...Olin ainoa ihminen joka tiesi, että kipakasta käytöksestään huolimatta Rosaleenin sydän oli pehmeämpi kuin kukanterälehti ja että hän rakasti minua aivan mielettömästi...
...Minulla oli tapana haaveilla, että hän olisi valkoinen ja menisi T. Rayn kanssa naimisiin ja hänestä tulisi minun oikea äitini. Joskus taas unelmoin olevani orpo neekeri, jonka hän löytäisi vehnäpellolta ja adoptoisi. Ja silloin tällöin kuvittelin, että asuisimme jossakin vieraassa maassa kuten New Yorkissa, missä hän voisi adoptoida minut ilman että kummankaan tarvitsisi vaihtaa ihonväriä......
Lilyn äiti oli kuollut kymmenen vuotta aiemmin, epämääräisiksi jääneissä olosuhteissa. Lily kaipaa tietoa äitinsä kuolemasta, elämästä ja ennen kaikkea varmuutta äitinsä rakkaudesta Lilyyn. Mutta Lily ei saa riittävää selvitystä isän kautta. Vai eivätkö isän kertomukset miellytä Lilya?
...Mutta pahinta oli maata ja ikävöidä äitiäni. Niin oli aina ollut, kaipaus tuli öisin, kun en osannut pitää varaani...
...Suuni vääristyi , kun ajattelin miten asettuisin hänen viereensä ja painaisin pääni hänen rintaansa vasten.
"Äiti", sanoisin.
Ja hän katsoisi minuun ja sanoisi: "Lapsoseni, olen tässä ihan vieressäsi."....
Kun Lilyn turva, musta kotiapulainen Rosaleen joutuu vaikeuksiin rotuerottelun leimaamassa kaupungissa, Lily päättää paeta hänen kanssaan.
...Jos onnistuisin pääsemän taivaaseen kaiken sen jälkeen mitä olin tehnyt, toivoin, että saisin pitää Jumalan kanssa pienen palaverin.
Sanoisin; "Tiedän, että tarkoitit hyvää luomalla maailman, mutta miksi sitten päästit sen käsistäsi? Mikset voinut pysyä alkuperäisessä paratiisin ideassa?"....
Matkalla on myös toinen tarkoitus: Lily aikoo selvittää äitinsä salaisuuden.
Ja sitten Lily ja Rosaleen kohtaavat Mustan Madonnan, mehiläisten ja hunajanteon maailman.
...Elimme hunajalla. Otimme sitä lusikallisen aamulla herätäksemme ja lusikallisen illalla nukahtaaksemme. Otimme sitä joka aterialla mielen rauhoittamiseksi, vastustuskyvyn parantamiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi. Desinfioimme sillä haavamme ja hoidimme rohtuneita huuliamme. Laitoimme sitä kylpyveteen, ihovoiteeseen, vadelmateehen ja kekseihin ....
Mehiläisten salaisuudet on kaunis ja herkkä kuvaus ystävyydestä, vapaudesta ja rakkauden kaipuusta.
Kirja kuvaa myös arkielämän rasismia kaunistelematta.
..."No, mutta mitä järkeä siinä kansalaisoikeuslaissa sitten oikein on?" kysyin pysähtyen keskelle tietä.
"Eikä se tarkoita juuri sitä, että ihmiset antavat jokaisen halukkaan asua motelleissaan ja syödä ravintoloissaan?"
"Sitä se tarkoittaa, mutta ihmiset täytyy pakottaa siihen väen väkisin."...Tämä realistinen, mutta samalla voimakkaasti mystinen ja sadunomainen luettava kuuluu ehdottomasti ”elämäniloa luovaan”-kategoriaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti