Miika Neulaniemi "Sähköpostia Sambiasta"

Miika Neulaniemen 2006 julkaistu, tositapahtumiin perustuva kirja kertoo suomalaisten kulttuurialan opiskelijoiden kolmen kuukauden reissusta Sambiassa keväällä 2005. Sambian yliopistossa UNZA:ssa oli tarkoitus opiskella draamatutkimusta, Sambian yhteiskunnallisia teemoja ym. Maan kulttuurin kohtaaminen oli alan opiskelijoillekin avarakatseisuudesta huolimatta välillä rankkaa. Oli kohdattava jatkuva sosiaalisuus, aikatauluongelmat, köyhyys, AIDS, valkoisena vähemmistönä oleminen (ei syrjintää vaan ihailunkohteena oleminen) ja korruptio. Joitakin mainitakseni.
Miika kertoo päiväkirjatyyppisesti sähköposteissaan tuon ajan kokemukset.
Ja mikä parasta, kirjoittaja omaa oikeudenmukaisen mielen, mikä ilmenee pitkin kirjan kuumien päivien tapahtumia.

..."Ensimmäisenä kun astut Sambian maaperälle niin kaikki näyttää taksin ikkunasta repaleiselle, ruosteiselle, rikkinäiselle ja likaiselle, epäkuntoiselle... Ei ole fyffee, se on sitä köyhyyttä."...

..."Köyhyys näkyy siinä, että Suomessa köyhyysrajan alapuolella elävät opiskelijat voivat palkata Sambiassa ihmisiä, jotka elävät myös köyhyysrajan alapuolella. Hämmentävää."...

..."Muzungu on ensimmäinen sana mitä valkoihoiset Sambiassa todennäköisesti oppivat Nyanjan kielestä. Se tarkoittaa valkoihoista ja ulkomaalaista. Muzunguna olemisessa on monta tasoa. Olet turisti, kolonialisti, kävelevä rahatukku, rahoituskanava organisaatiollesi, Hollywood-tähti, mediatapaus, paloauto, joulupukki, aviomies/aviovaimo, isäntä palvelijalle, eläintarha-eläin, uusi ystävä. Nuo kaikki tasot on koettu, onneksi ei samaan aikaan"...

Draamaopiskelija Miika Neulaniemi, joka ei Sambiaan mennessään pitänyt tanssimisesta, joutui tanssimaan matkan aikana sydämensä kyllyydestä opiskelutehtäviin liittyen.
Ja lopuksi vieläpä, mikä parasta...tanssi omaksi nautinnokseen.
Hyvä matkakertomus ja rennosti kirjoitettu kirja.

Suosittelen kehitysyhteistyön tiimoilta myös luettavaksi Esa Salmisen "Köyhyyden ammattilaista" . "Köyhyyden ammattilaisen" luin alkuvuodesta ja se oli kanssa ihan hervottoman hyvä.

Tähän loppuun Miikan kuvaus eräästä mukavasta, sambialaisesta illasta:
..."ruoka on hyvää, seura on hauskaa ja jopa koirakin on hauskan näköinen"...