keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Paulo Coelho/ Brida

Paulo Coelhon kolmas kirja Brida (julkaistu 1990) on käännetty suomeksi 2008. Ja samoin kuin Coelhon Pyhiinvaelluksen kohdalla ihmettelin,
SATEENVARJOTON: Paulo Coelho "Pyhiinvaellus" ,
ihmettelen edelleen, mikä on ollut varhaisemman kääntämisen esteenä.
Mitään pahaa kirjoissa ei ole, vaikka käsittelevätkin henkimaailman asioita. Tietoisuuden herättäminenhän on myönteinen ominaisuus, ellei se käänny olemassaolevia vallanpitäjiä kohtaan.

Brida kertoo nuoresta irlantilaisesta naisesta,jonka kaipuu henkisyyteen vie hänet salatieteitä ja magiaa käsittelevien kirjojen ja kurssien pariin. Sydän huutaa lisää tietoa ja kokemusta mystiikasta.
Etsimisen halu vie hänet Tietäjän luo. Tietäjä näkee neidossa olevat lahjat ja opettaa häntä magian tiellä.
Toisena opettajan mystiikan salatuilla teillä toimii Noita.
Molemmat opettajat ovat magiaan ja noituuteen erikoistumisesta huolimatta tavallisia ihmisiä.

Minusta eräs vaikuttava kohta kirjassa liittyykin edelliseen lauseeseen:
..."Brida katseli hajamielisesti aukiolla leikkiviä lapsia...Bridan tavoin hekin olivat kuulleet joskus satujen haltijattarista tai mustapukuisista noita-akoista...Kukaan noista lapsista ei voinut kuvitella, että aukiolla istui todellinen noita katselemassa heidän tekemisiään"...

Brida sopii helppotajuisuutensa vuoksi hyväksi "ensikirjaksi" henkimaailman asioista kiinnostuneelle.
Kirjassa on vivahdus viihteellisyyttä- kaupallisessa mielessä.
Mutta eipä se haittaa lukemisesta nautiskellessa.

..."Miksi haluat opiskella magiaa?" tietäjä kysyi.
"Saadakseni vastaukset muutamiin elämääni koskeviin kysymyksiin.
Oppiakseni tuntemaan salaisia voimia.
Ja päästäkseni kenties matkaamaan menneisyyteen ja tulevaisuuteen."...

tiistai 6. lokakuuta 2009

Lido Salonen "Elämä jota ei olisi halunnut elää"

Muusikko ja manageri Lido Salosen omaelämänkerrallinen story (julkaistu 2001) on kirjoitettu samaan vauhdikkaaseen tyyliin kuin miehen itsensä elämäkin oli. Lido Salonen menehtyi sairaskohtaukseen vuonna 2008 59-vuotiaana.
Kirja alkaa lapsuudesta 1950-luvulta ja päättyy vuoden 2000 paikkeille.
Lido Salonen varttui Helsingissä kahdeksanlapsisessa perheessä. Uskovainen ankara isä ja äärettömän pihi, multimiljonääri isän isä, olivat lähisuvun miehiset voimahahmot. Äiti oli loputon uurastaja ja todellinen ongelmanratkaisija elon alamäissä. Kova kuri, työnteko ja ajoittainen köyhyys muokkasivat Lidosta kekseliään selviytyjä-luonteen.
Nuoren miehen rock-henkinen varhaisnuoruus 60-luvun Helsingissä oli jengien, musiikin, bailauksen ja naistentäyttämää. Varmasti samanlaista kuin muillakin ikäisillään ympäri Suomen. Asenteet pitkätukkaisia poikia kohtaan olivat jyrkät ja rock-musiikki kova juttu.
Musikaalisuus vei Lidon aluksi Cantores Minores-poikakuoroon ja sitten muiden bändien kautta lopulta suositun Kalevala-bändin perustajajäseneksi. Kalevalan keikkailessa ympäri Suomen tulivat työväentalot, Pohjanmaan "Lallin talot" ja puoliränsistyneet lavat tutuiksi. Kalevala keikkaili myös ulkomailla, ja meno siellä oli "vähän" erilaista kuin koto Suomessa.
Senpä vuoksi ulkomaiden makuun päässeen bändin keikkailu kotimaassa ei silloin eikä nykyäänkään oikein tahdo enää maistua.
Keikkailun ohessa Lidosta kehkeytyi kuin vaivihkaa hyvä keikkamyyjä. Niinpä manageritoiminta suomalaisten rock-tähtien kanssa ja oman ohjelmatoimiston perustaminen olivat kuin luontevaa jatkoa Lidon toiminnalle. Ulkomaisten bändien Suomen keikat olivat vielä suhteellisen harvinaisia ja tätä puolta Lidon ohjelmatoimistokin yritti parantaa. Lido järjesti myös suuria festivaaleja vaihtelevasti menestyen.
Rock bisnes oli kovaa työtä. Verojen ym. pakollisten maksujen suorittaminen usein jäi. Elämä eteni konkurssien ja uusien nousujen vaihtelussa.
Samoin oli yksityiselämän laita, jos sellaisesta voi Lidon kohdalla puhua. Naisystävät olivat usein mukana tien päällä tai työskentelemässä ohjelmatoimistossa.
Nuoruuden liitosta syntyi poika ja parikymmentä vuotta myöhemmin toinen.

Jos sinua kiinnostaa menestyneen managerin suorasanainen kuvaus Suomen musiikkielämästä usealta vuosikymmeneltä, niin Yeah!
 Kirja on sinua varten.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Juhani Seppänen "Selvästi juovuksissa"

Vuonna 2006 julkaistu "Selvästi juovuksissa" on työterveyslääkäri Juhani Seppäsen omakohtainen kokemus alkoholinkäytön lopettamisesta kokonaan yhdeksi vuodeksi.

Kirja etenee päivän kerrallaan ja Seppänen kertoo tuntemuksistaan alkoholittoman elämän tiellä. Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi pientä lasta.
Alkoholi eri muodoissaan on kuulunut työn ohella lähes jokapäiväiseen elämään kymmenien vuosien ajan.

Ei alkoholipitoista olutta työpäivän jälkeen kavereiden kanssa, ei saunan jälkeen, ei grillijuhlissa makkaran kanssa, ei viiniä edes hyvällä aterialla, ei mietintämyssyä.
Mitä tehdä juhlissa, uudenvuoden aattona, vappuna?
Alkoholittomasta oluesta tulee korvike ja seurajuoma.
Seppänen kulkee uutta tietään havannoiden arkeaan uudelta kantilta.
Alkoholin osuus jokapäiväisessä elämässä on ollut yllättävän suuri.
Alkoholinkäyttökulttuuri ja siihen liittyvä alkoholiriippuvuus näkyi kaikkialla tuttavapiirissä ja ympäristössä.
Juomattomuuttaan sai selitellä kuin vakavampaakin rikosta.
Myös ravintoloiden henkilökunta teki alkoholittomuudesta usein numeron ..."ja kenelle tulikaan alkoholiton olut?!"
Seppänen itse ei olisi halunnut herättää huomiota juomavalinnallaan koettuaan miten paljon se herätti huolta.
Monissa tilaisuuksissa vaihtoehtoelämä vaati kekseliäisyyttä.

Paras alkoholittoman oluen valikoima löytyi muslimimaista.

Seppänen esittää kirjassaan lukuisia ehdotuksia alkoholipolitiikkaan liittyen.
Myös mielikuvituksella leikitään kuten "ilmainen viina koko kansalle"-ajatuksella.
Tällä ajatuksella kansalaiset saisivat tankata viinaa ilmaiseksi asemilta niin paljon kuin haluaisivat. Jokaisen oma asia olisi miten joisi, vaikka itsensä kuoliaaksi.
Vastuu olisi jokaisella itsellään.

Kirja sisältää vuoden 365 päivää.
Kalenterivuoden perinnejuhlien lisäksi elämään kuuluvat yllättävät ilot ja surut on koettava ilman etanolin tippaakaan.
Näihin uudenlaisiin onnen päiviin kannattaa tutustua Juhani Seppäsen kirjan myötä.
Minusta kirja oli mukavan tieteellinen havainnoissaan ihmisten suhtautumisesta viinattomaan läsnäolijaan.

Paulo Coelho "Pyhiinvaellus"


Paulo Coelhon kirja pyhiinvaellusmatkasta Santiago de Compostelaan julkaistiin vuonna 1987, mutta on vasta vuonna 2006 ilmestynyt suomeksi. Hämmästyttävän myöhään.

Coelho vaeltaa oppaansa kanssa 700 km:n pituisen Pyhän Jaakobin tien, joka kulkee Ranskan ja Espanjan rajamailta Atlannin rannikolle Santiago de Compostelaan. Pyhiinvaeltajien reitillä on tuhatvuotinen historia.
Coelho kertoo omakohtaisesti henkisistä ja ruumiillisista kokemuksistaan vaelluksen aikana.
Opas vie opetuksillaan Coelhon ruumiillisen vaelluksen edetessä yhä syvemmälle henkimaailmaan. Nämä henkiset harjoitukset auttavat mielenrauhan ja tasapainon saavuttamiseen, ympäristön aistimiseen ja elämän todellisen merkityksen löytämiseen.
Yliluonnollisista asioista kiinnostuneille tämä teos on mahtavaa luettavaa, vaikka kirjan harjoitukset ovatkin meidän jokaisen tehtävissä.
Kirja oli myös hauska. Näin asioissa paljon koomista. Vakavasta aiheesta huolimatta tirskuin usein kirjaa lukiessani.
Coelho kertoo kirjassaan kaikesta kokemastaan aikuisen oppilaan näkökulmasta ja on aikuisuudestaan huolimatta ennakkoluulottomasti valmis mihin vain vaelluksellaan itsetuntemukseen.

Teos oli kirjailijan ensimmäinen ja vaellusmatka innoitti häntä ryhtymään kirjailijaksi. Hän kirjoitti myöhemmin lukuisia henkimaailmaan liittyviä teoksia, joilla nousi maailmanmenestykseen.