torstai 25. helmikuuta 2010

Heikki Kaaranen: Daavidin aamunkoitto


”Likaisiin, epämääräisen värisiin työvaatteisiin pukeutuneet miehet siivosivat Sosnovyj Borin kakkosreaktorin valvomoa ja muita hallintatiloja.

Kummallakin roikkui vasemman rintataskun reunukseen kiinnitettynä kuvallinen, laminoitu kulkukortti.

Toisessa kortissa luki Pjotr Ivanov ja toisessa Mila Ustinov.

Miehet pyyhkivät parhaat päivänsä nähneillä mopeilla lattiaa kömpelösti ja haluttomasti, kuten huonopalkkaisten työläisten kuuluu.

Jo kaksi viikkoa he olivat pyörittäneet samaa rutiinia: rämisevä bussi toi heidät keskustasta voimalalle puoli kuuden aikoihin aamuvuoroon.

Raskaat rautapainot pitivät Pjotr Ivanovin ja Mila Ustinovin ruumiit tiukasti nimettömän venäläisen metsälammen pohjamudassa.

Heidän sijastaan ja heidän nimillään voimalan tiloja siivosivat Jan Kepp ja Juri Laatsalu”...


Venäläisestä ydinvoimalasta saa alkunsa nopeatempoinen
tapahtumien ketju, Heikki Kaarasen vuonna 2007 julkaistu dekkari ”Daavidin aamunkoitto”.


Lukijan mielenkiinto herää heti.

Kaarasen dekkari on edeltäjänsä tavoin tiivis paketti, selkeästi kirjoitettu vailla tarpeettomia kuvauksia ja sivuntäytekeskusteluja.


...”-No, rakkaani, miksi sinä et sitten tottele?

Hän siveli naisen iskuista punottavaa poskea hellästi ja katsoi tätä silmiin.

-Rakkaani, kertoisitko minulle? Miksi sinä et tottele? Minä pyysin ihan pientä asiaa, vain muutamaa tiedostoa ja sinä et tuo niitä!”...


Tässäkään teoksessa ei vauhti hiljene kirjan avaamisen jälkeen ennen loppupistettä.

Teksti pursuaa menoa ja energiaa, joten suloiseen uneen näiltä sivuilta ei vaivu.


...”Miehet lastasivat ensin puuarkun koneeseen ja kiipesivät sen jälkeen matkustamoon.

Kävelysilta vedettiin ylös ja suihkumoottoreiden vinkuva ääni kohosi.

Kone nytkähti liikkeelle aloittaen rullauksen.

Vajaan minuutin kuluttua rajavartija kuuli jyminän kun liikelentokone oli nousukiidossa.

Silloin hän tajusi, mikä häneltä oli jäänyt huomaamatta.

Jos puuarkussa oli kerran lastina asiakirjoja ja diplomaattipostia, niin miksi arkun ylä- ja alalaidassa oli pieniä reikiä!”...


Huippusalainen tutkimustieto, mafia, raa`at murhat, tiedustelupalvelu, ääriryhmät.

Suomen ja Israelin valtioiden salatut maailmat.

Daavidin aamunkoitto.


Lempeämpi osa kirjassa on suomalaisella rikoskomisaario Markus Nietvaaralla.

Ja rakkaudella, joka ei unohda.


Mielikuvituksellinen dekkari, kyllä, mutta kaikki voi olla myös totta!


...”Hänen naisensa. Tässä oltiin ottamassa kiinni hänen naistaan.

Tilanne tuntui epätodelliselta, kun alkavan toiminnan kiihkoon sekoittui toisenlainen kiihko.

Värit terävöityivät ja Markus Nietvaaran mielessä välähteli kuvia.

Hikeä. Tummanruskeat silmät. Pitkät mustat hiukset, jotka peittivät tyynyn näkyvistä.

Kuumalta elohopealta tuntuva vartalo.

Raollaan olevat huulet, joita hän oli saanut suudella tuhansia kertoja” ...




Linkit blogissani Heikki Kaarasen muihin kirjoihin:


Heikki Kaaranen: Operaatio punainen
Heikki Kaaranen "Kupla kimaltaa"
Heikki Kaaranen: Myrkynkylväjä

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Heikki Kaaranen: Operaatio punainen


Asekätkentä
-Karjala takaisin-
Venäjän ja EU:n välinen viisumivapaus

Näihin pääteemoihin rakentuu Heikki Kaarasen esikoisteos Operaatio punainen (2004), poliittinen trilleri, joka tekee mahdolliseksi sen, mistä monet vain uneksivat.Kirjan tapahtumat ajoittuvat alkua lukuun ottamatta vuosiin 20xx.

Kiristystä, lahjontaa, vakoilua, onnettomuuksia, murhia...ja paljon muuta on tarjolla myös Suomen rajojen sisäpuolella.

Sujuvasti etenevän jännityskirjan 230 sivua ovat täyttä toimintaa.
Yhtään suvantokohtaa ei kirjassa ole.

Kirjan juoni pyörii osittain politiikan syövereissä, mutta ei haittaa, vaikka lehdet olisivat jääneet lukematta ja tv:n napsautit kiinni uutisten ajaksi.
Kaaranen kirjoittaa hyvin ja mukana pysyy varmasti.

Minäkin, joka en ole dekkareiden enkä politiikan intohimoinen harrastaja, luin tiivistunnelmaisen kirjan nopeasti.
Jännite säilyi alusta loppuun saakka.

Yhdyn myös kirjailijan loppukiitoksessa olevaan tekstiin

"Suomessa on paljon ihmisiä, joiden mielestä tällaista tarinaa ei saisi kirjoittaa eikä julkaista.
Monet heistä tienaavat leipänsä politiikassa tai korkeissa valtion viroissa."


Lukuiloa!


Linkit blogissani Kaarasen muihin kirjoihin:

Heikki Kaaranen: Myrkynkylväjä

Heikki Kaaranen "Kupla kimaltaa"

perjantai 12. helmikuuta 2010

Heikki Kaaranen: Myrkynkylväjä

Myrkynkylväjä (2005) on Kaarasen toinen teos. Ihastuin jo alkusivuilla olevaan "Kiitos inspiraatiosta"-luetteloon.

"Kiitos inspiraatiosta:
-Astiastojen valmistajille
-Kustantamoille
-Laskettelukeskuksille
-Liialliseen ahneuteen sortuneille suomalaisyrityksille
-Pappatunturin valmistajalle
-Sivistyssanoja viljeleville kulttuurikriitikoille
-Suomalaisille kirkonkylille
-Tehokkuusajattelun kyllästämälle suomalaiselle yhteiskunnalle
-Vallanahneille ja jälkiään peitteleville poliitikoille"

Kirjan tarina on kertomus Jooseppi Könösestä, joka perheriidan päätteeksi tuntee vahvasti tien kutsun.Niinpä Tunturi-mopo käynnistyy.

Yhteiskunnassa koetut ja nähdyt vääryydet ovat Joosepille liikaa ja hänessä herää julistajan-kutsumus: Pakko saada sanoa!
Aatteensa innoittamana hän luo todellisen asiantuntijasuunnitelman ajatuksiensa julkituomiseksi.
Toteutustapoihin tulevat lisäksi myötävaikuttamaan matkaseuralaiset sattuma ja onni.

"Joosepin julistukset-vihko numero 1" kulkee taskussa mukana ja täydentyy inspiraation myötä vaikkapa ojanpenkalla istuskellessa.

Merkittävä osa kirjassa on kissalla, Rosvolla, joka todellisen ystävän tavoin puolustaa kaveriaan-ilman vertauskuvia- kynsin ja hampain.

Myrkynkylväjä on täysin erilainen kirja kuin aiemmin lukemani
 Heikki Kaaranen "Kupla kimaltaa" (lemmikkini), mutta sama rohkea ja kantaaottava ilmaisu on molemmissa kunnioitettavaa.
Suoraa puhetta sanan avulla!

Kirja on nyky-yhteiskuntaan päivitetty, kovempi versio Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijasta.

torstai 4. helmikuuta 2010

Hitomi Kanehara: Käärmeitä & Lävistyksiä


Japanilainen kulttiteos (2004) on kirja lävistyksiä ja tatuointeja ihannoivasta undergroundkulttuurista.

Kirjan päähenkilön, nuoren masokistinaisen Luin unelmana on ottaa käärmeenkielilävistys. Tällainen kaksihaarainen kieli on hänen uudella poikaystävällään Amalla.

Lävistysten tekoa he kutsuvat kehonmuokkaukseksi.


..."Kaikki alkaa kielilävistyksestä.

Sitten reikää laajennetaan vähitellen vaihtamalla siihen aina vain isompia ja isompia koruja.

Kun reikä on venytetty tietyn kokoiseksi, sen ja kielen kärjen väli sidotaan tiukoilla silmukoilla hammaslankaa tai ongensiimaa.

Lopulta kielen kärkikudos leikataan kahtia joko skalpellilla tai partaterällä"...


Aman ystävällä, lävistysten ja tatuointien tekoon erikoistuneella Shiba-sanilla oli liikkeessään välineitä monenlaisille pervertikoille.

Sadisti Shiba-san nautti kauneuden lisäksi raakuudesta.


...”Jos joskus päätät haluta kuolla, anna minun tappaa sinut”, Shiba-san pyysi ja asetti kätensä niskakuoppaani.

Nyökkäsin hymyillen.

Hän vastasi hymyyni ja kysyi:”Voinko sitten naida kuollutta ruumistasi?”

...”Voi tosin olla, ettei minulla seisoisi - kun en näkisi sinun kärsivän.”


Kirja voitti 2004 Japanin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon.

Voitto kuvastaa hyvin japanilaisen kulttuurin erilaisuutta verrattuna suomalaiseen.


Käärmeitä ja Lävistyksiä on varmasti monen teinin unelmaluettavaa.

Tämä kaksihaaraisen kielen ja tatuoinnin lumoon keskittyvä kirja on oma pikku erikoisuutensa.