikkunasta repaleiselle, ruosteiselle, rikkinäiselle ja likaiselle, epäkuntoiselle... Ei ole fyffee, se on sitä köyhyyttä."...

..."Köyhyys näkyy siinä, että Suomessa köyhyysrajan alapuolella elävät opiskelijat voivat palkata Sambiassa ihmisiä, jotka elävät myös köyhyysrajan alapuolella. Hämmentävää."...

..."Muzungu on ensimmäinen sana mitä valkoihoiset Sambiassa todennäköisesti oppivat Nyanjan kielestä. Se tarkoittaa valkoihoista ja ulkomaalaista. Muzunguna olemisessa on monta tasoa. Olet turisti, kolonialisti, kävelevä rahatukku, rahoituskanava organisaatiollesi, Hollywood-tähti, mediatapaus, paloauto, joulupukki, aviomies/aviovaimo, isäntä palvelijalle, eläintarha-eläin, uusi ystävä. Nuo kaikki tasot on koettu, onneksi ei samaan aikaan"...

Draamaopiskelija Miika Neulaniemi, joka ei Sambiaan mennessään pitänyt tanssimisesta, joutui tanssimaan matkan aikana sydämensä kyllyydestä opiskelutehtäviin liittyen.
Ja lopuksi vieläpä, mikä parasta...tanssi omaksi nautinnokseen.
Hyvä matkakertomus ja rennosti kirjoitettu kirja.

Suosittelen kehitysyhteistyön tiimoilta myös luettavaksi Esa Salmisen "Köyhyyden ammattilaista" . "Köyhyyden ammattilaisen" luin alkuvuodesta ja se oli kanssa ihan hervottoman hyvä.

Tähän loppuun Miikan kuvaus eräästä mukavasta, sambialaisesta illasta:
..."ruoka on hyvää, seura on hauskaa ja jopa koirakin on hauskan näköinen"...

perjantai 27. marraskuuta 2009

Meeri Maria Elonen "Valkoiset mustalaiset"

Suomen talvisodan alkamisesta (30.11.1939) tulee kuluneeksi 70 vuotta. Sodan alkaessa joutuivat Suomen karjalaiset muuttamaan pois kotiseudultaan ja majoittumaan kuka minnekin ympäri Suomen. Sodan loputtua (1940) oli mahdollisuus palata takaisin, niin kuin suurin osa tekikin, mutta uuden sodan myötä 1941-1944, oli lähdettävä lopullisesti.

Meeri Elonen s. 1935 kertoo kirjassaan "Valkoiset mustalaiset" (julkaistu 2004) elämästään karjalassa ja sittemmin karjalaisena evakkona.
Kirja alkaa varhaisimmilla lapsuusmuistoilla 1930-luvun loppupuolelta. Tapahtumat ulottuvat 1950-luvulle, nuoren naisen täysi-ikäistymiseen saakka.Kirjan lukemalla tutustuu dokumentin tavoin suomalaisen, monilapsisen pientilallisen elämään, joka oli samankaltaista ympäri maata.
Kaikki perheenjäsenet tekivät työtä kotona niin paljon kuin pystyivät. Ruoka tuli omilta pelloilta ja navetasta. Rahasta oli puute ja uusista vaatteista voi vain uneksia.
Tuon ajan suomalainen perhe-elämä, yleensäkin koko yhteiskunta tapoineen ja lakeineen on kirjassa elävästi kuvattu.

Kirjaa lukiessa koko perhe tulee tutuksi lähipiireineen. Karjalan murteeseenkin totuin niin, etten sivujen myötä enää edes huomannut puhuttua murretta. Tapahtumat soljuvat sujuvasti eteenpäin. Asiasisältö on todella runsasta. Ja kun on kysymys elämänkertateoksesta, voi vain ihmetellä kirjoittajan hyvää muistia ja taitoa kertoa niistä kiinnostavasti.

Karjalaisten elämän tekee traagiseksi kotiseudun jättämispakko, lähtö lopulta ainiaaksi omilta juurilta.

Kirja jakautuu sisällöllisesti elämäntavaltaan kahteen jaksoittelevaan osaan, asumiseen karjalassa ja evakkona olemiseen Suomessa.
Kotona karjalassa asutaan omalla tilalla ja koetaan luoda pysyvää tulevaisuuden turvaksi. Evakkoreissulla taas mikään ei ole varmaa, asuintalot ja paikkakunnat vaihtuvat, ja tavoitteeksi jää aluksi tyytyminen "katon päänsä päälle saamiseen" isolle porukalle. Vähä omaisuus kulkee mukana.
Kirjan elämää myötäelää ikään kuin itsekin olisi perheen jäsen. Iloista nauttii mukana kun on kokenut perheen arkisen puurtamisen. Esimerkiksi lapsilisien maksamisen alkaminen (1948) oli valtava apu monilapsiselle perheelle. Suurlapsisten perheen lukumäärää Suomessa tuohon aikaan kuvaa "Amerikan tavara-avustuksen" jakokohde:Perheet, joissa on vähintään neljä alle kuusitoistavuotiasta lasta.

Köyhyydestä ja siirtolaisuudesta joutui kärsimään. Suhtautuminen evakoihin oli toisinaan samankaltaista kuin nykyään maahanmuuttajiin. Koulussa opettajatkin saattoivat kohdella evakkolapsia tylysti. Ajan yhteiskunnallista henkeä kuvaa episodi, jossa Meerin isä oli ajanut kerran juovuksissa hevosella evakkopaikkakunnalla ja saanut teosta sakot. Perheen lapsen koulutodistukseen oli lisätty huomautus."Isä juoppo".

Perheen vanhemmat eivät lukuisista vastoinkäymisistä lannistuneet, vaan jaksoivat sitkeästi pitää omiensa puolta, vaikka se olisi vaatinut räväköitä otteita kunnanherroja ja muille päättäjiä kohtaan.
Parempaan huomiseen uskottiin valkoisina mustalaisinakin.

Kirjan loputtua olisin halunnut jatkaa perheen tarinan parissa seuraavillekin vuosikymmenille. Mitä tutuksi tulleen perheen jäsenille kuului myöhemmin.
Mutta jatkoa tai ei ainakin tämä teos oli hieno suomalainen, yhteiskunnallinen ja historiallinen ajankuvaus.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Sofi Oksanen "Stalinin lehmät" ja "Puhdistus"

Äskettäin lukemani"Stalinin lehmät" oli vahvaa luettavaa kuten aiemmin lukemani "Puhdistuskin".
Molemmat kirjat käsittelevät Viroa eri aikakausina, taitavasti edestakaisin kulkien aikakausien välillä. Samalla rinnastetaan historiaa nykyajan tapahtumiin.
Puhdistus keskittyy pääasiallisesti Viroon, sen traagiseen, salattuun historiaan, yksityisten ihmisten kokemana.

Stalinin lehmät on Viron vaietun historian lisäksi mielenkiintoinen kuvaus erään virolaisen naisen kotimaasta ennen itsenäisyyttä, muutosta länsimaahan ja vierailuista muuttuvassa, sittemmin entisessä sosialistisessa valtiossa. Naisen tyttären oma kokemus elämästä länsimaassa virolaisen sukutaustan omaavana on vakuuttava.

Sofi Oksanen on mielestäni virtuoosi kirjoittajana. Hänen tekstinsä kulkee kevyesti kuin tanssi, ilman kompastuksia tai tyyliin sopimattomia heittoja.
Sekä Puhdistus että Stalinin lehmät ovat niin mahtavia luettavia, että kunnioituksella kirjojen juonia kohtaan, en halua paljastaa niistä enempää.
Näistä kahdesta Puhdistus on Se numero Yksi, josta kannattaa aloittaa.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Ewa Eerikäinen/Rucinska "Olen muukalainen"

Tositapahtumiin perustuva, kirjailijan omaelämänkerrallinen teos, Puolasta avioliiton myötä Suomeen 1980-luvulla muuttaneesta naisesta. Kirjan julkaisuvuonna 2008, Ewa oli asunut uudessa kotimaassaan 23 vuotta.Upea kansikuvainen kirja on kokonaisuudessaan dokumentti, jonka lukee mielenkiinnolla alusta loppuun.
Ewa on pitänyt päiväkirjaa, johon kirja perustuu.
Kirjailijan varhaisimmat vaiheet on tiivistetty muutamaan lukuun, mutta niihin palataan kirjan edetessä.
Lapsuus ja nuoruus Puolan kansantasavallassa olivat perheen vanhempien aseman vuoksi henkisesti ja aineellisesti antoisaa.
Mutta suru kosketti tätäkin perhettä useasti.
Ewan tekstissä myötäelää herkän ihmisen kuvaamana murheet samoin kuin ilotkin.

Lapsuuden ajoista jouluun liittyy seuraava "...Jouluvalmistelut kävivät hermoille. Se hössötys, esimerkiksi viikkoa ennen joulua emme voineet kylpeä ammeessa, koska siellä ui kaloja, karppeja. Joulu ilman karppeja ei onnistunut. Muistan kun mummo tappoi niitä ja me itkimme..."

Ja mummon kasvatustavat "...kun mummo hoiti meitä eikä saanut meitä rauhoittumaan, hänellä oli yksi menetelmä, joka toimi. Hän teroitti ison veitsen ja meni vessaan muka tekemään itsemurhaa. Laittoi oven lukkoon ja oli siellä niin kauan , kunnes lupasimme olla kiltisti..."

Ewa tapasi suomalaisen miehen ja avioliiton myötä hän muutti Suomeen.
Suomen kielen opiskelu oli itsestä kiinni. Valtio ei tuohon aikaan panostanut maahanmuuttajien kieltenopiskeluun. Lukuisat eri alojen kurssit ja pätkätyöt tulivat tutuksi. Työinnosta huolimatta vakituista työtä ei löytynyt.

Omista lapsista ja puolisosta kirjassa kerrotaan taitavasti:
Yksityisyys ja tunnistamattomuus säilyy, vaikka tekstissä kerrotaan runsaasti kodin piiriin liittyvistä tapahtumista. Tätä puolta oikein ihmettelin kirjan luettuani. Todellinen taito pitää ainoastaan itsensä oman elämänkertansa julkkiksena.

Kirjailijalla on tiiviit suhteet sukulaisiinsa ja ystäviinsä. Vierailut puolin toisin ja auttaminen ovat tärkeää. Ewa on henkilö, joka on luonnostaan valmis kokeilemaan uutta. Matkailukin on runsasta. "Pieni matka piristää"-periaatteen mukaisesti koskaan ei ole liian vähän aikaa käväistä milloin missäkin. Matkakuvaukset ovat persoonallisia kertomuksia, kirjailijan omilla mielipiteillä varustettuja.

Teos päättyy 2000-luvun alkupuolelle, jolloin suomen kieli on Ewalla jo hyvin hallinnassa. Reippaasta ja uutta pelkäämättömästä asenteesta huolimatta hän kokee edelleen olevansa vierasmaalainen, muukalainen.

Tätä kirjaa suosittelenkin luettavaksi myös työ- ja elinkeinoministeriön virkailijoille, koska kirjassa kuvattu kurssi- ja työllistämistyöpolitiikka pätee nyky-yhteiskunnassa edelleenkin. Ja kyseinen politiikka on kuljettanut Ewaakin useita vuosikymmeniä työpaikasta ja kurssista toiseen.

Tästä omaelämänkerrasta hehkuu sosiaalisuus ja yhdessätekemisen ilo.
Kirja on erilainen herkku lukunautintojen joukossa.

Paulo Coelho/Paholainen ja neiti Prym

Coelhon kirja on jälleen täydellistä luettavaa mielen kiemuroista kiinnostuneille. Tällä kertaa ihmisten käyttäytyminen on kaunistelemattoman julmaa kun kyseessä on riittävän hyvä motiivi. Motiivista huolimatta voi kuitenkin nauttia viattomuudestaan kunhan asiat vain on perusteltu "oikein" ja näin teko saatu tuntumaan oikeutetulta.
Pieneen kylään saapuu mies mukanaan aarre, joka on mahdollisuus saada koko kyläyhteisön haltuun ja näin korottaa huomattavasti jokaisen elintasoa vuosikymmeniksi. Mutta ennen kuin kylä voi saada aarteen, pitää suorittaa muukalaisen pyytämä tehtävä. Suostuuko rauhallinen, ahkera kylän väki tähän?

Kirja kuvaa taitavasti ihmisen mieltä ja sen taipuisuutta. Moraali on hyvin henkilökohtainen asia, joka arvostetun auktoriteetin mielipiteiden vaikutuksesta voi hetkessä kääntyä päälaelleen. Murhakin voi taitavasti perusteltuna tuntua Hyvältä Teolta.

"...Hän nukahti melkein heti syvään, levolliseen ja rentouttavaan uneen. Hänen seurassaan oli ollut ensimmäisenä yönä Hyvä, toisena Hyvä ja Paha, kolmantena Paha. Mikään niistä ei ollut saanut aikaan tuloksia, mutta ne olivat yhä elossa hänen sielussaan, ja nyt ne alkoivat käydä kamppailua keskenään näyttääkseen mikä niistä oli vahvin..."

torstai 12. marraskuuta 2009

Jari Tervo/ Koljatti

Syksyn uutuus oli mielenkiintoista ja hauskaa luettavaa.

Kirjan päähenkilö, Suomen pääministeri Pekka Lahnanen, muistuttaa nykyistä pääministeriämme kaikin tavoin. Ministeri Lahnasta lukuun ottamatta useat poliitikot ja heidän elämästään tutut henkilöt esiintyvät tekstissä oikeilla nimillään tai täysin tunnistettavalla profiililla. Kyseiset henkilöt eivät teosta lukiessaan välttämättä innostu itseään koskevista kuvauksista.

Pääministeri Lahnanen on hahmo, jonka ajatusmaailmaan politiikan huippupaikalla pääsee nyt kurkistamaan ilman sensuuria.
Teos on on myös kertomus median vallasta. Jatkuvana silmätikkuna oleminen tekee pääministeristä varovaisen ja vainoharhaisenkin, koska jokainen lause tai katse voidaan tulkita median haluamalla tavalla. Median epäoleellisen tiedon paisuttelutaipumus sekä asian esittäminen pääministerin kannalta masentavasta näkökulmasta onkin hyvin tuotu kirjassa esille.
Todellisuudessakin kuvaa hyvin median sensaatiohakuisuutta "Koljatti"-kirjasta uutisointi sen ilmestyessä. Kaikkialla korostettiin kirjan kohtaa, jossa "pääministeri nai kassatyttöä hyllyjä vasten". Televisiossa kysyttiin jopa pääministeri Matti Vanhasen mielipidettä asiasta.
Kuitenkin kirjassa, jonossa seisova pääministeri leikkii vain ajankulukseen ajatuksillaan katsellessaan kassatyttöä. Eli ei edes kirjassa " nai oikeasti".

Ajatuksiinsa vaipuessaan pääministerin mielikuvitus lentää kirjassa useastikin. Ja kansan pariin sulautuessaan nokkeluutta vasta vaaditaankin.

Jari Tervon tekstissä on paljon teräviä huomioita ja totuuksia.
Toimintaleffatyyppistä luettavaa politiikan salatuista maailmoista.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

John Naish/Riittää jo

John Naish julkaisi 2008 teoksen
"Riittää jo. Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa".
Kirja on suomennettu tänä vuonna.
Oikein mukavaa luettavaa!
Kirjan perusidea on teosta lainaten..."Meidän on kehitettävä itsellemme riittävyyden taju. Meitä yllytetään kahmimaan, näkemään, olemaan ja tekemään vielä enemmän. Aina
enemmän. Vaikka meitä ympäröi ennennäkemätön yltäkylläisyys"...

Halumme kaiken kahmimiseen huipentuu vaatimukseen:
ENEMMÄN MINUA!

Me ostamme ja kulutamme yhä kiihkeämmin. Tavoittelemme aina vain lisää viimeisimpiä tavaramalleja, uusinta tietoa ja niiden mukanaan tuomaa kuvittelemaamme täydellistä onnea. Ikuisen "jotakin vailla olemisen kierteen" seurauksena kuitenkin ahdistumme.

Meillä on jo yllin kyllin kaikkea. Mutta ei kykyä iloita siitä, mitä meillä on!

Riittävyyden filosofia on tie kestävään elämäntapaan. Se palkitsee meidät lompakon sisällön lisäksi, taidolla nauttia olevasta, olematta kuitenkaan sitä mitä eniten pelkäämme: jäljessä kehityksestä.

Kirjan jokaisen luvun lopussa on vinkkejä, joiden avulla pääsemme irti rahaa ja mielenrauhaa vievistä kulutustottumuksistamme.

Naishin ihanalla huumorilla väritetyssä tekstissä on paljon tietoa ja henkistä purtavaa.

Kirja on ilo meille kaikille, jotka pohdimme miten elää tässä maailmassa myymättä sieluamme joka alalle yltävälle kulutusmaailmalle.

Lainaus kirjasta:
..."Kulttuurimme muuttuu yhä levottomammaksi, on kuin jahtaisimme perhosia. Esimerkki vähittäiskaupan alalta: amerikkalainen yhtiö nimeltä Blik tarjoaa seinäpäällysteitä, jotka ovat mainosten mukaan oivallista "seinägrafiikkaa sitoutumiskammoisille". Nämä kookkaat, koristeelliset siirtokuvat kiinnitetään tarroilla seinille, ja kun kuvio alkaa kyllästyttää, sen saa helposti irrotettua. Enää ei siis tarvitse saada traumoja siitä, että joutuu tuijottamaan päivästä toiseen samoja tapetteja.
Koko sisustustarvikeala, lifestyle-lehdet mukaan lukien, puhuu nykyisin "
tämän sesongin" maaleista ja kankaista, aivan kuin edellisen sesongin sohvalla istuskelu olisi tappavan tylsää.
Sama juttu lomien kanssa:miksi sitoa itsensä viimekuisiin koinsyömiin lomasuunnitelmiin, jos jostain ilmaantuukin yhtäkkiä repäisevämpi vaihtoehto?."..

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Paulo Coelho/ Brida

Paulo Coelhon kolmas kirja Brida (julkaistu 1990) on käännetty suomeksi 2008. Ja samoin kuin Coelhon Pyhiinvaelluksen kohdalla ihmettelin,
SATEENVARJOTON: Paulo Coelho "Pyhiinvaellus" ,
ihmettelen edelleen, mikä on ollut varhaisemman kääntämisen esteenä.
Mitään pahaa kirjoissa ei ole, vaikka käsittelevätkin henkimaailman asioita. Tietoisuuden herättäminenhän on myönteinen ominaisuus, ellei se käänny olemassaolevia vallanpitäjiä kohtaan.

Brida kertoo nuoresta irlantilaisesta naisesta,jonka kaipuu henkisyyteen vie hänet salatieteitä ja magiaa käsittelevien kirjojen ja kurssien pariin. Sydän huutaa lisää tietoa ja kokemusta mystiikasta.
Etsimisen halu vie hänet Tietäjän luo. Tietäjä näkee neidossa olevat lahjat ja opettaa häntä magian tiellä.
Toisena opettajan mystiikan salatuilla teillä toimii Noita.
Molemmat opettajat ovat magiaan ja noituuteen erikoistumisesta huolimatta tavallisia ihmisiä.

Minusta eräs vaikuttava kohta kirjassa liittyykin edelliseen lauseeseen:
..."Brida katseli hajamielisesti aukiolla leikkiviä lapsia...Bridan tavoin hekin olivat kuulleet joskus satujen haltijattarista tai mustapukuisista noita-akoista...Kukaan noista lapsista ei voinut kuvitella, että aukiolla istui todellinen noita katselemassa heidän tekemisiään"...

Brida sopii helppotajuisuutensa vuoksi hyväksi "ensikirjaksi" henkimaailman asioista kiinnostuneelle.
Kirjassa on vivahdus viihteellisyyttä- kaupallisessa mielessä.
Mutta eipä se haittaa lukemisesta nautiskellessa.

..."Miksi haluat opiskella magiaa?" tietäjä kysyi.
"Saadakseni vastaukset muutamiin elämääni koskeviin kysymyksiin.
Oppiakseni tuntemaan salaisia voimia.
Ja päästäkseni kenties matkaamaan menneisyyteen ja tulevaisuuteen."...

tiistai 6. lokakuuta 2009

Lido Salonen "Elämä jota ei olisi halunnut elää"

Muusikko ja manageri Lido Salosen omaelämänkerrallinen story (julkaistu 2001) on kirjoitettu samaan vauhdikkaaseen tyyliin kuin miehen itsensä elämäkin oli. Lido Salonen menehtyi sairaskohtaukseen vuonna 2008 59-vuotiaana.
Kirja alkaa lapsuudesta 1950-luvulta ja päättyy vuoden 2000 paikkeille.
Lido Salonen varttui Helsingissä kahdeksanlapsisessa perheessä. Uskovainen ankara isä ja äärettömän pihi, multimiljonääri isän isä, olivat lähisuvun miehiset voimahahmot. Äiti oli loputon uurastaja ja todellinen ongelmanratkaisija elon alamäissä. Kova kuri, työnteko ja ajoittainen köyhyys muokkasivat Lidosta kekseliään selviytyjä-luonteen.
Nuoren miehen rock-henkinen varhaisnuoruus 60-luvun Helsingissä oli jengien, musiikin, bailauksen ja naistentäyttämää. Varmasti samanlaista kuin muillakin ikäisillään ympäri Suomen. Asenteet pitkätukkaisia poikia kohtaan olivat jyrkät ja rock-musiikki kova juttu.
Musikaalisuus vei Lidon aluksi Cantores Minores-poikakuoroon ja sitten muiden bändien kautta lopulta suositun Kalevala-bändin perustajajäseneksi. Kalevalan keikkailessa ympäri Suomen tulivat työväentalot, Pohjanmaan "Lallin talot" ja puoliränsistyneet lavat tutuiksi. Kalevala keikkaili myös ulkomailla, ja meno siellä oli "vähän" erilaista kuin koto Suomessa.
Senpä vuoksi ulkomaiden makuun päässeen bändin keikkailu kotimaassa ei silloin eikä nykyäänkään oikein tahdo enää maistua.
Keikkailun ohessa Lidosta kehkeytyi kuin vaivihkaa hyvä keikkamyyjä. Niinpä manageritoiminta suomalaisten rock-tähtien kanssa ja oman ohjelmatoimiston perustaminen olivat kuin luontevaa jatkoa Lidon toiminnalle. Ulkomaisten bändien Suomen keikat olivat vielä suhteellisen harvinaisia ja tätä puolta Lidon ohjelmatoimistokin yritti parantaa. Lido järjesti myös suuria festivaaleja vaihtelevasti menestyen.
Rock bisnes oli kovaa työtä. Verojen ym. pakollisten maksujen suorittaminen usein jäi. Elämä eteni konkurssien ja uusien nousujen vaihtelussa.
Samoin oli yksityiselämän laita, jos sellaisesta voi Lidon kohdalla puhua. Naisystävät olivat usein mukana tien päällä tai työskentelemässä ohjelmatoimistossa.
Nuoruuden liitosta syntyi poika ja parikymmentä vuotta myöhemmin toinen.

Jos sinua kiinnostaa menestyneen managerin suorasanainen kuvaus Suomen musiikkielämästä usealta vuosikymmeneltä, niin Yeah!
 Kirja on sinua varten.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Juhani Seppänen "Selvästi juovuksissa"

Vuonna 2006 julkaistu "Selvästi juovuksissa" on työterveyslääkäri Juhani Seppäsen omakohtainen kokemus alkoholinkäytön lopettamisesta kokonaan yhdeksi vuodeksi.

Kirja etenee päivän kerrallaan ja Seppänen kertoo tuntemuksistaan alkoholittoman elämän tiellä. Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi pientä lasta.
Alkoholi eri muodoissaan on kuulunut työn ohella lähes jokapäiväiseen elämään kymmenien vuosien ajan.

Ei alkoholipitoista olutta työpäivän jälkeen kavereiden kanssa, ei saunan jälkeen, ei grillijuhlissa makkaran kanssa, ei viiniä edes hyvällä aterialla, ei mietintämyssyä.
Mitä tehdä juhlissa, uudenvuoden aattona, vappuna?
Alkoholittomasta oluesta tulee korvike ja seurajuoma.
Seppänen kulkee uutta tietään havannoiden arkeaan uudelta kantilta.
Alkoholin osuus jokapäiväisessä elämässä on ollut yllättävän suuri.
Alkoholinkäyttökulttuuri ja siihen liittyvä alkoholiriippuvuus näkyi kaikkialla tuttavapiirissä ja ympäristössä.
Juomattomuuttaan sai selitellä kuin vakavampaakin rikosta.
Myös ravintoloiden henkilökunta teki alkoholittomuudesta usein numeron ..."ja kenelle tulikaan alkoholiton olut?!"
Seppänen itse ei olisi halunnut herättää huomiota juomavalinnallaan koettuaan miten paljon se herätti huolta.
Monissa tilaisuuksissa vaihtoehtoelämä vaati kekseliäisyyttä.

Paras alkoholittoman oluen valikoima löytyi muslimimaista.

Seppänen esittää kirjassaan lukuisia ehdotuksia alkoholipolitiikkaan liittyen.
Myös mielikuvituksella leikitään kuten "ilmainen viina koko kansalle"-ajatuksella.
Tällä ajatuksella kansalaiset saisivat tankata viinaa ilmaiseksi asemilta niin paljon kuin haluaisivat. Jokaisen oma asia olisi miten joisi, vaikka itsensä kuoliaaksi.
Vastuu olisi jokaisella itsellään.

Kirja sisältää vuoden 365 päivää.
Kalenterivuoden perinnejuhlien lisäksi elämään kuuluvat yllättävät ilot ja surut on koettava ilman etanolin tippaakaan.
Näihin uudenlaisiin onnen päiviin kannattaa tutustua Juhani Seppäsen kirjan myötä.
Minusta kirja oli mukavan tieteellinen havainnoissaan ihmisten suhtautumisesta viinattomaan läsnäolijaan.

Paulo Coelho "Pyhiinvaellus"


Paulo Coelhon kirja pyhiinvaellusmatkasta Santiago de Compostelaan julkaistiin vuonna 1987, mutta on vasta vuonna 2006 ilmestynyt suomeksi. Hämmästyttävän myöhään.

Coelho vaeltaa oppaansa kanssa 700 km:n pituisen Pyhän Jaakobin tien, joka kulkee Ranskan ja Espanjan rajamailta Atlannin rannikolle Santiago de Compostelaan. Pyhiinvaeltajien reitillä on tuhatvuotinen historia.
Coelho kertoo omakohtaisesti henkisistä ja ruumiillisista kokemuksistaan vaelluksen aikana.
Opas vie opetuksillaan Coelhon ruumiillisen vaelluksen edetessä yhä syvemmälle henkimaailmaan. Nämä henkiset harjoitukset auttavat mielenrauhan ja tasapainon saavuttamiseen, ympäristön aistimiseen ja elämän todellisen merkityksen löytämiseen.
Yliluonnollisista asioista kiinnostuneille tämä teos on mahtavaa luettavaa, vaikka kirjan harjoitukset ovatkin meidän jokaisen tehtävissä.
Kirja oli myös hauska. Näin asioissa paljon koomista. Vakavasta aiheesta huolimatta tirskuin usein kirjaa lukiessani.
Coelho kertoo kirjassaan kaikesta kokemastaan aikuisen oppilaan näkökulmasta ja on aikuisuudestaan huolimatta ennakkoluulottomasti valmis mihin vain vaelluksellaan itsetuntemukseen.

Teos oli kirjailijan ensimmäinen ja vaellusmatka innoitti häntä ryhtymään kirjailijaksi. Hän kirjoitti myöhemmin lukuisia henkimaailmaan liittyviä teoksia, joilla nousi maailmanmenestykseen.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Sami Etelälahti:Kiipeilijä

Sami Etelälahti " Kiipeilijä" (julkaistu 2002)

Lukemani kirja poikkeaa aiheensa puolesta monista suomalaisista kirjoista. En muista lukeneeni yhtään kiipeilyteemaista kotimaista kaunokirjallista teosta.
Kirja kertoo kolmen vuorikiipeilijän tarinan, heidän intohimosta harrastukseensa, tavoitteestaan kiivetä yhä korkeammalle. Kunnianhimon syynä on myös tarve paeta arkea, tuntea nousevansa tavallisen elämän yläpuolelle-ainakin tämän retken ajaksi.
Samalla käydään läpi kiipeilijöiden menneisyyttä, tapahtumia, jotka ovat johtaneet tähän hetkeen.
Kiipeämiseen lumiselle ja jäiselle Himalajalle eläytyy lukijana ikään kuin olisi itsekin mukana.
Kirjassa tuodaan esiin kauniisti ystävyyden merkitystä:Tukea ja kannustaa kun toinen ei jaksa, olla vetäjä. Ja jonain toisena päivänä osat vaihtuvat. Autettu onkin vahva tukemaan silloin kuin toisella menee huonosti.

Kirjailija itse on toiminut vaellusoppaana Himalajalla. Kiipeilystä kirjoittaminen vaikuttaa romaanissa asiantuntevalta.

Kirjan alun mietelause on puhutteleva. Se kuvaa myös päähenkilöiden syitä vaaralliseen intohimoonsa:
Elottomassa ympäristössä tuntee elävänsä.

"En minä tiedä, kumpi on vaarallisempaa, kirjoittaminen vai kiipeily. Kirjoitan jotta muistaisin, kiipeilen jotta unohtaisin."

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Guantànamon päiväkirja

Mahvish Rukhsana Khan /Guantànamon päiväkirja Todistajana vankileirillä
(julkaistu 2008)

Kirja kertoo tositapahtumiin perustuen vangeista ja naisesta, joka yhtenä monista, ryhtyy ajamaan vankien asiaa Yhdysvaltojen Kuubalta vuokraamassa Guantànamon lahden vankileirissä. Leirillä on säilytetty, vuonna 2002 alkaneen Afganistanin sodan alusta lukien, eri maiden terrorismista epäiltyjä kansalaisia.

Kirjoittaja, kirjan kertoja, on afgaanitaustainen, Amerikassa syntynyt lakinainen.

Kirjoittajaa motivoi toimintaansa Yhdysvalloissa korostettu lain kohta:"Ketään ei saa pitää vangittuna ilman syytettä ja että jokaisella on oikeus puolustaa itseään oikeudenmukaisessa ja puolueettomassa oikeudenkäynnissä".

Kuitenkin Guantànamon vangeista suurin osa oli kahlehdittuna selleihinsä ilman minkäänlaista syytettä ja ilman tietoakaan oikeuskäsittelystä. Monet olivat viruneet epätietoisuudessa jo vuosikausia. Vankiaikana koettu raaka kidutus ja nöyryyttäminen kuvataan yksityiskohtaisesti. Sensaatiohakuisuutta ei kuvauksissa kuitenkaan ole.

Kirjoittaja vie lukijan afgaanivangin kotiseudulle ja pidätyshetkeen.
Afganistanin kansaan tutustuu uudesta näkökulmasta. Meillähän on yleisesti vain uutisten luoma kuva maasta -sotaa, itsemurhaiskuja ja naisten alistamista.
Afganistanilaisten elämää, kulttuuria, historiaa ja luonnon kauneutta harvoin kuvataan positiivisesti terrorismin yhteydessä.
Rikkaus, myös turisteja varten luotu ja loistohotellien ulkopuolella vellova köyhyys tuodaan myös kaunistelematta esille.
Kirjan valokuvat tuovat vangit perheineen lähemmäksi lukijaa.

Guantànamon vankien syyllisyys- tai syyttömyyskysymykseen kirjailija ei ota kantaa.

Oikeudenkäyntiin päätyneistä vangeista osa vapautetaan terrorismisyytöksistä ja paluu kotiseudulle alkaa.
Mutta vapauduttuaan vanki saattaa kadota selittämättömästi.
Menneisyys on vastassa tulevaisuudessakin.


Lopuksi tieto:Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti 2009 alussa Guantànamon vankileiri sulkemisesta vuoden kuluessa.

torstai 17. syyskuuta 2009

Kirja reggaesta ja rastaliikkeestä Jamaikalla

Tulipahan luettua, "Natty Congo Bongo" juurijuttuja Jamaikalta, erikoiskirja reggaemusiikin ja rastaliikkeen historiasta.
Kirjoittajana Kari Kosmos, joka on useaan otteeseen matkustellut tuolla reggaemusiikin todellisessa kehdossa.
Kirjassa kerrotaan syvällisesti rastoista ja reggaesta 1900-luvun alkupuolelta nykypäiviin saakka.
Teos sopii luettavaksi reggaediggareille, rastafaneille ja tietysti kaikille bändeistä, artisteista ja uskonnoista kiinnostuneille. Minä itse olen enemmän musiikkia kuuntelevaa tyyppiä, mutta luin kirjan kuitenkin mielenkiinnolla, koska kerran maailmassa on tullut käytyä Jamaikalla.
Teksti on mukavan sujuvaa ja painottuu 90 %:sti rastojen musiikkiin ja filosofiaan. Rastojen syrjintä Jamaikalla on kirjassa myös vahvasti esillä.

Pidin Kosmoksen kertomatyylistä ja neutraalista suhtautumisesta kaikkeen näkemäänsä ja kuulemaansa. Hän suhtautui asioihin mielenkiinnolla, kunnioittavasti ja ennakkoluulottomasti, mutta ei hurahtanut mihinkään mukaan.
Sivistyssanoillakin pääsee yllin kyllin vaivaamaan päätään uppoutuessaan tähän runsasantiseen historian kirjaan.

Kuten mainitsin, itsekin olen käynyt lomailemassa kyseisellä saarella.
Tunnelmat Kosmoksen kirjassa olivat kyllä kokemani mukaiset. Kirjailija oli onnistunut kuvaamaan kansan elämäntyylistä oleellisen. Rastojen syrjintää emme nähneet emmekä kuulleet edes kerrottavan siitä matkamme aikana. Johtuen tietysti lyhyestä käynnistämme.

Vuonna 1992 Helsingistä pääsi vielä suoralla lennolla Jamaikalle.
Ystäväni kanssa lensimme Montego Bayhin, josta jatkoimme bussilla Negriliin.
Hotellissamme nautimme ennen liikkeelle lähtöä asumisen hintaan kuuluneen aamiaisen. Aamiainen oli aina "amerikkalainen aamiainen". Listalla oli pari muutakin vaihtoehtoa kuten "jamaikalainen aamiainen", mutta ne olivat joka kerta "loppu". Olit sitten mihin aikaan tahansa aamiaispöydässä. Huomasimme päivien myötä, että amerikkalaisuutta ihannoitiin valtavasti.
Yhden päivän kestäneeseen vatsatautiin sairastuimme, muuten mukavassa majapaikassamme, päivälliseksi nauttimastamme luunsiruja sisältäneestä kanaruuasta. Kana oli kuulemma jauhettu luineen päivineen ruuaksi. No, eihän sen pitäisi vielä ruokamyrkytystä aiheuttaa.
Palvelualttiin hotellimme henkilökunnasta varsinkin baarimikko Tiger-Tiikeri tuli tutuksi. Greetings to Tiger!

Parin viikon aikana totesimme oikeaksi väitteen, että "jokainen jamaikalainen on yrittäjä". Kauppiaita riitti ja kaupattavaa hedelmistä ihon rasvaukseen.
Köyhä saarelainen saattoi tienata mukavat ansiot monenlaisella kaupustelulla. Turismi oli mielestäni elinehto paikallisväestölle ja asukkaat kohtelivat meitä siksi kuin kukkaa kämmenellä.
Jokaisen oma asia oli tuliko huijatuksi.
Mehän olimme paikallisiin nähden rikkaita ulkomaalaisia.
Meitä varten olivat vartioidut ostoskeskukset, vartioidut hotellit sekä luksusluokan harrastusmahdollisuudet.
Valuutanvaihtoon, USA:n dollareita Jamaikan dollareiksi, oli mahdollisuus missä vain.
Kaupoissa vaihtorahakolikot sai yleensä karamelleinä.
Tavarat ja palvelut olivat meille halpoja. Poikkeuksena turisteja ja paikallisia rikkaita varten maahantuodut amerikkalaiset vaatteet ja kengät.




Tavallisen kansan asunto oli mökki, jossa asui isokin perhe. Vierailimme eräässä. Saapuessamme talon vanhin, iso-isä paistoi pihanuotiolla kananruipeloa perheelleen, johon kuului hänen lisäkseen poika, tämän vaimo ja heidän kolme lastaan. Lapsista yksi kantoi nähtäväksemme pattereilla toimivan kasettinauhurin. Muuta tekniikkaa ei taloudessa ollutkaan. Lasten isä (kuvassa alla) toimi epävirallisena oppaanamme viidakkomökille. Miehen vaimo oli päivisin ansiotyössä.Paikallisia koteja


Jamaikalaiset naiset hätkähdyttivät kauneudellaan ja tyylikkyydellään. Ihmettelimme vastakohtaisuutta, kun kurjista mökeistä lähti upearyhtinen nainen tyylikkäässä jakkupuvussa töihin. Kerrankin melkein jäimme tuijottamaan asioidessamme vajaa muistuttavassa postitoimistossa , kun tiskin taakse ilmestyi palvelemaan vähintään itse Miss Maailma.

Väkivaltaa emme kohdanneet emmekä nähneet.
Kukko herätti aamuisin kiekumalla. Ihmiset lauleskelivat kulkiessaan ja olivat ystävällisiä.
Meitä tervehdittiin iloisesti rastatervehdyksellä (nyrkki asetetaan vastakkain tervehdittävän kanssa ja sen jälkeen nyrkki nostetaan sydämelle) heti ensimmäisen päivän jälkeen.
Bussimatkat lähikaupunkiinkin sujuivat rennosti, vaikka bussi maan tavan mukaan ahdettiin niin täyteen kuin suinkin. Sitten mentiin niin lujaa kuin autosta sai irti.





Rastafarien taidetta


Rantojen liepeillä oli aidattuja "sekoilualueita", joissa porukka näytti olevan muissa maailmoissa nautittuaan sekä juoden että syöden alueiden antimia.
Alla erään baarin mainos.
Bob Marley-patsas postikortissa. Marleyn syntymäpäivän muistobileet osuivat käyntiaikaamme.





Bob Marley T-paidan ostin kyseisellä reissulla. Paksu, puuvillainen paita on vieläkin hyvässä kunnossa.
Jamaikan tunnelmista voi nauttia alla olevien Kari Kosmoksen kirjassa myös mainittujen, Oh Yeah, niin ihanien kappaleiden myötä.
YouTube - Anthony B - The System (Blaze Riddim)
YouTube - Glen Washington - Jah Glory (Fade Away Riddim)
YouTube - AUGUSTUS PABLO JAVA LIVE 1986
YouTube - Sizzla - Be strong
YouTube - Bounty Killer - Ending Of Dem Road (August 2009)