Nelikymppinen Marko, tietoliikennealan konsultti, näkee työpaikallaan tuotannollisten syiden aiheuttamat irtisanomiset, jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä. Milloin on Markon vuoro astua Teloittajan eteen?Samaan aikaan turvalliselta, samankaltaisten päivien toistolta tuntuva kotielämä vaimon ja kolmen pojan kanssa saa käänteen.
Markolla on kavereidensa kanssa bändi ”Hannes & Rytmimunat”.
Keikkaa on muutamia kertoja kuukaudessa jossakin ”Suomen monista Hevonkuusista” kuten Marko asian ilmaisee.
Erään tällaisen keikan jälkeen bändin nettisivujen kautta Marko saa sähköpostia ihastukseltaan 25 vuoden takaa.
Marko huomaa pian omaavansa Valehtelijan Käden:kaksi akkaa ja kolme jätkää, mutta ei mitään millä rökittää ...
2009 julkaistu ”Kupla kimaltaa”- kirja oli lukuyllätys. En tuntenut Kaarasen kirjoja ennestään ja suhtauduinkin kirjaan vähän...no jaa mikähän tämä on tyyliin...mutta aloitettuani luinkin sen saman tien. Ja tykkäsin kovasti.
Kieli on kivaa ja eläväistä, kerronta jämäkkää ja kantaa ottavaa.
Kaarasella on taito kuvata erilaisia elämäntilanteita osuvasti muutamalla sanalla.
Vastaan tuli useita hauskoja ilmaisuja, joihin en ole ennen törmännyt.
Huumoria löytyy myös vitsien kautta. Niistä jotkut kylläkin ovat hieman... kyseenalaisia.
Heikki Kaaranen on taitava kirjoittaja ja tämän romaanin soisi päätyvän mahdollisimman monen luettavaksi.
...”Suljen kannettavan ja minulla on hieno olo. Kerrankin olen tehnyt päätöksen ihan itse. Sänky tuntuu taivaalliselta erinäisten sohvaöiden jälkeen. Suljen silmäni ja nukun paremmin kuin kuukausiin.”...
Tekstit
Arvoisa Sateenvarjoton,
VastaaPoistaKiitoksia sanoistasi! Törmäsin blogiisi kun tarkistin mahtaako kirjaani löytyä jo kirjastoista.
Mukava huomata, että pidit tarinasta. Positiivinen asenne ja mustanpuhuva huumori ovat ne lääkkeet, joita saa ilman reseptiä ja joilla tässä eurovetoisten idioottien pyörittämässä nyky-Suomessa pysyy tolpillaan.
Oikein hyvää jatkoa sinulle!
Moi Kupla kimaltaa-kirjan luoja!
VastaaPoistaPidän todella paljon kirjastasi.
Voisitko kertoa itsestäsi blogin lukijoille tässä kommenttiosiossa?
Terveisin It`s raining Yeah!/SATEENVARJOTON
Tervehdys Sateenvarjoton,
VastaaPoistaKirjoittamista on tullut harrastettua enemmän ja vähemmän, mutta proosan kanssa aloin leikkiä vuosituhannen alkupuolella. Sitä ennen kirjoittamista tuli tehtyä työn puolesta sekä suomeksi että englanniksi.
1980-luvun alkupuolelta lähtien piti perehtyä laulujen sanoitteluun ja säveltelyyn, enkä ole bändihommista vieläkään päässyt eroon.
Meikäläisen tarinat ovat kahta tyyppiä: joko eräänlaisia veijaritarinoita (sellainen Kupla kimaltaa tavallaan on) tai dekkareita.
Ensimmäinen proosapuristus oli nimeltään Operaatio Punainen ja se julkaistiin palvelukustanteena. Jos nyt otan sen kirjahyllystä ja selailen, ymmärrän oikein hyvin, miksi se on palvelukustannne.
Toinen tarina oli nimeltään Myrkynkylväjä (täyskustanne /Mediapinta). Jos Kupla kimaltaa miellytti, suosittelen tätä stooria iltalukemiseksi. Myrkynkylväjä kertoo tarinan Jooseppi Könösestä ja seuraansa lyöttäytyvästä kulkukissasta nimeltä Rosvo. Elämän peruskysymyksistä ja omasta tahdosta on tässäkin tarinassa kysymys.
Kolmanneksi päkistin kasaan dekkarin nimeltään Daavidin Aamunkoitto (täyskustanne /Mediapinta). Sen aihe on hiukan arkaluontoinen ainakin länsimaisesta näkökulmasta tarkasteltuna.
Neljäs tarina oli viime vuonna ilmestynyt Kupla kimaltaa (täyskustanne /Mediapinta). Sen ensimmäisen version tein pari vuotta aiemmin, mutta jotenkin aika kypsyi sopivaksi julkaisulle vasta viime vuonna.
Viime ajat ovat kuluneet viidennen käsikirjoituksen parissa. 350 liuskaa tekstiä on kasassa, ja yhdeksännen kirjoituskerran jälkeen tarina vihdoin viimein toimii. Vielä hiukan hiomista ja taas saavat kustantajat postia. Ja kuten arvata saattaa, dekkari / trilleri / jännityskirja on tällä kertaa vuorossa.
Kustannustouhu on nykypäivänä melko ihmeellistä. En näin julkisesti halua nimetä ketään, mutta muilla avuilla hankittu julkisuus auttaa toisinaan luokattomiakin käsikirjoituksia jonon ohi. Sille ei voi mitään, vaan täytyy pelata niillä korteilla mitä on.
Kirjoittaminen ja tarinoiden luonti auttaa saavuttamaan henkisen katharsiksen ja tekee itselle hyvän olon. Jos tarinoista on apua ja ne viihdyttävät muitakin, niin aina parempi.
Toivotan kaikille nettivierailijoille oikein hyvää jatkoa!
Moi Heikki Kaaranen ja kiitos vastauksestasi! Tunnistin kirjoituksestasi samaa hauskaa tyyliä kuin "Kupla kimaltaa"-kirjassa. Luen paljon, mutta blogiin kirjoitan vain pitämistäni kirjoista enkä niistäkään kaikista. Eli julkaisen pelkästään myönteisiä kirja-arvosteluja. Monista hyvistä kirjoista poiketen sinun kirjasi vaikuttaa minuun vahvasti edelleenkin. Olen ajatellut sitä paljon.Tämähän vaikuttaa jo rakkauskirjeeltä kirjallesi....Joka tapauksessa kommenttisi on ansaittua mainosta sinusta sivustolla käyville lukijoille!
VastaaPoistaTerveisin
It!s raining Yeah!/Sateenvarjoton
Kiitos,
VastaaPoistaTarinan onkin tarkoitus vaikuttaa ja saada lukija(t) ihmettelemään nykyistä menoa. Minusta olennainen pointti on saada ihmiset ymmärtämään, mihin liiallinen työelämän ja uran arvostus johtaa. Itse olen tullut siihen tulokseen, että täällä ollaan palloilemassa ihan jotain muuta kuin työntekoa ja uran luontia varten.
Kirjallisuuden kenttä on nykyään vähän samanlainen kuin rockmusiikki: paljon sirpaleita, joista jokainen poimii itselleen sopivat. Suurien kustantamojen mainosbudjetit vääristävät yleisön kokemaa kuvaa, mutta pienien kustantamojen listoilta saattaa löytyä mielenkiintoisiakin tuttavuuksia.
No hei taas Heikki K.!
VastaaPoistaTotta on. Kirjallisuudesta puhuttaessa suurien kustantamojen mainostuki omassa tallissaan oleville, luo mielikuvan "hyvästä" kirjasta-oli teos sitten minkä tasoinen tahansa.Pikkukustantamot ym., omakustanteet mukaan lukien, tarjoavat enemmän yllätyksiä ja erikoisuuksia. Sama pätee tietysti musiikkialaankin.
Koko yhteiskunnassa vallitseva kilpailu ja tuottavuusmeininki ei tilannetta helpota. Mutta luovalle ihmiselle sisäisen äänen kuunteleminen ja intuitioonsa luottaminen ovat vahvuuksia. Ja vahvuutta on olla myymättä itseään ja periaatteitaan kaupallisuuden halpahalliin. Työelämässä on hiukan outokin, jos ei halua edetä urallaan, vaan on tyytyväinen nykyiseen asemaansa ja tulotasoonsa.Jokaisen arvomaailma on hänen omansa ja vastuu valinnoista ihmisellä itsellään. Huominen on kirja tulevaisuudesta, jonka sivut ovat täysin tyhjät.