Luettuja kirjoja 2015

Tarjolla lukuvinkkejä vuonna 2015 lukemistani  kirjoista.

Pisteytys 5-1 (5 paras, 1 huonoin, mutta läpiluettu)

  Alle kolmen pisteen kirjoja ei listassa tänä vuonna olekaan.
  Olen luovuttanut ajoissa...

Ryhmien sisällä kirjat ovat lukujärjestyksessä.

                                           
                                       5 PISTETTÄ 

Paolo Giardano:Ihmisruumis
Erik Bertrand Larssen: Paras
Pekka Puska: Raha tai henki
Esa Mäkinen:Totuuskuutio
Silja Pitkänen ja Ville-Juhani Sutinen;Värssyjä sieltä ja täältä - Hiski Salomaan elämä ja laulut
Matti Riekki: Täältä pohjoiseen - Sentencedin tarina
Bernhard Schlink:Lukija
Iris Pasternack:Tautitehdas
Anna-Lena Lauren;Sitten saavuin Moskovaan
Emmi Itäranta:Teemestarin kirja
Anna-Lena Lauren:Hulluja nuo venäläiset
Haruki Murakami:Värittömän miehen vaellusvuodet
Jouko Sirola:Lumottu niitty
Tomi Astikainen:Miten elää ilman rahaa
Ian Mc Ewan:Lapsen oikeus
Maritta Lintula:Hulluruohola
Patti Smith:Ihan kakaroita
Yusuf M. Mubarak, Eva Nilsson & Niklas Saxen:Suomen somalit
Paavo Nurmi:Tarinoita tähdistä - Lasse Norres kuunaama
Marja-Leena Parkkinen ja Risto-Matti Ratia: Love Armi- Armi ratian henkilökuva
Jarmo Stoor:Sieluhäkki
Esa Mäkijärvi:Vieraita
Jarmo Stoor:Motelli
Tom Mueller:Oliiviöljyn menetetty neitsyys
Matti Rämö:Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin
Lena Hulden:Minikarjaa - hyönteiset ruokana
Petri Karra:Kotiinpaluu
Päivi Alasalmi:Pajulinnun huuto
Ingrid von Oelhafen& Tim Tate:Kolmannen valtakunnan kadotetut lapset - Elämäni Lebensborn lapsena
Heidi Nummi: Kerran kuljin ja kumarsin - 15 kuukautta Aasiassa
Mato Valtonen, Moog Konttinen ja Kjell Starck:Suomirock puri ja löi - kapinarockin synty, nousu, vaino ja (t)uho
Jens Lapidus:STHLM Delete
Donna Tartt:Jumalat juhlivat öisin


                                     
                                          4,5  pistettä

Anni Kytömäki:Kultarinta
Tommi Kinnunen:Neljäntien risteys
Anna-Lena Lauren:Vuorilla ei ole herroja - kaukasiasta ja sen herroista
Maritta Lintunen:Sukukaktus
Anu Juvonen:Lähiöoksennus
Kishwar Desai:Postimyyntilapset


                                         4 pistettä


Sirpa Kähkönen:Graniittimies
Sami Lopakka:Marras
Liisa Karvinen:Riisiä tiskin alta - Tarinoita nousevan aurungon maasta
Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu
Saku Tuominen:Luova järkevyys - arkisen luovuuden ylistys
Kenji Fujimoto:Diktaattorin keittiömestari - japanilaiskokki Pohjois-Korean hovissa
Mathias Rosenlund:Vaskivuorentie 20
Matti Kääriäinen:Kehitysavun kirous
Peter C Gotzche:Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus - Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon
Andrea Levy:Pitkä laulu
Anilda Ibrahimi:Ajan riekaleita
Esa Salminen & Saeed Warsame:Mohammed suomalainen
Maaria Päivinen:On nälkä, on jano
Maritta Lintunen:Heijastus
Jennifer Clement:Varastettujen rukousten vuori
Jean-Christophe Rufin:Vaellus- Santiago de Compostelan kulkijat
Helen Garner:Vierashuone
Kari Aalto & Elinas Helkala:Matkaopas keskiajan Suomeen
Pentti Linkola:Unelmia paremmasta maailmasta
Markku Keisala:Sinisilmät
Laila Hirvisaari:Lehmusten kaupunki
Kauko Röyhkä:Kreikkalainen salaatti
Marie Hermanson:Hämäränmaa
Sofi Oksanen:Norma
Pauliina Susi:Takaikkuna


                                         
                                             3,5 pistettä

Janne Kuusi:Kasvoista kasvoihin
Anna-Kaari Hakkarainen:Purkaus
Per Petterson:Kirottu ajan katoava virta
Maritta Lintunen:Sydänraja
Pauliina Susi:Pyramidi
J. G. Ballard:Kuivunut maailma
Tiina Miettinen:Piikojen valtakunta - Nainen, työ ja perhe 1600-1700-luvuilla

                                         
                                           3 pistettä

Alexander McCall Smith:Limpolon yksityisetsiväkoulu
Nura Farah:Aavikon tyttäret
Katariina Souri:Valkoinen varjo
Gabrielle Zevin:Tuulisen saaren kirjakauppias
Roman Sentsin:Jeltsysevit - Erään perheen rappio




Linkki: Luettuja kirjoja 2014

Esa Mäkijärvi: Vieraita

Esa Mäkijärvi on kirjoittanut kauniin esikoisromaanin "Vieraita" (2015).
Kirja kertoo lotasta, suomalaisesta sotilaasta ja sodasta.

On kesä.
Lotta Svärd järjestössä haavoittuneiden parissa työskentelevä Anna päättää jättää työnsä ja pakenee rintama-alueen metsään.
Samoihin aikoihin Viljami saa tarpeekseen sotimisesta ja karkaa.

Anna ja Viljami, toisilleen tuntemattomat, kohtaavat hylätyssä kartanossa.
Hetkien nautinto vaihtuu päivä päivältä aina vain piinaavampiin painajaisiin.
Onko sittenkää parempaa huomista tulossa?

Mäkijärvi on kirjoittanut vaikuttavan teoksen ihmisen voimattomuudesta pakon edessä.

"...Kartano oli rakennettu syrjäiseen paikkaan sekametsän keskelle.
Se kuului kymmenen kilometrin päässä metsän toisella puolella sijaitsevaan, pommituksissa ja taisteluissa ruhjoutuneeseen kirkonkylään, jonka keskustan pystyyn jääneissä taloissa suomalaiset pitivät komentokeskustaan.
Reservejä sijoitettiin alueelle, mutta taistelut keskittyivät muualle.
Lähinnä tavaroita kuljettavat rekat, lähetit ja tiedustelijoiden moottoripyörät kulkivat teillä.
Kannaksen pienellä alueella oli kymmeniätuhansia sotilaita, eikä ollut todennäköistä, että Anna ja Viljami saisivat olla kartanossa rauhassa.
Tontti näkyi ilmasta ja sen olemassaolo saattoi jo olla sotilaiden tiedossa..."

Jarmo Stoor: Sieluhäkki ja Motelli

           

Jarmo Stoorin Sieluhäkki ( 2013) on tositapahtumiin pohjautuva romaani Tarmosta. 

Tarmo syntyy 1960-luvulla Pohjois-Suomen köyhyyteen.

Perheen isä on työtön tuurijuoppo ja äiti traumatisoitunut huolehtija.

   Sieluhäkki on koskettava, herkkä teos.

 Siinä eteerisyys ja realismi kulkevat käsi kädessä alusta loppuun. 

Sieluhäkki on myös harvinaisen tarkka kuvaus pojan ajatus- ja mielikuvitusmaailmasta.

Teos sopii esimerkkiteokseksi lapsen sielunelämän kuvauksesta kirjallisuudessa.

Lukiessa ymmärtää, mistä selviämisen voiman voi ammentaa.

Motelli (2015) on täysin erilainen kirja kuin Sieluhäkki.

Kirjaa aloittaessani ajattelin, että lieköhän aihe kovin kiinnostava...

Mutta mitä vielä.

Motelli oli elämys!

Kirjailija Jarmo Stoor oli jättänyt vanhat, kuluneet fraasit pois ja tarjosi uutta, hurjaa motellielämää.

Ennalta arvaamattomia tapahtumia riitti ja  hillitön meno jatkui yllätyksellisenä.

Mielenkiinto säilyi koko kirjan ajan.

Ja lukijallakin oli hauskaa.

Näistä kahdesta kirjasta Sieluhäkki kannattaa lukea ensin, vaikkeivat kirjat liitykään toisiinsa.
Mutta joitakin yksityiskohtia ymmärtää paremmin Motellia lukiessa...

Anu Juvonen:Lähiöoksennus

Anu Juvosen vuonna 2013 julkaistu esikoisteos "Lähiöoksennus"

 on makoisa, vaikkakin jopa inhorealistinen  kuvaus 1980-1990-luvun nuorista Helsingin Kannelmäen lähiössä.

Kirjan päähenkilö on Katja, syntynyt 1975.

Katjan kautta kerrotaan tuon ajan normilähiölapsen, lähiönuoren kokemusmaailma hänen itsensä kautta.

 Ja onnistuneesti kerrotaankin. 

Juvoselle täysi kymppi  nuorten ajatus- ja asennemaailman kuvaamisesta. 

Lähiöoksennus on sosiaalipsykologisesti hyvä kirja.
Siinä tulee selkeästi esiin  nuorten tärkein tarve, ympäristöstä ja aikakaudesta riippumatta:
Tarve olla samanlaisia kuin ikäisensä.

Näennäisestä auktoriteettien halveksunnasta huolimatta, esikuvilla on myös nuorille aina yhtä suuri merkitys.
Idolin esimerkin innoittamana voi vannoutunut hevarikin huomata istuvansa perjai-iltaa vaikkapa seurakunnan kahvilassa.

Tiedonkulku on nopeaa ilman someakin - on sitten kyse viikonlopun bilemuisteloista tai päänsekoittamiseen sopivien  aineiden hankinnasta.
Muutenkin lainkunnioitus on nuorilla vielä hakusessa tyyliin tyhmähän se on joka jättää merkkifarkut narulle ulos kuivamaan tai säilyttää kotiviinejään huolettomasti peitettynä verkkokellarissa.

Vanhemmatkin voivat huolehtia vääristä asioista;
on parempi jättää  rikoksen uhriksi joutuminen kertomatta vanhemmille,
jos kertomisen seurauksena joutuu selittämään vaikkapa
kuka haki kaljat.
Nuorten näkökannalta epäoleellinen tieto tässä kohtaa.

"Lähiöoksennus" ei  ylennä kaikkien kannelmäkeläisten kotiseutumieltä, mutta ainakin tuon ajan kantsulaisille teos on aarre.

Lukemisen iloa myös  entisille nuorille!

Maritta Lintunen: Hulluruohola

Maritta Lintusen vuonna 2014 julkaistu Hulluruohola oli 

jo nimensä puolesta lupaava jotakin tavallisesta poikkeavaa. 

Ja niin kävikin; Hulluruoholassa normalisoitiin epänormaalius.

Reppureissaaja Sara palaa matkoiltaan ja joutuu lähes samantien sovittamaan isoisänsä henkistä velkaa;

osallistumaan syrjäisen täysihoitolan ylläpitämiseen.

Täysihoitola on ruotsalaisen psykiatrin kokeilu. 

Projektissa ei-psyykkisesti sairaiksi luokitellut,

 mutta yhteiskuntaan sopeutumattomat persoonat,

 saavat olla rauhassa outoja.  

 

Hoitolan asukkaiden elämän myötä hulluuden rajat hämärtyvät:
Meillä jokaisella on oma oljenkortemme, jonka varassa kannattelemme seuraavaan päivään.
Ja rooleja, joiden suojissa selviydymme.

Hulluruohola on  positiivisen hulluuden ja hullun luovuuden puolesta puhuva kirja.

Maailmanmatkaaja Sarakin huomaa pian olevansa harvinaisen tylsä tyyppi.

Jouko Sirola: Lumottu niitty - Erään tien tarinoita

"Lumottu niitty - Erään tien tarinoita"  (2012) on kiehtova kertomus osittain jo kadonneesta tiestä Vihdin kirkonkylän ja Nummelan välillä Uudellamaalla.
"...harva paikallinenkaan sen enää tuntee. 
Se on jo osittain kadonnut maisemasta, jäänyt uudempien
tielinjojen alle tai muuttunut takaisin samankaltaiseksi poluksi, jollainen se kerran oli..."
  
Noin kymmenen kilometrin mittaisen tien vaellus on yhdistelmä tätä päivää, historiaa, totta ja tarua.
Tuntui jännittävältä lähteä matkaan, jossa 2000-luvun maisema saattoi silmäräpäyksessä vaihtua keski-aikaiseksi tai vastaan körötellä tiukkatrikoisten sauvakävelijöiden jäljessä vatikauppias hevosineen.

Kirjaa aloittaessani mietin, tuleekohan tunnelmasta sekava monikerroksisuuden vuoksi.
Mutta ei lainkaan!
Jouko Sirola opasti taitavasti ja selkeästi lukijaa koko uskomattoman taipaleen;
liikkuminen eri aikakausien välillä oli luontevaa ja oikein sivistävää.
Asiantuntijat - elävät ja kuolleet tupsahtivat raitille kuin sattumalta paikkaan liittyvine kertomuksineen ja jatkoivat taas menoaan.

Jos mielikuvitus uhkasi päästä liikaa valloilleen tien laveammissa kohdissa,
kirjailija muisti matkanjärjestäjän vastuunsa ja vei lukijan turvalliselle polulle tuota pikaa.

Jouko Sirolan yli 300-sivuinen kirja oli nimensä kaltainen - lumoava.

"...Tie kulkee, koirat haukkuvat ja tarinat nousevat höyrynä maasta.
Ne uivat usvanriekaleina asumusten lomaan, huokailevat kujilla,
nousevat metsään ja käyvät sen synkkyydessä uhkaavaksi.
Kun tilanne näyttää jo tukalalta, tartumme taas vankkoihin tosiasioihin kuin taikasauvaan
ja ladomme rauhallisella äänellä
ja päätä vakaasti nyökytellen muutaman vuosiluvun.
Tämä tapahtui silloin, tuo tällöin.
Nämä olivat heidän nimensä ja tämä asia on kirjoissa ja kansissa todistajanlausunnolla vahvistettu.
Tämä tapahtui oikeille ihmisille, jotka kerran elivät, se tapahtui tämän tien varrella..."

Emmi Itäranta:Teemestarin kirja

Eletään aikaa, jolloin maailmassa on puute makeasta vedestä.

Napajäätiköt ovat sulaneet ja alavat mantereet ovat peittyneet 

veden alle.

Rannikkoalueiden miljoonakaupungit pilvenpiirtäjineen ja 

entisine kukoistavine kulttuureineen ovat näkymättömissä.

Maailman kartta on katastrofaalisesti päivitetty.

Elinehdot ovat ankarat.

Noria - teemestarin tytär  on  etuoikeutetussa asemassa; 

ankarasti säännöstellystä vedestä ei ole pulaa.

Tämä herättää myös virkavallan huomion.

Emmi Itärannan "Teemestarin tytär" (2012) on kauniskielisesti 

soljuva, koskettava tulevaisuuden kuvaus. 

Jännittävän kirjan lukemista ei malttaisi keskeyttää.

Arvoisensa maailmanlaajuinen bestseller.

"...Työnsin sormeni veteen ja tunsin sen voiman.

Se liikahteli kättäni vasten kuin hengitys, kuin eläin, kuin toisen ihmisen iho.

Vesi oli kylmää, paljon kylmempää kuin mikään, mihin olin tottunut.

Nuolaisin sormiani varovasti, niinkuin minulle oli 

aivan pienestä asti opetettu:

älä koskaan jo vettä, jota et ole ensin maistanut..."

Linkki blogiini toiseen, ajatuksia herättävään tulevaisuusteokseen:

Esa Mäkinen:Totuuskuutio

Matti Riekki: Täältä pohjoiseen - Sentencedin tarina

Matti Riekin loistava kirja suomalaisesta metallibändi Sentencedistä

 "Täältä pohjoiseen - Sentencedin tarina" julkaistiin 2014. 

Kirja kertoo bändin elämänkerran eli vuodet  1989 - 2005. 

Kirja oli tosi mielenkiintoinen alusta loppuun (262 s).
Monet lukemani musiikalliset muistelmat ovat olleet hyviä kirjoja, mutta harva näin hauska.
Tarina alkaa Sentencedin jäsenten teiniajoista ja bändin perustamisesta, käy läpi vaellusvuodet levytyksineen ja päättyy Sentencedin hautaamiseen.

Oman mukavan erityispiirteen tekstiin luo bändin jäsenten haastatteluissa murre - se on pehmeä vastakohta biisien -  yleensä englanninkielisille, synkille, kuolemaahenkiville sanoituksille.
Murre muistuttaa artistien kasvuympäristöstä ja sisäisestä minästä, joka herkistyy entisestään bändin hurjan imagon sisällä.
Kiertuelämä oli rankkaa ja vei bändin pikkuhiljaa päätepistettä kohti.
Sitä tuskaa kuuntelija ja katsoja vaan ei tajunnut.

Sentenced julkaisi paljon levyjä, jotka kipusivat heti myyntilistojen kärkeen.
Bändi kiersi keikoilla ympäriinsä Euroopassa ja Amerikassa.
Ja omasi huomattavan fanimäärän.
Tulevaisuus näytti suosion puolesta vihreää valoa - vielä mahtavampi menestys oli mahdollista.
Mutta Sentenced päätti lopettaa 2005.

Matti Riekin kirja kertoo Sentecedin tarinan perinpohjaisesti tunnelmaa kuvaavin valokuvin höystettynä.

"... Se, että bändille kehittyi maine paljon ryyppäävinä, mustiin pukeutuneina tuppisuina perustui siihen, että bändi ryyppäsi paljon, tykkäsi pukeutua mustiin eikä lätissyt turhia. Ei mihinkään muuhun..."




Blogissani olevia muita musiikkiin liittyviä
kirja-arviointeja:

Silja Pitkänen ja Ville-Juhani Sutinen:Värssyjä sieltä ja täältä - Hiski Salomaan elämä ja laulut

Sami Lopakka: Marras

Teemu Suominen:Soberismia

Panu Rajala:LAVATÄHTI ja kirjamies

Jouni Hynynen:Kesämies

Elämänkertoja musiikkimaailmasta:PelleMiljoona/Jyrki Hämäläinen/Juice Leskinen

Lido Salonen:Elämä, jota ei olisi halunnut elää

Kari Kosmos:"Natty Congo Bongo" juurijuttuja Jamaikalta

Värssyjä sieltä ja täältä - Hiski Salomaan elämä ja laulut

"Värssyjä sieltä ja täältä  - Hiski Salomaan elämä ja laulut" on  Silja Pitkäsen ja Ville-Juhani Sutisen  elämänkertateos (2011) kuplettilaulaja Hiski Salomaasta.

Hiskias Möttö syntyi 1891 Kangasniemellä 

räätäliäidin aviottomana lapsena.

Hiskiaksen isä oli samassa pihapiirissä asuva Hiskiaksen tädin puoliso.

Elämä oli aineellisesti köyhää. 

Äidin räätälintöissä mukana kiertäessään Hiskias oppi ompelun taidon ja omat laulelmat syntyivät työn ohella kuin itsekseen.

Äidin kuoleman jälkeen Hiskias päätti jättää Kangasniemen 

ja lähti 19-vuotiaana useiden muiden suomalaisten nuorten tavoin siirtolaiseksi  Amerikkaan vauraamman elämän toivossa.

Kotikonnuilla piipahteneet siirtolaiset olivat 

kannustava esimerkki;lähteä kannatti.

Amerikkaan saapuessaan Hiskias Möttö oli jo muuttanut 

sukunimensä Mötön helpompin lausuttavaksi Salomaaksi. 

Nimen muuttaminen oli suomalaisille tavallista.

Amerikassa Hiski elätti itseään sekä räätälintöillä muiden palveluksessa että itsenäisenä yrittäjänä.

Vaimo Ainikin löytyi siirtolaisten joukosta.

Yhdessä pariskunta kokeili myös ravintola-alaa ja kanalanhoitoa.

Suomalaisten siirtolaisten tiiviillä yhteisöllä oli tapana  juhlia haaleissa, joissa myös Hiski

sai mainetta kantaaottavine kupletteineen.

Hiski levytti 18 lauluaan Columbiayhtiölle 1920- ja 1930 luvuilla.

Ensimmäinen levytys oli Tiskarin polkka 1927.

Alla oleva Vanhanpiijan polkka levytettiin 1928.

Hiski Salomaa kuoli New Yorkissa 1957 66-vuotiaana ja on haudattu Suomeen Vehmaalle vaimonsa kotipitäjään. 

Hiskin syntymäpaikkakunnalla Kangasniemellä 

on taiteilijan muistomerkki.

"Värssyjä sieltä ja täältä - Hiski Salomaan elämä ja laulut"- elämänkertateos (397 sivua) 

on perusteellinen dokumentti kupletisti Hiski Salomaasta.

Tekijät ovat todella antaumuksella paneutuneet  Hiskin elämään.

Kirjassa musiikki on mielenkiintoisen elämäntarinakerronnan rinnalla kuitenkin pääasia.

 Jokaisen kuplettilaulun syntyhistoriasta kerrotaan se mitä tiedetään - ja paljonhan tekijät ovat selvittäneet - kappaleiden analysointi on kiitettävää ja perusteellisen innokasta!

Kuplettien sanoman ymmärtämiseksi valotetaan kappaleiden syntyajan amerikkalaista elämänmenoa. 

Salomaan kupleteissa onkin vahva yhteiskunnallinen sanoma;

ne olivat aikansa "protestilauluja".

Sanoituksia myös "suomennetaan", 

koska amerikansuomalaiset puhuivat fingliskaa,

Fingliskasta hyvinä esimerkkinä olivat  Suomessa tuohon aikaan lähes tuntemattomat hot togsit ja aiskriimi.

Kirjassa on valokuvia, joista ei voi olla huomaamatta;

Hiskias Möttö vaurastui Amerikassa ja on mahtanut tehdä

"maailman miehen" vaikutuksen Suomessa käydessään.

Hiski oli kuitenkin luonteeltaan leppoisa kansantaiteilija koko ikänsä.

Antoisa teos.

 Ja nautintoa voi pitkittää kuuntelemalla Hiski Salomaan kappaleita.

Dahlmannin paartit levytetty 1929.

Esa Mäkinen:Totuuskuutio

Esa Mäkisen Totuuskuutio (2015) on  huikea kertomus Terosta ja Helsingistä 2000-luvun viimeisellä puoliskolla.

Tero työskentelee täsmäyttäjänä Celsiuksessa, firmassa, joka valvoo lähes kaikkea tietoliikennettä.
Täsmäyttäjän tehtävänä on muuttaa tai poistaa tietoja verkossa, maksavan asiakkaan pyynnöstä.

Helsinki on jakautunut aidattuihin alueisiin, joihin kuljetaan valvottujen porttien kautta;käsi tunnistimelle ja voit päästä nopeastikin eteenpäin, jos tililläsi on riittävästi Celsiuspisteitä.

Kadulla ohi kulkevan automaattibussin ikkunassa vilahtaa nimesi, yrittäen houkutella sinua kyytiin.
Samoin mainokset katujen varsilla ja liikkeissä tarjoavat lähestyessäsi juuri sinulle sopivia tuotteita.

Mutta kaikilla ei ole pääsyä ostoskeskuksiin ja muurein ympäröidyille asuinalueille.
Siitä CelsiusSecurity ja robottikoirat pitävät huolen.

Työssä tietokoneen näytöllä näkyy työtehosi reaaliaikaisesti verrattuna muihin työntekijöihin.

Puhelin kilahtaa ja ilmoittaa jääkaappisi ruokatilanteen.
Viestiä silmäillessä hörpit samalla itsestään lämpiävästä kahvitölkistä.


"...Kameroilla  ei pysty valvomaan toiveita ja pelkoja, mutta siksi kaikki kertovatkin meille huolensa vapaaehtoisesti. 
Kun tulet raskaaksi tai saat syövän, ensimmäisenä kysytään apua Celsiukselta.
Meidän hakukone tuntee kaikkien salaisuudet. 
Sitten onkin helppo kertoa ihmisille, mitä pitää haluta.
Eivätkä ne osaa vaatia enään mitään muuta..." 



Totuuskuutio kuuluu niihin kirjoihin, joita suosittelen kaikille.
Kirja oli hyvin tiedostava!



Tässä linkki aiheeseen liittyvään teokseen blogissani:

SATEENVARJOTON/Petteri Järvinen yksityisyys-turvaa digitaalinen kotirauhasil

Sami Lopakka:Marras

   
Marras (2014) on  kuvitteellinen kertomus suomalaisen metallimusiikkibändin Euroopan kiertueesta.
Samassa bussissa matkaa ruotsalainen lämmittelybändi.
Kierretty on ennenkin näillä main, mutta eka kertaa suomalaiset ovat ykkösenä.

Mutta...
Lähes joka päivä tien päällä.
Keikkapaikasta toiseen.
Tuhansia kilometrejä.

Marras on loistava kuvaus bändikiertueesta.
Hyvin kulkevan, huumorilla ja pohdiskeluilla - ei mitään kuivaa sellaista - höystetyn tarinan parissa viihtyi.
Euroopan julma historiakin tuli tutuksi.Vai oliko se historiaa?
... miksi entisessä keskitysleirimaassa piti uusnatsien varalta järjestää keikkapaikalle erikoisvartiointi...

Ihannoivat kuvat kiertävästä keikkaelämästä karsiutuvat nopeasti Lopakan rankkaa tekstiä lukiessa.
Lukijaa ei hemmotella ykkösbändin elämän glamourilla;
luksusfiilikset vaihtuvat hetkessä "liskojen öiden ja päivien" tuskaan ja ahdistukseen.

Alkoholi oli koko ajan läsnä

Suurimmaksi stressinaiheeksi nousikin pikkuhiljaa huoli siitä
ovatko kaikki illan keikalla lavakuntoisia.
Maksava yleisö odotti.


Kirja oli karun kaunis.
Rehellinen.

Marras taisi sittenkin olla totta!



Juuri tuo karu kauneus toi mieleen Niall Griffithsin "Lampaanköyrijät"-teoksen, jonka luin vuosia sitten.
Tarina ei liity bändiin, mutta tunnelmassa on samaa.
Ohessa linkki blogiini  Sateenvarjoton/Lampaanköyrijä

Sirpa Kähkönen:Graniittimies

                            "...Me läksimme siksi, että mieheni oli kuumapäinen ja ylpeä eikä tahtonut anella työtä niiltä, jotka löivät oven punikin edestä kiinni, läksimme uskon varassa, että on olemassa maa, jossa työläinen saa elää vapaana. Me läksimme siksi, että olimme lukeneet niin monta kirjaa.
Ja myös rakkauden tähden. Minä olisin seurannut miestäni vaikka maankuoren alle tai meren syvyyksiin..." 

                           Sirpa Kähkösen Graniittimies (2014) kertoo suomalaisista nuorista, Iljasta ja Klarasta, avioparista, joka Suomen itsenäistymisen ja Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa siirtyi rajan yli palvellakseen neuvostoaatetta.
Aatetta, johon  he uskoivat vilpittömästi.

                           Pariskunta ei ollut harvinaisuus sosialismi-ihannoinnissaan vaan heidän kaltaisiaan lähtijöitä oli Suomessa paljon.
Olihan uskomatonta, että oli olemassa valtio, jossa syntyperän sattuma ei määrännyt elinoloja, vaan kaikilla oli samat mahdollisuudet onnelliseen elämään.
Joten matkaan vaan pois isänmaan köyhyydestä.

 Elämä rajan takana oli niukkaa. Sosialismin toteutuminenkin käytännössä vähän niin ja näin.
"No, viehän se tietysti aikansa, että uusi aate toimii jokapäiväisessä elämässä", ajattelivat Ilja ja Klara.
Ja  jatkoivat vilpittömänä oppien sisäistämistä ja työntekoa.

Vuodet kuluivat.
Miksi edistystä ei tapahtunut?
Yhteiskunta oli muuttunut pelottavaksi.
Isä Aurinkoinen oli kaikkialla läsnä.
Enään Klara uskalsi vain hiljaa itsekseen ihmetellä, onko tämä sosialismia?

                             
                               Kun Utopian portit sulkeutuvat,
                              ihmisten keskuuteen laskeutuu hiljaisuus.
                                             
                                                           (Adienne Bouleron 1879)
                                                                               

Teemu Suominen "Soberismia - Kalliosta kukkulalle"

 Vuonna 2014 viimeiseksi lukemani Soberismia oli ylväs lopetus menneelle vuodelle!

Teksti perustuu Soberismia-blogiin, ja sen kirjoittajan Teemu Suomisen omaan elämään - pyrkimykseen elää ilman alkoholia määräämättömän ajan.
Kirja julkaistiin lokakuussa 2014.

Suominen on musiikkialan ammattilainen ja keikkamanagerinmatkat veivät miestä ympäri maailmaa.
Työympäristössä alkoholinkäyttö oli luontevaa, ja krapulakin kuului toimen kuvaan.
Pitkäaikainen juominen ja alkoholiriippuvuus aiheuttivat pahenevaa alakuloa, jota Suominen hoiti juomalla lisää.
Tilanne ei muuttunut lapsen syntymän myötä.
Parisuhteetkin kariutuivat.

Syvästi masentuneena Suominen hakeutui terapiaan ja sai terapian tueksi lääkityksen, jonka tarkoitus oli pehmentää tunnehuippuja - sekä huonoja että hyviä.
             
Sitten 5.9.2012 Suominen päätti lopettaan alkoholinkäytön, yllätykseksi itselleenkin.

"...Edellisenä iltana olin mennyt nukkumaan omaan sänkyyni ja aamulla herännyt entisen tyttöystäväni rappukäytävästä ilman muistikuvia tai ymmärrystä miten olin sinne päätynyt.
Poliisi oli kuulemma tulossa paikalle. Viikkoa tätä ennen olin herännyt Kisahallin putkasta heitettyäni ison kiven kalliolaisen ravintolan ikkkunasta sisään ja melkein tappanut ihmisen. 
Koko edeltävän kesän olin juonut kuin huomista ei olisikaan ja elokuussa 2012 elämä tuntui juuri siltä. Olin 33-vuotias, vaikeasti masentunut, eronnut, osa-aikainen yksinhuoltajaisä joka oli henkilökohtaisessa konkurssissa niin rahallisesti, henkisesti kuin fyysisestikin. 
En tunnistanut enää peilistä katsovia silmiä..."           

Soberismia-teos kuvaa päiväkirjamaisesti miehen elämää ilman viinaa.
Ympyrät ovat samat kuin aiemminkin; työtä ja huvituksia.
Mutta bilettäminen selvin päin tuo uuden ulottuvuuden ja haasteen.
On kivaa, mutta aina ei jaksa....
Kotona yksin löhöäminen, ristikoita tehden ja musiikkia kuunnellen tuntuu toisinaan mukavalta vaihtoehdolta miehestä, joka aiemmin ei viihtynyt yksin.

"...Kotiin päästyäni makasin yöhön asti sohvalla viltin alla muiden todennäköisesti jatkaessa keikan jälkeen vielä baariin ja toiseen baariin ja kolmanteen baariin ja jatkoille. Samalla kun nautin omasta olostani, rauhasta, hiljaisuudesta ja itsestäni, mietin, että niilläkin on varmasti mukavampaa siellä ilman minua. Ja että se on ihan oolrait, näin tämän varmaan pitikin mennä..."
           
Kaikki oli koettava selvinpäin: lukuisat musiikkialan koti- ja ulkomaiset tapahtumat, festarit ilmaisine vip-tarjoiluineen, Uusi Vuosi, Vappu...
Kahvia kuluu, mutta moni asia tulee koettua ensi kertaa selvinpäin.
Ja samalla huomaa kuinka monta asiaa ei tule enää koskaan kokemaan kännissä (nousuhumalan ilo, karaoken laulaminen kännissä, känniseksi...)
Kärvistely viinan äärellä jatkuu hyvissä ja huonoissa fiiliksissä.
Mutta fyysinen ja henkinen kunto kasvavat kohisten.
Terapialääkityskin lopetetaan.


Kirja päättyy vuoden 2014 elokuuhun.
Teemu Suominen, Kalliosta kukkulalle, on tuolloin kiivennyt Euroopan korkeimman Elbrus-vuoren huipulle.
Hän on edelleen raittiina. Ja lopettanut tupakanpoltonkin.

Soberismia - Kalliosta kukkulalle on yksi parhaimpia lukemiani päiväkirjoja.



Linkki blogiini aiheeseen liittyen:            
 Juhani Seppänen /Selvästi juovuksissa   

           

Luettuja kirjoja vuonna 2014

Taas on vuosi vaihtunut!
Vaikkapa lukuvinkeiksi, julkaisen listan lukemistani kirjoista.
Olen pisteyttänyt kirjat tyyliin:
5 on paras ja 1 huonoin (mutta läpiluettu).
         
Listan jälkeen on linkki vuoden 2013 kirjoihin.

-------------------------------------------------------------
  Kirjat ovat ryhmien sisällä lukujärjestyksessä          
-------------------------------------------------------------
                5 pistettä

Vanessa Diffenbaugh: Kukkien kieli
Anouar Benmalek: Rakkaus vailla toivoa
Satu Rommi: Teetä ja Temppeleitä
John Muir: Stickeen pieni urhea koira (teksti 5 pistettä  kuvitus 1 piste)
John Muir: Pitkä kävely Meksikonlahdelle
Satu Rommi: Kahvia ja guruja
John Muir: Ensimmäinen kesäni Sierra-vuorilla
Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Henry D. Thoreau: Kävelemisen taito
Hannu Raittila: Terminaali
Marja Toivio: Lastani et tapaa
Rax Rinnekangas: Käyttämättömät tunteet
Laurent Caude: Eldorado
Sami Hilvo: Viinakortti
Lirio Abbate: Mafian naiset
Auli Leskinen: Petojen aika
Robert Louis Stevenson: Aasin kanssa matkalla Sevennien vuorimaalla
Eero Hämeenniemi: Missä sade leikkii -  Matkalla eteläisessä Intiassa
Jouni Hokkanen: Pohjois-Korea Siperiasta itään
Jason Lewis: Tummat vedet - Lihasvoimin maailman ympäri
Päivi ja Santeri Kannisto: Vapaana elämisen taito
Heikki Kaaranen: Valkorosvo ja Pikitukka - Tarinoita maailman katolta ja muualta
Antti Heikkinen: Pihkatappi
Lena Muhina: Piirityspäiväkirja
Matti Rämö: Rengasrikkoja Saharassa - Polkupyörällä Pakilasta Pohjois-Afrikkaan
Matti Rämö: Polkupyörällä Islannissa - Tuulen tiellä laavakenttien poikki
Ayana Mathis: Huonetta ja sukua
Matti Rämö: Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin - Hymyn voimaa ja sodan jälkiä
Juha Vakkuri: Afrikan sydämeen
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä
Pirjo Houni ja Maria Romantschuk: Ei, rouva presidentti
Marja Toivio: Lain yläpuolella
Jens Lapidus: Vip-huone
Ruben Pons: Elämä kuin bolero
Teemu Suominen: Soberismia

-------------------------------------------------------------                                                    
                 4 pistettä

Aila Porkka-Helenius: Kätilön käsissä - Tuntevat kädet, kuunteleva sydän
Dan Kieran: Joutilas matkailija - Hitaan matkustamisen taito
Henry David Thoreau: Walden - Elämää metsässä
Zinaida Linden: Monta maata sitten
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Toimittanut Outi Lauhakangas: Kansalaistottelemattomuudesta
Isabelle Eberhardt: Islamin siimeksessä
Eero Hämeenniemi: Norsuilla etuajo-oikeus - Matkalla Etelä-Aasiassa
Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo
Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta
Camilla Lackberg: Jääprinsessa
Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea
Tuomo Pietiläinen ja tutkiva työryhmä: Wahlroos  - Epävirallinen elämänkerta
Tuula Karjalainen: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta
Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken
Aili Paju: Tietäjänainen
Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu
Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset
Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu
Per Pettersson: En suostu
Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Eveliina Talvitie; Keitäs tyttö kahvia - naisia politiikan portailla
Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut - Miten ruokasi eli elämänsä
Jarkko Tontti: Sali
Ville-Juhani Sutinen: Kiinalainen ruletti
Maarit Tyrkkö: Tyttö ja nauhuri

--------------------------------------------------------------------
             3 pistettä 

Inka Tolonen: Halla - Elämää Suomenlahdella
Timo Korpi: Lihaa säästämättä - 30 vuotta suomalaisen pornobisneksen etulinjassa
Robert Louis Stevenson; Kävelyretkistä
Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina
Katja Kaukonen :Kohti
Satu Taskinen: Katedraali
Juha Itkonen: Ajo
Pajtim Stanovci: Kissani Jugoslavia

--------------------------------------------------------------------
            2,5 pistettä

Miina Supinen: Säde
Sami Hilvo: Rouva S

---------------------------------------------------------------------
           2 pistettä

Satu Taskinen: Täydellinen paisti
Niina Miettinen: Israel-tyttö

---------------------------------------------------------------------
           1 piste

Pauli Kohelo: Kassan kautta

---------------------------------------------------------------------
Mainitsematta jätän keskenjätetyt kirjat....  

Luetut kirjat 2013

Heikki Kaaranen: VALKOROSVO ja PIKITUKKA Tarinoita maailman katolta ja muualta

Heikki Kaaranen, romaani- ja dekkarikirjailija julkaisi keväällä uutukaisen, "VALKOROSVO ja PIKITUKKA" Tarinoita maailman katolta ja muualta. 

Teos on erittäin tasokas yhteiskunnallinen, kultturellinen ja filosofinen matkakirja Nepalista.  

Kaaranen lähti vuonna 2002 Nepaliin töihin muutamaksi vuodeksi, joten omakohtaista kokemusta maasta löytyy myös työelämän syövereistä. 

Nepalilainen yhteiskunta, hyvine ja huonoine kohtaamisineen

sai  kirjailijasieluisen suomalaisen pohdiskelemaan tämän yhdeksi maailman köyhimmäksi luokitellun valtion ihmisten elämää verrattuna ns. hyvinvointi-Suomeen. 

Onko Suomi  "sivistyksestään" huolimatta sittenkään sen parempi kuin Nepal?

Esim. lahjonta ja hyvä veli järjestelmä kukoistavat molemmissa.

Ilmitulon tapa vain on valtioissa erilainen.

Kaaranen kirjoittaa tapansa mukaan terävästi havannoiden. 

Oli sitten kyse politiikasta, uskonnosta, työelämästä tai golfinpeluusta. 

Ja hauskasti. Tarinoiden parissa oli, ikävistäkin aiheista huolimatta, viihtyisää.

Kirja tulikin luettua saman tien.

Valkorosvoa ja Pikitukkaa voi suositella kaikille kyseenalaistavan tietokirjallisuuden lukijoille. 

Samalla lukemisella selviää Kaarasen luotaamana, Nepalin lähinaapureidenkin luonnekuva. 

Tämäkin analysointi piti minusta hyvin paikkansa.

Lisäksi suomalaisten päättäjien ja poliitikkojen  kannattaa  lukea kirja, sillä heidän aikaansaannoksilleen kirjasta löytyy paljon vertailukohtia.

"...Valkorosvo...On tyypillisesti skandinaavi, itseään muita parempana pitävä ja säännöillä luodussa maailmassa elämään tottunut valkoihoinen. Moni Valkorosvo elää kuvitellen, että hänen sääntönsä ja tapansa ovat ainoita oikeita ja muun maailman olisi syytä sopeutua tämän besserwisserismiin ja kaksinaismoralismiin sortuneen vähemmistökansallisuuksien koalition tapoihin...".

Alla linkit blogiini Heikki Kaarasen aikaisempiin teoksiin:

                                eID                                                   

                                HERÄTYS                  

                               SYÖKSYKIERRE

                            KUPLA KIMALTAA

                         DAAVIDIN AAMUNKOITTO
                     
                     OPERAATIO PUNAINEN

                  MYRKYNKYLVÄJÄ



Tämän vuoden aikana olen lukenut useita matkakirjoja, joista suosittelen seuraavia:

-Päivi ja Santeri Kannisto: Vapaana elämisen taito
-Eero Hämeenniemi:Norsuilla etuajo-oikeus Matkalla Etelä-Aasiassa
-Eero Hämeenniemi:Missä sade leikkii Matkalla eteläisessä Intiassa
-Jason Lewis: Tummat vedet (Lihasvoimin maailman ympäri)
-Jouni Hokkanen: Pohjois-Korea Siperiasta itään
-Isabelle Eberhardt: Islamin siimeksessä
-Robert Louis Stevenson: Aasin kanssa matkalla Sevennien vuorimaalla
-Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
-John Muir: Ensimmäinen kesäni Sierra-vuorilla
-John Muir: Pitkä kävely Meksikon lahdelle
-Henry David Thoreau: Walden Elämää metsässä
-Dan Kieran: Joutilas matkailija Hitaan matkustamisen taito
-Satu Rommi: Teetä ja Temppeleitä
-Satu Rommi: Kahvia ja Guruja

Miesten kirjoja miehistä

Pääsiäisen aikaan tuli luettua kaksi loistavaa kirjaa; toinen ranskalaisen Laurent Gauden "Eldorado" (2006, suomeksi 2013) ja toinen suomalaisen Sami Hilvon "Viinakortti" (2010). 

Laurent Gauden "Eldorado" kertoo kuvitteellisesta italialaisesta kapteenista Salvatore Piraccista, jonka elämäntyönä on ollut laittomien maahantulijoiden pelastaminen Välimeren aalloista, ajelehtivista laivoista ja veneistä. 

Kapteenin vastuulla oli, että laivalla ensiavun saaneet, huovitetut, juotetut ja ruokitut ihmiset kuljetettiin satamaan ja luovutettiin Italian viranomaisille  toimitettavaksi vastaanottokeskuksiin -  odottamaan todennäköistä palautusta johonkin Afrikan valtioista, Agfanistaniin, Albaniaan...

Piracci joutuu tilanteeseen, joka yllättäen kaikkien työvuosien jälkeen, koskettaa miestä syvästi.

Piracci pohtii elämän oikeudenmukaisuutta ja sen myötä oman työnsä merkitystä.

Paluuta entiseen ajatusmaailmaan ei enää ole.

On ratkaisun aika.

Sami Hilvon "Viinakortti" on yksi kauneimpia rakkaustarinoita.

Mikael saapuu paikkakunnalle isoäidin hautajaisiin ja asettuu isovanhempiensa taloon asumaan.

Edesmenneellä  isoisällä Urholla, nimismiehellä oli työhuone tässä talossa, edelleen samanäköisenä kuin Mikaelin lapsuudessa. 

Isoisältä perityn virkapaidan taskusta Mikael löytää viinakortin ja sen välistä nuoren miehen valokuvan.

Vanhoja päiväkirjoja, kirjeitä ja arkistoja tutkiessaan Mikaelille selviää Urhosta toinen, salassa pidetty puoli.

Sami Hilvo kuvaa taitavasti ja herkästi  kahden miehen rakkautta aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos. 

Lisäksi yhteiskunta odotti kaikilta terveiltä avioliittoa ja lapsia. Kahden miehen jatkuva yhteisasuminen olisi herättänyt epäilyksiä.

Talvisota ja Jatkosota veivät parikymppiset miehet rintamalle.

Miehet kaipasivat toistensa syliin ja läheisyyteen oli mahdollisuus myös sotatilan keskellä - täydellisesti salassa.

Isoisästä tuli myöhemmin paikkakunnan lainvartija, nimismies, joka joutui kuulustelemaan myös homoseksuaalisuudesta epäiltyjä.

Miten hänen oman rakkautensa kävi?

Tammikuussa luettuja

    Vuosi 2014 on alkanut kirjallisesti onnellisissa merkeissä.
    Kaikkia tähän mennessä lukemiani kirjoja
          haluan suositella muillekin!

 John Muir "Pitkä kävely Meksikonlahdelle" (1916) (suomeksi 2011) on luonnonsuojelun isänä  pidetyn Muirin kertomus kävelymatkastaan vuonna 1867 Yhdysvalloissa Indianasta Meksikonlahdelle.
Vaellus- ja luonnontiedekirjojen parhaimmistoa.
Kirjailija on todella aito luontoa ja kävelemistä rakastava ihminen; vai mitä muuta voi seuraavasta lainauksesta ajatella:

"..Kohtasin tietysti kivulloisia vaikeuksia ponnistellessani kaatuneiden, suorien ja puoliksi kaatuneiden puiden ryteikössä, puhumattakaan solmuisista köynnöksistä, joiden yhteen lukkiutuvien ja keihästävien piikkien sotilaallinen tehokkuus oli yhtä hämmästyttävää kuin niiden pituus ja kukkien lukumäärä.
Nämä eivät kuitenkaan olleet esteistä suurimpia, kuten eivät kuolleita lehtiä ja alligaattoreita kuhisevat lammet ja laguunitkaan..." 

John Muir kirjoitti eräretkestään Alaskassa v. 1880 

tositapahtumiin perustuvan kertomuksen 

"Stickeen pieni urhea koira" (1909).  

Ensi kertaa suomeksi (2013) ilmestynyt, jännittävä kertomus 

on kirjan ulkoasusta huolimatta 

tarkoitettu myös aikuisille. Tykkäsin!

Muirista paljastuu luonnon lahjakkuus taitavana  koiran luonneanalyysintekijänä. 

Kirjan miinuspuoli on suomalainen kuvitus, josta en pitänyt.

Dan Kieran "Joutilas matkailija" (2012),(suomeksi 2013) valistaa meitä kiirettömän elämän nautinnosta.

Maailmaa nähdäkseen ei tarvitse lähteä kauaksi.

Poikkea reitiltä; muuta totuttuja toimintatapoja ja kulkureittejä - "leiki turistia" omalla kotipaikkakunnallasi!.

Matkailua Kieran ei kuitenkaan vastusta, vaan korostaa omaehtoista matkailua. 

Turistimatkojen massa-ohjelmoidut  lomaviikot täyteenahdettuine lentomatkoineen on syytä unohtaa.

Kuljeskele matkakohteessa kulkurin lailla, tutustu matkaesitteiden ulkopuolisiin kortteleihin, 

kauppoihin ja  kuppiloihin. 

Tarkkaile paikallisten ihmisten arkielämää.

 Kohtaamasi tapa- ja ruokakulttuuri on varmasti aidompaa kuin shoppailuparatiisit turisteille luotuine houkuttimineen.

Mikäänhän ei sinua silti estä käymästä myös Niissä Turistinähtävyyksissä.

Mutta kotikuntasi kirjaston näyttelystäkin voi löytyä  maalaus, jonka katselemisesta saat yhtä upean fiiliksen kuin Uffizin galleriassa. Jonottamatta, eikä maksa mitään.

Satu Rommi "Teetä ja temppeleitä; Matkakirjeitä Thaimaasta, Burmasta ja Kambodzasta" (2013) on varmasti yksi tiedostavampia matkailukirjoja maailmassa.

Luettuaan kirjan ei voi väittää olevansa tietämätön matkakohteiden poliittisesta ja uskonnollisesta historiasta, lasten- ja naisten hyväksikäytöstä, vapaaehtoistyön "kannattavuudesta" jne.

Satu Rommi opastaa myös miten kestävää kehitystä voi tukea matkakohteissa. 

Yksi tapahan on suosia paikallisten asukkaiden tuottamaan työtä ja välttää suurketjujen palveluja.

Matkakirja, jonka jokaisen pitäisi lukea!

"Kahvia ja Guruja eli kolmen vuotta Intiassa" (2009) on Satu Rommin Intia-kuvaus.

 Se on sisällöltään samanhenkinen kuin "Teetä ja Temppeleitä", mutta ei niin voimakkaasti 

julistava ihmisoikeuskirja.

"Kahvia ja Guruja" kertoo Rommin kokemuksista majatalo-kahvilanomistajana Intiassa.

 Asiakaspalvelijana toimiminen  pääasiassa eripuolilta maailmaa tulleille "henkisyyttä etsiville" joogaopiskelijoille oli erittäin valaiseva kokemus. 

Samoin omistajuus, oli suomalaiseen toimivuuteen ja työmoraaliin tottuneelle,

jatkuva kehityksen paikka.

Kahvilan pitämisen ohella  Rommi opiskeli itsekin joogaa ja valmistui joogaopettajaksi.

 Kirja on napakkaa luettavaa ja  kuvaa hyvin intialaisuuden ydintä.

Rentoudu ja nauti!

"Rakkaus vailla toivoa"  (1998), (suomeksi 2000) on kirjailija Anouar Benmalekin, Algerian poliittisesti epävakaisiin oloihin, 1900-luvun alkupuoliskolta nykypäiviin, sijoittuva rakkausdraama.

Kirjailija tuo poliittiset ja uskonnolliset epäkohdat esiin, ja sen hän tekeekin, yhtään säälimättä lukijaa;

Raakus tarjoillaan sellaisena kuin se tapahtuu.

Samoin rakkaus ja hyvyys korostuvat sekasorron keskellä.

Benmalekin romaani on mieletön tarina, jota ei voi laskea käsistään ennen loppua. 

Tähän loppuun vielä yksi kirja synnyttämään uutta elämää!

Aila Porkka-Heleniuksen  "Kätilön käsissä" (2013) on muistelmateos kätilön työuralta Suomessa 1950-luvulta alkaen.

Porkka-Heleniuksen kätilön ammatti alkoi aikana, jolloin kotisynnytykset olivat Suomessa vielä arkipäivää. 

Siihen aikaan kätilö kiirehti synnytykseen polkupyörällä, 

suksilla tai hevoskyydissä. 

Nyt niin luomulta kuulostavat kotisynnytykset olivat monesti 

ainoa vaihtoehto.  

Aikanaan synnytykset keskitettiin sairaaloihin ja kätilön 

toimenkuva muuttui.

Arvostuksen puutteen vuoksi Kätilön ammattinimikekin 

katosi välillä. 

Porkka-Helenius yhtenä aktiivina sai virkanimikkeen takaisin.

Kirja on tulvillaan muisteloita vuosien varrelta. 

Aili Porkka-Heleniuksen tapa kertoa lapsuudestaan, kouluttaumisestaan ja työurasta on

leppoisaa luettavaa. Tekstistä pulppuaa rakkaus uutta elämää kohtaan.

"Kätilön käsissä" kirja olisi voinut olla paksumpi, sillä Porkka -Heleniuksella on paljon kerrottavaa.

Omana kommenttina lisään vielä tiedon, että kätilöiden hoitamien kotisynnytysten arkistoja säilytetään  Kansallisarkistossa. Jäljennöksen kätilön kirjoittamasta  synnytys- ja syntymäraportista saa tilattua maksua vastaan. Siitä ilmenee synnytyksen kulku, ja lapsen tila painoineen ja pituuksineen.

LUETTUJA KIRJOJA 2013

 Viime vuonna tuli luettua n.70 kirjaa.
Tässä luetut ryhmitettynä pistein: 5-1  (5 paras, 1 huonoin).

5 PISTETTÄ:

PETRI KARRA: PAKENEVAT UNET                      
HARUKI MURAKAMI: NORWEGIAN WOOD
YASMINA KHADRA:BAGDADIN KUTSU
YASMINA KHADRA:KABULIN PÄÄSKYSET
JUSSI PERÄLÄ:IKUINEN SÄÄTÖ - HELSINGIN HUUMEMARKKINAT
LEAH CHISHUGI:PITKÄ MATKA PARATIISIIN. PAKO RUANDAN KANSANMURHAN KESKELTÄ
KATHERINA JANOUCH:LÄHEINEN
JOUNI HYNYNEN.PASKAPUHETTA
PAULIINA RAUHALA:TAIVASLAULU
LAMPPU LAAMANEN:  MAZHAR ALBEKOGLUN IHMEELLINEN ELÄMÄ    
PIRKKO VEKKELI & LIISA JÄPPINEN:TÄTINÄ TAIPALEELLA
KARIN EHNROOTH: VINOON KASVANUT TYTTÖ
THOMAS GLAVINIC:TOIVEET, JOTKA TOTEUTUIVAT
ANNA-KAARI HAKKARAINEN:VERKKO
ALAIN CLAUDE SULZER:VÄÄRÄN AIKAAN
KATJA KETTU:HITSAAJA
FABIO GEDA:KROKOTIILIMERI
ELINA TIILIKKA:PUNAINEN MEKKO
NIINA HAKALAHTI:AAVASAKSA
PANU RAJALA:LAVATÄHTI JA KIRJAMIES
F. SCOTT FITZERALD:THE GREAT GATSBY KULTAHATTU
JENS LAPIDUS:RAHALLA SAA
JENS LAPIDUS:SIISTI KOSTO
JENS LAPIDUS:LUKSUSELÄMÄÄ
JENS LAPIDUS:AINAKIN ÄITI YRITTI
KAARINA HELAKISA:SAIMA HARMAJA -  LEGENDA JO ELÄESSÄÄN
BLAINE HARDEN:PAKO POHJOIS-KOREASTA - LEIRI 14
ANJA SNELLMAN:PÄÄOMA
JASMIN DARZNIK:KAUKAINEN TYTÄR
RIITTA LINDEGREN:ROYAL FAMILY
FELICIA FELDT:NÄKYMÄTÖN TYTÄR
MARTTI PALOARO JA JORMA PALO:LUOTTAMUS TAI KUOLEMA

4 PISTETTÄ

JAMIE FORD:HOTELLI PANAMA
RIIKKA PULKKINEN:VIERAS
ANNE SVÄRD:KESÄLLÄ KERRAN
KATHRYN STOCKETT:PIIAT
JOHANNA SINISALO:LINNUNAIVOT
ROOPE LIPASTI:RAJANAAPURI
SUSAN KURONEN:PÄÄMINISTERIN MORSIAN
ALEXANDER  MC CALL SMITH:HÄÄHUUMAA LAUANTAINA
TAAVI KASSILA:ERÄÄN ETSIJÄN TARINA
KATJA KETTU: KÄTILÖ

3 PISTETTÄ:

YANGZOM BRAUEN;TIIBETIN TYTTÄRET
KARIN BRUNK HOLMQVIST:PIENI POTENSSIPUOTI
FREDRIKA WILHELMINA CASTREN:MURATTI
MARJA BJÖRK:POIKA
SUE MONK KIDD:MERENNEIDON TUOLI
KAUKO RÖYHKÄ:KAKSI AURINKOA
TONY PARSONS:MIES JA POIKA
LEILA SIMONEN:POLULTA POIKKEAMISEN TAITO
TIMO PAUKKU:KYMMENEN UUTTA IHMETTÄ

2 PISTETTÄ

MARKKU RÖNKKÖ: METSÄNPOIKA
FRANCESCA MARCIANO:AFRIKAN TAIVAS
LINN ULLMAN:SIUNATTU LAPSI
AYARD AKHIAR:APPELSIINIKUORTEN KATU
KHALED HOSSEIN:JA VUORET KAIKUIVAT
MAARIT VERRONEN:VARJONAINEN
SESSE KOIVISTO:HUVILA KULOSAARESSA
MARJA MUJINONEN:MUSTAT PAPERIT
A. JUHANA KERONEN:MIDNIGHT CLUB  ELÄMÄÄ ILOTALON ISÄNTÄNÄ

1 PISTE:

JARI TERVO:ESIKOINEN
AKI OLLIKAINEN: NÄLKÄVUOSI
COLM TOIBIN:BROOKLYN
WOLFRAM EILENBERGER: MINUN SUOMALAINEN VAIMONI
JOYCE CAROL OATES:KOSTO - RAKKAUSTARINA
INNA PATRAKOVA:NAAPURIT
LINDA OLSSON:KAIKKI HYVÄ SINUSSA  

Ja useita kirjoja jätin mielenkiinnottomina kesken - olisi ehkä pitänyt kirjata nekin päiväkirjaan.          

Panu Rajala:LAVATÄHTI JA kirjamies

 Luin tänä vuonna ilmestyneen Panu Rajalan "LAVATÄHTI ja kirjamies"-teoksen ja olin  heti alussa innoissani.
Tuskin maltoin laskea kirjaa välillä käsistäni.

Kirja kertoo kahden julkisuuden henkilön, sinivalkoisen suomalaisuuden edustajan, kirjailijan itsensä ja laulajatar Katri Helenan seurustelusuhteesta - avioliitosta - erosta.

Rajala kirjoittaa realistisesti ja nätisti.
Luvutkin on otsikoitu  kansallisromanttisesti Katri Helenan kappaleiden mukaan ja niistä voi aavistella pariskunnan yhteiselon suuntaa.
Rajalalla on taito kirjoittaa kokemansa -  oli sitten kysymys ihmisistä, asioista tai tunnelmista - selkeästi ja mielenkiintoisesti, tosi hyvällä kirjakielellä. No, onhan hän filosofian tohtori, ja kirjallisuuden alalla muutenkin kunnostautunut.
Tällä tyylillä kirjoitettuja muistelmia voi meistä jokainen toivoa itsestään kirjoitettavan.
Ainakin melkein...

Ja lisäksi kirja on kiva, humoristinen.
Rajalalla on ainakin puolueeton ja mielestäni erittäin hyvä huumorintaju.
Muutenkin hän  kirjoittaa objektiivisesti, myös itsestään.

"LAVATÄHTI ja kirjamies" on paitsi muistelma, myös luonne- ja ihmissuhdeanalyysiteos, jolla on paljon annettavaa lukijoilleen.
Muutakin kuin uteliaisuuden tyydyttäminen.

Ja kirjassahan on Happy End!

Fredrika Wilhelmina Carstens:Muratti

Luin ensimmäisen Suomessa julkaistun kotimaisen romaanin  Fredrika Wilhelmina Carstensin (1808-1888) "Muratin".
Kirja julkaistiin alkuperäiskielellään ruotsinkielisenä vuonna 1840.
Muratti  käännettiin suomeksi vasta 2007 - voi vain ihmetellä myöhäistä ajankohtaa.
Muratti oli Carstensin ainoa romaani.

Muratti kertoo nuoresta, suomalaisesta Matildasta, joka matkustaa seuraneidiksi Tukholmaan "40-50-vuoden korkeaan ikään" yltäneelle vapaaherrattarelle.
Matilda kirjoittaa elämästään kirjeitä Suomeen ystävälleen Emilialle.
Kirja muodostuu näistä päiväkirjamaisista muistiinpanoista.

Muratti on kulttuuri-historiallisesti, yläluokan elämän kuvaajana, kieleltään ja tavoiltaan ainutlaatuinen julkaisu.
En muista aiemmin lukeneeni näin täydellistä, kotimaista yläluokkaisromaania.
Tavallista kansaa ei ole kuvailtu juuri lainkaan - mainittu kylläkin - ja tapahtumat eivät kuitenkaan rajoitu yhteen salonkiin yhtenä päivänä.

Kirjan alku oli pitkästyttävä: korukielinen  ja tapahtumaton.
Olin ajatellut jättää lukemisen jo kesken kunnes yhtäkkiä;
Olin täysillä mukana tarinassa ja jännitin tapahtumien kulkua.

1800-luvun elintason puutteet näkyivät yläluokan aineellisessa yltäkylläisyydessäkin.
Lääketiede oli kehittymätöntä;kuolla voi milloin vain - sairauteen, synnytykseen, tapaturmaan - elinikä oli lyhyt - nelikymppisenä kuoleminen oli normaalia.
Kirjaa lukiessakin siihen tottui.
Yläluokan perinteisiin kuuluivat lisäksi järjestetyt avioliitot, ennenkaikkea aatelisten kesken, ja näihin liittoihin ei avioliittoon menevällä tai menijällä ollut sananvaltaa.

Murattia luonehtisin  hyväosaisten draamaksi;
tarinaksi, joka paikoin tuntuu prinsessa-sadulta.
Ja satuunhan Muratti lopussa kietoutuu.