lauantai 30. lokakuuta 2010

Joel Haahtela:Katoamispiste

Joel Haahtelan tänä vuonna julkaistu teos "Katoamispiste " on kielellisesti kaunis kokonaisuus.
Ja mielenkiintoista luettavaa.
Tyyliltään herkkä ja eteerinen, edellisten kirjojen tapaan.
Yksikään sana ei riko kirjan tunnelmaa.
Haahtela itse kertoo haastatteluissaan uskovansa selittämättömään, siihen että asioiden takana on jotain monimutkaista ja kaunista ja tähän kyllä uskoo Haahtelan kirjoja lukiessaan.
"Katoamispiste" alkaa ranskalaisen naisen Magdan ja suomalaisen miehen satunnaisesta kohtaamisesta Helsingissä.

...Jokin naisessa kiinnitti huomioni jo kaukaa. Ehkä se oli hänen tapansa kävellä, vähän arvaamaton, horjuva, niin kuin hän olisi joka askeleella joutunut päättämään matkansa suunnan...

Nainen oli Suomessa etsimässä entistä aviomiestään Paulia.
Ainoa johtolanka miehen jäljille oli matkustajakodin osoite, josta mies oli lähettänyt kortin Magdalle.

...Nainen, Magda Roux, pani kortin takaisin käsilaukkuunsa, ja minä kysyin oliko se ollut viimeinen kortti, oliko hän sen jälkeen kuullut miehestä mitään?
Magda pyyhkäisi märkiä hiuksia otsaltaan ja kertoi, että Paul oli pitänyt häneen yhteyttä noin kuukauden välein, joko soittanut tai kirjoittanut, enimmäkseen lähetellyt kortteja; niin kuin Paul olisi halunnut heidän erostaan huolimatta säilyttää edes jonkinlaisen kiintopisteen.
Mutta nyt ei mitään, yli puoleen vuoteen ei mitään...

Kirja on tutkimusmatka kirjailija Raija Siekkisen (1953-2004) elämään ja persoonaan.
Siekkiseltä ilmestyi kaikkiaan viisitoista teosta.

...Näinä päivinä minusta tuntui kuin olisin valmistautunut rikokseen ja siksi oli kuljettava äänettömin askelin, tunnusteltava pimeää, varottava katkaisijaa, valoa, joka voisi säikyttää kaiken pois.
Olin astumassa paikkaan , johon kenelläkään ei ollut asiaa, toisen ihmisen elämään, ja pelottavinta oli varmuus;ettei kukaan voi estää minua, kieltää, hänkään ei voisi sanoa mitään...


Todellisuutta ja mielikuvaa.
Liikutaan ajassa kolmen päähenkilön elämässä.
Paul Raux, Raija Siekkinen ja suomalainen mies.

...Odotin kunnes porraskäytävän valot sammuivat, hengitin hiljaa ja näin mielessäni kuinka ovi avautui, nyt Raija ilmestyi oviaukkoon, hänen kädessään oli matkalaukku....

"Katoamispiste" on kaunokirjallinen, fiktiivinen elämänkertaromaani, mutta myös tasokas dekkari.

...Kääntelin paperia kädessäni, poimin tuhkakupista puoliksi poltetun Camelin , sen filtteri oli rutistettu litteäksi.
Paul Roux oli ollut täällä.
Jalan jäljet pölyssä olivat hänen.

Mies oli ollut täällä vielä eilen...

Haahtelan aiemmista teoksista runolliset "Tule risteykseen seitsemältä" ja "Elena" ovat aarteita tyylipuhdasta kirjallisuutta janoaville .

maanantai 25. lokakuuta 2010

perjantai 22. lokakuuta 2010

Sue Monk Kidd:Mehiläisten salaisuudet

Mehiläisten salaisuudet (julkaistu 2002) kertoo neljätoistavuotiaasta, valkoiseen keskiluokkaan kuuluvasta Lilysta, joka elää ankaran isänsä T. Rayn ja mustan kotiapulaisen Rosaleenin kanssa USA:n etelävaltiossa 1960-luvulla.

...Olin ainoa ihminen joka tiesi, että kipakasta käytöksestään huolimatta Rosaleenin sydän oli pehmeämpi kuin kukanterälehti ja että hän rakasti minua aivan mielettömästi...

...Minulla oli tapana haaveilla, että hän olisi valkoinen ja menisi T. Rayn kanssa naimisiin ja hänestä tulisi minun oikea äitini. Joskus taas unelmoin olevani orpo neekeri, jonka hän löytäisi vehnäpellolta ja adoptoisi. Ja silloin tällöin kuvittelin, että asuisimme jossakin vieraassa maassa kuten New Yorkissa, missä hän voisi adoptoida minut ilman että kummankaan tarvitsisi vaihtaa ihonväriä......

Lilyn äiti oli kuollut kymmenen vuotta aiemmin, epämääräisiksi jääneissä olosuhteissa. Lily kaipaa tietoa äitinsä kuolemasta, elämästä ja ennen kaikkea varmuutta äitinsä rakkaudesta Lilyyn. Mutta Lily ei saa riittävää selvitystä isän kautta. Vai eivätkö isän kertomukset miellytä Lilya?

...Mutta pahinta oli maata ja ikävöidä äitiäni. Niin oli aina ollut, kaipaus tuli öisin, kun en osannut pitää varaani...

...Suuni vääristyi , kun ajattelin miten asettuisin hänen viereensä ja painaisin pääni hänen rintaansa vasten.

"Äiti", sanoisin.

Ja hän katsoisi minuun ja sanoisi: "Lapsoseni, olen tässä ihan vieressäsi."....

Kun Lilyn turva, musta kotiapulainen Rosaleen joutuu vaikeuksiin rotuerottelun leimaamassa kaupungissa, Lily päättää paeta hänen kanssaan.

...Jos onnistuisin pääsemän taivaaseen kaiken sen jälkeen mitä olin tehnyt, toivoin, että saisin pitää Jumalan kanssa pienen palaverin.

Sanoisin; "Tiedän, että tarkoitit hyvää luomalla maailman, mutta miksi sitten päästit sen käsistäsi? Mikset voinut pysyä alkuperäisessä paratiisin ideassa?"....

Matkalla on myös toinen tarkoitus: Lily aikoo selvittää äitinsä salaisuuden.

Ja sitten Lily ja Rosaleen kohtaavat Mustan Madonnan, mehiläisten ja hunajanteon maailman.

...Elimme hunajalla. Otimme sitä lusikallisen aamulla herätäksemme ja lusikallisen illalla nukahtaaksemme. Otimme sitä joka aterialla mielen rauhoittamiseksi, vastustuskyvyn parantamiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi. Desinfioimme sillä haavamme ja hoidimme rohtuneita huuliamme. Laitoimme sitä kylpyveteen, ihovoiteeseen, vadelmateehen ja kekseihin ....

Mehiläisten salaisuudet on kaunis ja herkkä kuvaus ystävyydestä, vapaudesta ja rakkauden kaipuusta.

Kirja kuvaa myös arkielämän rasismia kaunistelematta.

..."No, mutta mitä järkeä siinä kansalaisoikeuslaissa sitten oikein on?" kysyin pysähtyen keskelle tietä.

"Eikä se tarkoita juuri sitä, että ihmiset antavat jokaisen halukkaan asua motelleissaan ja syödä ravintoloissaan?"

"Sitä se tarkoittaa, mutta ihmiset täytyy pakottaa siihen väen väkisin."...

Tämä realistinen, mutta samalla voimakkaasti mystinen ja sadunomainen luettava kuuluu ehdottomasti ”elämäniloa luovaan”-kategoriaan.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Paulo Coelho:Voittaja on yksin


Paulo Coelho on nähtävästi saanut tarpeekseen ”päänsilittelystä” ja valinnut, vuonna 2009 julkaistun ”Voittaja on yksin”- teoksensa aiheeksi murhan.

Murhan, joka tehdään rakkauden vuoksi.

Täysin erilainen Coelho sisällöltään kuin aikaisemmat. Mutta sanoma ja syvällisyys mahtavaa edellisten tapaan.

Kirja oli jännittävä, mielenkiintoinen ja sen vuoksi nopeasti luettu!

Kirja kertoo venäläisestä miljonääristä Igorista, joka on omilla kyvyillään raivannut tiensä köyhyydestä rikkauteen, superluokkaan: Superluokkaan kuuluvat he, jotka saavat lähes kaiken ilmaiseksi. Heillä on valta. He käyttävät muotisuunnittelijoiden hepeniä ennen taviksia. He kulkevat limusiineissa tummennettujen lasien takana. Heidän elämänsä kuluu statuksen ylläpitoon- miltä kukin näyttää ulospäin, onko media kiinnostunut, kuinka pysyä pinnalla vielä ensi viikollakin...

Yltäkylläisyydestä huolimatta vaimo, Ewa, menestyjä hänkin, jättää Igorin toisen miehen vuoksi. Igor ottaa tehtäväkseen saada Ewan takaisin hinnalla millä hyvänsä. Tehtävänsä suorittamiseksi Igor on valmis tappamaan. Muut ihmiset ovat vaarassa Igorin pakkomielteisen rakkauden vuoksi.

”Voittaja on yksin”-kirjan tapahtumat sijoittuvat Cannesin elokuvajuhlille. Kirja kertoo menestymisestä, mutta myös elämän pinnallisuudesta muodin, kauneuden ja elokuvien maailmassa.

Romaani tarkastelee kuuluisuuden hintaa sekä sitä, kuinka rikastuminen, yltäkylläisyys ja pinnallisuus voivat johtaa henkisten arvojen rapistumiseen.

Kirjassa on yksityiskohta, jossa menestyvä elokuvalevittäjä esittelee listaa asioista, joita ihmiset pitävät normaaleina nykyaikana. Lista perustuu todellisuuteen. Coelho keräsi listan laittamalla Facebook-statukseensa kysymyksen, mitä ihmiset pitävät normaalina nykyaikana. Vastauksista osa on kirjassa. Tässä niistä muutama.

"Normaalia on:

Tehdä yhdeksästä viiteen työtä joka ei tuota minkäänlaista mielihyvää, kunhan vain pääsee kolmekymmentä vuotta myöhemmin eläkkeelle.

Nauraa ihmiselle, joka etsii onnea rahan sijaan, ja syyttää häntä “kunnianhimon puutteesta”.

Vertailla autoja, taloja ja vaatteita ja määritellä elämä niiden vertailujen mukaan sen sijaan että yrittää selvittää elossa olon todellisen syyn.

Arvostella jokaista joka yrittää olla erilainen.

Lykätä elämän tärkeimmät asiat tuonnemmaksi, jolloin ei enää olekaan voimia elää niitä."


Kirjan esipuheessa Paulo Coelho sanoo, että “Tämä kirja ei ole trilleri vaan karu kuva nykytilanteesta.”

Mutta tämä kirjahan on hyvin kirjoitettu, voimakkaasti kantaaottava, nykyajassa tapahtuva trilleri.

”Voittaja on yksin ” voi olla myös traumaattinen lukukokemus niille, jotka uskoivat Coelhon kirjoittavan vain hyvistä teoista.

EHDOTTOMASTI LUKEMISEN ARVOINEN, ERILAINEN COELHO!

Linkit blogissani muihin Paulo Coelhon kirjoihin:

Paulo Coelho "Pyhiinvaellus"
Paulo Coelho/Paholainen ja neiti Prym
Paulo Coelho:Yksitoista minuuttia
Paulo Coelho "Alkemisti"
Paulo Coelho/ Brida
Paulo Coelho:Valon Soturin käsikirja

sunnuntai 10. lokakuuta 2010