Anu Juvosen vuonna 2013 julkaistu esikoisteos "Lähiöoksennus"
on makoisa, vaikkakin jopa inhorealistinen kuvaus 1980-1990-luvun nuorista Helsingin Kannelmäen lähiössä.
Kirjan päähenkilö on Katja, syntynyt 1975.
Katjan kautta kerrotaan tuon ajan normilähiölapsen, lähiönuoren kokemusmaailma hänen itsensä kautta.
Ja onnistuneesti kerrotaankin.
Juvoselle täysi kymppi nuorten ajatus- ja asennemaailman kuvaamisesta.
Siinä tulee selkeästi esiin nuorten tärkein tarve, ympäristöstä ja aikakaudesta riippumatta:
Tarve olla samanlaisia kuin ikäisensä.
Näennäisestä auktoriteettien halveksunnasta huolimatta, esikuvilla on myös nuorille aina yhtä suuri merkitys.
Idolin esimerkin innoittamana voi vannoutunut hevarikin huomata istuvansa perjai-iltaa vaikkapa seurakunnan kahvilassa.
Tiedonkulku on nopeaa ilman someakin - on sitten kyse viikonlopun bilemuisteloista tai päänsekoittamiseen sopivien aineiden hankinnasta.
Muutenkin lainkunnioitus on nuorilla vielä hakusessa tyyliin tyhmähän se on joka jättää merkkifarkut narulle ulos kuivamaan tai säilyttää kotiviinejään huolettomasti peitettynä verkkokellarissa.
Vanhemmatkin voivat huolehtia vääristä asioista;
on parempi jättää rikoksen uhriksi joutuminen kertomatta vanhemmille,
jos kertomisen seurauksena joutuu selittämään vaikkapa
kuka haki kaljat.
Nuorten näkökannalta epäoleellinen tieto tässä kohtaa.
"Lähiöoksennus" ei ylennä kaikkien kannelmäkeläisten kotiseutumieltä, mutta ainakin tuon ajan kantsulaisille teos on aarre.
Lukemisen iloa myös entisille nuorille!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti