Vilmos Kondor:Budapest Noir

Unkarilainen Vilmos Kondor on kirjoittanut 1930-1940-luvun Unkariin sijoittuvan viisiosaisen Budapest Noir-dekkarisarjan.

Kirjoista kolme  ensimmäistä:

Budapestin varjot (2008), Budapestin synnit (2009) ja Budapestin vakooja (2010) on suomennettu. 

Vilmos Kondor on salanimi.  

Julkisuutta kartavasta kirjailijasta ei tiedetä paljoakaan.

Joka tapauksessa Vilmos Kondoria pidetään Unkarin ensimmäisenä suurena dekkarikirjailijana. 

Minäkin luin kaikki kolme dekkaria tuota pikaa. 

Jännittävät, aikakauttansa uskottavasti kuvaavat kirjat vielä paranivat osa osalta.

"Budapestin varjot", Budapest Noirin ensimmäinen osa,

vie lukijan Euroopan fasismin nousukauteen.

Unkarissa valtion virkamiehistäkin aletaan "siivota" pikkuhiljaa juutalaistaustaiset.

On vuosi 1936.

Budapestiläinen toimittaja Zsigmond Gordon, dekkarisarjan päähenkilö, kiinnostuu juutalaisen tytön, prostituoidun murhasta. 

Syyllisen selvittäminen ei tunnu poliisia kiinnostavan.

Gordonia vaivaa tytön kuolemaan johtaneet tapahtumat ja hän alkaa tehdä omia tutkimuksiaan. 

Gordonin elämä muuttuu vaaralliseksi.

"Budapestin synnit " on Budapest Noirin toinen osa.
Budapestissä eletään vuotta 1939.
Euroopassa on syttynyt sota.
Pakolaisia virtaa Unkariin Saksan miehitettyä Puolan.
Epämääräisiä huhuja Saksan juutalaisvainoista kiirii Budapestiin, mutta kuka tietää ovatko huhut totta vai propagandaa.
Lehdistöä sensuroidaan ankarasti.

Punaisen ristin voimakkaita huumeita haavoittuneille kuljettavat autot katoavat Budapestissä.
Samoihin aikoihin toimittaja Zsigmond Gordon kuulee kylpylässä huumeiden yliannostukseen kuolleesta naisesta.
Asian oudoksi tekee se, että  "kuollut" haluaa tavata Gordonin.

Gordonin toimittajan hammasta kolottaa ja  pian hän onkin umpisukelluksissa poliittisen pelin ja rikollisuuden syövereissä.

Budapest Noirin kolmas osa "Budapestin vakooja" on näistä kolmesta paras.
Sota riehuu euroopassa.
On vuosi 1943.
Hitlerin oppeja toteutetaan Unkarissakin.
Juutalaiset, mustalaiset ja  homoseksuaalit ovat vaarassa; kansalaisoikeudet eivät ole enää samat kaikille.

Lehdistön sensuuri on täydellistä.
Saksan työleireistä, keskitysleireistä ja niiden olosuhteista kiirii epämääräisiä kertomuksia.
Jotkut puhuvat kuolemanleireistäkin.

Budapestissä  liittoutuneiden ja Saksan vakoilijoita on kaikkialla.
Edes valtion johto ei voi luottaa oman kansliansa henkilökuntaan.
Joukossa on vakoilija.

Toimittaja Zsigmond Gordon on osoittanut päättävässä asemassa oleville henkilöille luotettavuutensa ja saa tehtäväkseen vakoilijan selvittämisen.
Tästä alkaa Gordonin "Euroopan kiertue", joka on kaikkea muuta kuin rauhaisa.
Mukaan kiertueelle  joutuu myös Gordonin pitkäaikainen naisystävä Krisztina.
Elämä pelottoman rikostoimittajan daamina ei ole vaaratonta.

-------------------------------------------------------------

Budapest Noirin dekkareiden maailman tilanne muistuttaa osittain nykyaikaa: pakolaisia virtaa rajojen yli - uskoako kertomuksia lähtömaan kauheuksista vai ovatko ne pelkkää "turvapaikanhaku-propagandaa".
Poliittiset pelit kukoistavat.
Vakoojista puhumattakaan.
Sota ja levottomuudet ovat muualla? Eiväthän ne tänne voi levitä...

Toivottavasti Budapest Noir-sarjan kaksi muutakin osaa suomennetaan pikaisesti.
Jäin  ikävöimään vanhaa Budapestiä ja toimittaja  Zsigmond Gordonia!

Vilmos Kondorin raikas tyyli tuo mieleen suomalaisen Heikki Kaarasen dekkarit, joista on arviointeja blogissani.
Kirjailijat omaavat samankaltaisen oikeudentajun, kirjoittavat selkeästi ja jännittävästi,  mutta pitävät koko ajan jalat tiukasti maassa. Kummankin huumorintaju on lisäksi  loistava!
Suosittelen myös Kaarasen dekkareiden lukemista.


Linkit Heikki Kaarasen dekkareihin:

Heikki Kaaranen :eID
Heikki Kaaranen:Operaatio punainen
Heikki Kaaranen:daavidin aamunkoitto

John Finnemore:Robin Hood

           
Robin Hood - "Kaikkien sorrettujen  ja vähäväkisten auttaja ja kaikkien pöyhkeiden tyrannien vihollinen" - on varmasti legendana tuttu kaikille.

John Finnemoren kirjaan on koottu Robin Hoodista kertovat balladit ja se julkaistiin 1917.

En ollut luultavasti aiemmin lukenut Robin Hoodia, mutta nyky-yhteiskunnan tilanne sai minut kiinnostumaan tästä oikeutta peräävästä sankarista.
Päähenkilön seikkailut ajoittuvat 1100-1400-lukujen Englantiin,
mutta näitä röyhkeitä tyrannejahan ja heidän hännystelijöitään on maailma edelleen pullollaan.

   

Kansalainen Robin Hood joutui lainsuojattomaksi vääryydellä, toisten tekemän petoksen vuoksi.
Tuohon aikaan lainsuojaton pääyi hirsipuuhun, joten Robin eli piileskellen Sherwoodin metsässä "Iloisten miestensä" kanssa.
"Iloiset miehet" olivat muita lainsuojattomia, mutta heihin liittyi myös muita rohkeiksi, taitaviksi taistelijoiksi ja oikeudenmukaisiksi havaittuja.

Robin Hoodin oikeudentaju ei sulattanut kärsimäänsä vääryyttä ja hän päättikin kostaa sorrettujen puolesta.

"Kuulkaa siis minua, metsän veljet!, julisti Robin.
Meidän lakimme on tämä.
Ensinnäkin me julistamme sodan kaikkia normannityranneja vastaan,
jotka riistävät heiltä, joille maa oikeudella ja kohtuudella kuuluu, meidän saksiveljiltämme.
Toiseksi me emme aiheuta kärsimystä köyhille tai puutteenalaisille, vaan autamme heitä ja jaamme heille sitä saalista, jonka ryöstämme normannisheriffiltä, paroneilta ja kirkonmiehiltä.
Kolmanneksi kenenkään naisen ei tarvitse meitä pelätä, ei normannin eikä saksin.
Näitä lakeja me noudatamme."

Kirjan tarinoissa ilmenee hyvin tuon aikaisen kulkijan vaarat heidän vaeltaessaan paikasta toiseen.
Monenlaisen kahakoinnin myötä jousiammunta, miekkailu ja
karahkalla lyöminen alkavat tuntua tarinoiden edetessä arkipäiväiseltä
- mutta kuten mainitsin kulkijan uhkista -  myös ymmärrettäviltä.

Yhtenä kirjan hauskimpina kohtina pidin Robin Hoodin päivällisvieraan tarvetta tyyliin "eihän päivällinen ole mitään ilman vierasta".
Niinpä pistettiin hirvipaisti nuotiolle kypsymään ja miehiä lähetettin tien varteen "noutamaan"
satunnainen ohikulkija seurueineen ruokailemaan.
Tarjoilu oli vieraanvaraista ja yltäkylläistä, mutta maksu perittiin vastaväitteitä kuulematta vieraan aseman ja maineen mukaisesti.
Mitä suurempi tyranni sitä köyhempänä hän jätti Robin Hoodin päivällispöydän.


Robin Hood on loistava kirja ystävyydestä, uskollisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.
Balladikokoelman sanoma elää, vaikka aikakaudet muuttuvat.

Luettuja kirjoja 2015

Tarjolla lukuvinkkejä vuonna 2015 lukemistani  kirjoista.

Pisteytys 5-1 (5 paras, 1 huonoin, mutta läpiluettu)

  Alle kolmen pisteen kirjoja ei listassa tänä vuonna olekaan.
  Olen luovuttanut ajoissa...

Ryhmien sisällä kirjat ovat lukujärjestyksessä.

                                           
                                       5 PISTETTÄ 

Paolo Giardano:Ihmisruumis
Erik Bertrand Larssen: Paras
Pekka Puska: Raha tai henki
Esa Mäkinen:Totuuskuutio
Silja Pitkänen ja Ville-Juhani Sutinen;Värssyjä sieltä ja täältä - Hiski Salomaan elämä ja laulut
Matti Riekki: Täältä pohjoiseen - Sentencedin tarina
Bernhard Schlink:Lukija
Iris Pasternack:Tautitehdas
Anna-Lena Lauren;Sitten saavuin Moskovaan
Emmi Itäranta:Teemestarin kirja
Anna-Lena Lauren:Hulluja nuo venäläiset
Haruki Murakami:Värittömän miehen vaellusvuodet
Jouko Sirola:Lumottu niitty
Tomi Astikainen:Miten elää ilman rahaa
Ian Mc Ewan:Lapsen oikeus
Maritta Lintula:Hulluruohola
Patti Smith:Ihan kakaroita
Yusuf M. Mubarak, Eva Nilsson & Niklas Saxen:Suomen somalit
Paavo Nurmi:Tarinoita tähdistä - Lasse Norres kuunaama
Marja-Leena Parkkinen ja Risto-Matti Ratia: Love Armi- Armi ratian henkilökuva
Jarmo Stoor:Sieluhäkki
Esa Mäkijärvi:Vieraita
Jarmo Stoor:Motelli
Tom Mueller:Oliiviöljyn menetetty neitsyys
Matti Rämö:Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin
Lena Hulden:Minikarjaa - hyönteiset ruokana
Petri Karra:Kotiinpaluu
Päivi Alasalmi:Pajulinnun huuto
Ingrid von Oelhafen& Tim Tate:Kolmannen valtakunnan kadotetut lapset - Elämäni Lebensborn lapsena
Heidi Nummi: Kerran kuljin ja kumarsin - 15 kuukautta Aasiassa
Mato Valtonen, Moog Konttinen ja Kjell Starck:Suomirock puri ja löi - kapinarockin synty, nousu, vaino ja (t)uho
Jens Lapidus:STHLM Delete
Donna Tartt:Jumalat juhlivat öisin


                                     
                                          4,5  pistettä

Anni Kytömäki:Kultarinta
Tommi Kinnunen:Neljäntien risteys
Anna-Lena Lauren:Vuorilla ei ole herroja - kaukasiasta ja sen herroista
Maritta Lintunen:Sukukaktus
Anu Juvonen:Lähiöoksennus
Kishwar Desai:Postimyyntilapset


                                         4 pistettä


Sirpa Kähkönen:Graniittimies
Sami Lopakka:Marras
Liisa Karvinen:Riisiä tiskin alta - Tarinoita nousevan aurungon maasta
Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu
Saku Tuominen:Luova järkevyys - arkisen luovuuden ylistys
Kenji Fujimoto:Diktaattorin keittiömestari - japanilaiskokki Pohjois-Korean hovissa
Mathias Rosenlund:Vaskivuorentie 20
Matti Kääriäinen:Kehitysavun kirous
Peter C Gotzche:Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus - Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon
Andrea Levy:Pitkä laulu
Anilda Ibrahimi:Ajan riekaleita
Esa Salminen & Saeed Warsame:Mohammed suomalainen
Maaria Päivinen:On nälkä, on jano
Maritta Lintunen:Heijastus
Jennifer Clement:Varastettujen rukousten vuori
Jean-Christophe Rufin:Vaellus- Santiago de Compostelan kulkijat
Helen Garner:Vierashuone
Kari Aalto & Elinas Helkala:Matkaopas keskiajan Suomeen
Pentti Linkola:Unelmia paremmasta maailmasta
Markku Keisala:Sinisilmät
Laila Hirvisaari:Lehmusten kaupunki
Kauko Röyhkä:Kreikkalainen salaatti
Marie Hermanson:Hämäränmaa
Sofi Oksanen:Norma
Pauliina Susi:Takaikkuna


                                         
                                             3,5 pistettä

Janne Kuusi:Kasvoista kasvoihin
Anna-Kaari Hakkarainen:Purkaus
Per Petterson:Kirottu ajan katoava virta
Maritta Lintunen:Sydänraja
Pauliina Susi:Pyramidi
J. G. Ballard:Kuivunut maailma
Tiina Miettinen:Piikojen valtakunta - Nainen, työ ja perhe 1600-1700-luvuilla

                                         
                                           3 pistettä

Alexander McCall Smith:Limpolon yksityisetsiväkoulu
Nura Farah:Aavikon tyttäret
Katariina Souri:Valkoinen varjo
Gabrielle Zevin:Tuulisen saaren kirjakauppias
Roman Sentsin:Jeltsysevit - Erään perheen rappio




Linkki: Luettuja kirjoja 2014

Paolo Giordano:Ihmisruumis

Paolo Giordanon upea  "Ihmisruumis" (2014) on kirjailijan toinen teos,

Ihmisruumis kertoo italialaisista sotilaista Afganistanissa.
Heidän elämänsä tukikohdassa on osin sotilaan luppoaikaa; keskinäistä seurustelua, leffojen katselua ja some-elämää;
facebook on lähes ainoa kanava entiseen elämään, jossa odottaa huolestunut  joukko läheisiä; milloin saat lomaa?

Tukikohdassa kuntoa ja taisteluvalmiutta ylläpidetään koko ajan; milloin tahansa voi joutua hyökkäyksen kohteeksi.
Sotilaskuri on tiukka ja arvojärjestys tarkka.

Leirin ulkopuolella uhkaa  kuolema.
Mutta liikkeelle on lähdettävä.

"Ihmisruumis" on vaikuttavaa luettavaa.
Asiantuntijan otteella - maalaisjärkeä ja hauskuutta unohtamatta - kirjoitettu psykologinen teos, jossa kuvataan sotilaiden henkistä tilaa, ihmismieltä karuissa ja ahdistavissa olosuhteissa.

Kaunistelematon ja herkkä sotakirja nykypäivän sotilaista internetelämineen;
sotilaista joille  kuolema on edelleen - ennustamaton.

Alla linkki Giordanon esikoiseen:

sateenvarjoton/Paolo Giordano:Alkulukujen yksinäisyys

Erik Bertrand Larssen:Paras

Norjalaisen Larssenin 2014 julkaisema Paras on nimensä veroinen valmennuskirja.

"Tällä kirjalla on kolme tavoitetta. 
Toivon, että se auttaa sinua tulemaan tietoiseksi itsestäsi ja ajatustavoistasi. 
Toivon, että se auttaa sinua muuttamaan niitä ajatustapoja, jotka rajoittavat suorituskykyäsi.
Ja lisäksi toivon, että se auttaa sinua kokemaan useammin tunteen, jota kutsun mielihyväksi."

Yllä oleva lainaus tuntuu kuluneelta fraasilta, mutta Paras on poikkeus;Oppaassa on jytyä.

Larssen toimi armeijan palveluksessa, kunnes joutui auto-onnettomuuteen.
Onnettomuudesta seurasi vuosikausien kovat kivut ja uran vaihto.
Larssen suorittikin yhdessätoista vuodessa kauppatieteiden maisterin tutkinnon.
Ja nykyään  hän on Norjan suosituin puhuja: liikemiesten, huippu-urheilijoiden ym:n henkinen valmentaja.

Paras oli innostavaa luettavaa. Teksti oli jämäkkää ja yksinkertaista.
Ohjeet ovat hyvin sovellettavissa tavallisen ihmisen elämään, vaikka kirjan valmennusesimerkit koskivatkin järjestään huippuliikemiehiä ja voitokkaita urheilijoita.

Kirja käsittelee laajasti erilaisia ongelmia (busines- ja urheilumaailma) ratkaisuehdotuksineen, mutta kirjan yksi sanoma on tämä:

Kuvittele ongelmia aiheuttavat tilanteet etukäteen.
Kuvittele kaikki yksityiskohdat (ulkonäkösi, käyttäytymisesi, muut ihmiset, kommunikointi, ympäristö, huonekalut, työvälineet...) tarkasti.
Elä mielikuvissasi tilanteet hetki hetkeltä.
Ota huomioon yllätykset ja mieti miten toimit silloin.
Sitten kun tilanne on oikeasti "päällä", olet vahvoilla, koska kaikki on jo koettu!


"Jos aiot katsoa elämääsi uudessa valossa ja tehdä sen kunnolla, sinun on tärkeää oivaltaa tämä:
elämä on lahja, joka sinulle on annettu, ja saat vain tämän yhden tilaisuuden."

Luettuja kirjoja vuonna 2014

Taas on vuosi vaihtunut!
Vaikkapa lukuvinkeiksi, julkaisen listan lukemistani kirjoista.
Olen pisteyttänyt kirjat tyyliin:
5 on paras ja 1 huonoin (mutta läpiluettu).
         
Listan jälkeen on linkki vuoden 2013 kirjoihin.

-------------------------------------------------------------
  Kirjat ovat ryhmien sisällä lukujärjestyksessä          
-------------------------------------------------------------
                5 pistettä

Vanessa Diffenbaugh: Kukkien kieli
Anouar Benmalek: Rakkaus vailla toivoa
Satu Rommi: Teetä ja Temppeleitä
John Muir: Stickeen pieni urhea koira (teksti 5 pistettä  kuvitus 1 piste)
John Muir: Pitkä kävely Meksikonlahdelle
Satu Rommi: Kahvia ja guruja
John Muir: Ensimmäinen kesäni Sierra-vuorilla
Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Henry D. Thoreau: Kävelemisen taito
Hannu Raittila: Terminaali
Marja Toivio: Lastani et tapaa
Rax Rinnekangas: Käyttämättömät tunteet
Laurent Caude: Eldorado
Sami Hilvo: Viinakortti
Lirio Abbate: Mafian naiset
Auli Leskinen: Petojen aika
Robert Louis Stevenson: Aasin kanssa matkalla Sevennien vuorimaalla
Eero Hämeenniemi: Missä sade leikkii -  Matkalla eteläisessä Intiassa
Jouni Hokkanen: Pohjois-Korea Siperiasta itään
Jason Lewis: Tummat vedet - Lihasvoimin maailman ympäri
Päivi ja Santeri Kannisto: Vapaana elämisen taito
Heikki Kaaranen: Valkorosvo ja Pikitukka - Tarinoita maailman katolta ja muualta
Antti Heikkinen: Pihkatappi
Lena Muhina: Piirityspäiväkirja
Matti Rämö: Rengasrikkoja Saharassa - Polkupyörällä Pakilasta Pohjois-Afrikkaan
Matti Rämö: Polkupyörällä Islannissa - Tuulen tiellä laavakenttien poikki
Ayana Mathis: Huonetta ja sukua
Matti Rämö: Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin - Hymyn voimaa ja sodan jälkiä
Juha Vakkuri: Afrikan sydämeen
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä
Pirjo Houni ja Maria Romantschuk: Ei, rouva presidentti
Marja Toivio: Lain yläpuolella
Jens Lapidus: Vip-huone
Ruben Pons: Elämä kuin bolero
Teemu Suominen: Soberismia

-------------------------------------------------------------                                                    
                 4 pistettä

Aila Porkka-Helenius: Kätilön käsissä - Tuntevat kädet, kuunteleva sydän
Dan Kieran: Joutilas matkailija - Hitaan matkustamisen taito
Henry David Thoreau: Walden - Elämää metsässä
Zinaida Linden: Monta maata sitten
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Toimittanut Outi Lauhakangas: Kansalaistottelemattomuudesta
Isabelle Eberhardt: Islamin siimeksessä
Eero Hämeenniemi: Norsuilla etuajo-oikeus - Matkalla Etelä-Aasiassa
Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo
Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta
Camilla Lackberg: Jääprinsessa
Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea
Tuomo Pietiläinen ja tutkiva työryhmä: Wahlroos  - Epävirallinen elämänkerta
Tuula Karjalainen: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta
Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken
Aili Paju: Tietäjänainen
Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu
Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset
Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu
Per Pettersson: En suostu
Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Eveliina Talvitie; Keitäs tyttö kahvia - naisia politiikan portailla
Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut - Miten ruokasi eli elämänsä
Jarkko Tontti: Sali
Ville-Juhani Sutinen: Kiinalainen ruletti
Maarit Tyrkkö: Tyttö ja nauhuri

--------------------------------------------------------------------
             3 pistettä 

Inka Tolonen: Halla - Elämää Suomenlahdella
Timo Korpi: Lihaa säästämättä - 30 vuotta suomalaisen pornobisneksen etulinjassa
Robert Louis Stevenson; Kävelyretkistä
Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina
Katja Kaukonen :Kohti
Satu Taskinen: Katedraali
Juha Itkonen: Ajo
Pajtim Stanovci: Kissani Jugoslavia

--------------------------------------------------------------------
            2,5 pistettä

Miina Supinen: Säde
Sami Hilvo: Rouva S

---------------------------------------------------------------------
           2 pistettä

Satu Taskinen: Täydellinen paisti
Niina Miettinen: Israel-tyttö

---------------------------------------------------------------------
           1 piste

Pauli Kohelo: Kassan kautta

---------------------------------------------------------------------
Mainitsematta jätän keskenjätetyt kirjat....  

Luetut kirjat 2013

Miesten kirjoja miehistä

Pääsiäisen aikaan tuli luettua kaksi loistavaa kirjaa; toinen ranskalaisen Laurent Gauden "Eldorado" (2006, suomeksi 2013) ja toinen suomalaisen Sami Hilvon "Viinakortti" (2010). 

Laurent Gauden "Eldorado" kertoo kuvitteellisesta italialaisesta kapteenista Salvatore Piraccista, jonka elämäntyönä on ollut laittomien maahantulijoiden pelastaminen Välimeren aalloista, ajelehtivista laivoista ja veneistä. 

Kapteenin vastuulla oli, että laivalla ensiavun saaneet, huovitetut, juotetut ja ruokitut ihmiset kuljetettiin satamaan ja luovutettiin Italian viranomaisille  toimitettavaksi vastaanottokeskuksiin -  odottamaan todennäköistä palautusta johonkin Afrikan valtioista, Agfanistaniin, Albaniaan...

Piracci joutuu tilanteeseen, joka yllättäen kaikkien työvuosien jälkeen, koskettaa miestä syvästi.

Piracci pohtii elämän oikeudenmukaisuutta ja sen myötä oman työnsä merkitystä.

Paluuta entiseen ajatusmaailmaan ei enää ole.

On ratkaisun aika.

Sami Hilvon "Viinakortti" on yksi kauneimpia rakkaustarinoita.

Mikael saapuu paikkakunnalle isoäidin hautajaisiin ja asettuu isovanhempiensa taloon asumaan.

Edesmenneellä  isoisällä Urholla, nimismiehellä oli työhuone tässä talossa, edelleen samanäköisenä kuin Mikaelin lapsuudessa. 

Isoisältä perityn virkapaidan taskusta Mikael löytää viinakortin ja sen välistä nuoren miehen valokuvan.

Vanhoja päiväkirjoja, kirjeitä ja arkistoja tutkiessaan Mikaelille selviää Urhosta toinen, salassa pidetty puoli.

Sami Hilvo kuvaa taitavasti ja herkästi  kahden miehen rakkautta aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos. 

Lisäksi yhteiskunta odotti kaikilta terveiltä avioliittoa ja lapsia. Kahden miehen jatkuva yhteisasuminen olisi herättänyt epäilyksiä.

Talvisota ja Jatkosota veivät parikymppiset miehet rintamalle.

Miehet kaipasivat toistensa syliin ja läheisyyteen oli mahdollisuus myös sotatilan keskellä - täydellisesti salassa.

Isoisästä tuli myöhemmin paikkakunnan lainvartija, nimismies, joka joutui kuulustelemaan myös homoseksuaalisuudesta epäiltyjä.

Miten hänen oman rakkautensa kävi?

Tammikuussa luettuja

    Vuosi 2014 on alkanut kirjallisesti onnellisissa merkeissä.
    Kaikkia tähän mennessä lukemiani kirjoja
          haluan suositella muillekin!

 John Muir "Pitkä kävely Meksikonlahdelle" (1916) (suomeksi 2011) on luonnonsuojelun isänä  pidetyn Muirin kertomus kävelymatkastaan vuonna 1867 Yhdysvalloissa Indianasta Meksikonlahdelle.
Vaellus- ja luonnontiedekirjojen parhaimmistoa.
Kirjailija on todella aito luontoa ja kävelemistä rakastava ihminen; vai mitä muuta voi seuraavasta lainauksesta ajatella:

"..Kohtasin tietysti kivulloisia vaikeuksia ponnistellessani kaatuneiden, suorien ja puoliksi kaatuneiden puiden ryteikössä, puhumattakaan solmuisista köynnöksistä, joiden yhteen lukkiutuvien ja keihästävien piikkien sotilaallinen tehokkuus oli yhtä hämmästyttävää kuin niiden pituus ja kukkien lukumäärä.
Nämä eivät kuitenkaan olleet esteistä suurimpia, kuten eivät kuolleita lehtiä ja alligaattoreita kuhisevat lammet ja laguunitkaan..." 

John Muir kirjoitti eräretkestään Alaskassa v. 1880 

tositapahtumiin perustuvan kertomuksen 

"Stickeen pieni urhea koira" (1909).  

Ensi kertaa suomeksi (2013) ilmestynyt, jännittävä kertomus 

on kirjan ulkoasusta huolimatta 

tarkoitettu myös aikuisille. Tykkäsin!

Muirista paljastuu luonnon lahjakkuus taitavana  koiran luonneanalyysintekijänä. 

Kirjan miinuspuoli on suomalainen kuvitus, josta en pitänyt.

Dan Kieran "Joutilas matkailija" (2012),(suomeksi 2013) valistaa meitä kiirettömän elämän nautinnosta.

Maailmaa nähdäkseen ei tarvitse lähteä kauaksi.

Poikkea reitiltä; muuta totuttuja toimintatapoja ja kulkureittejä - "leiki turistia" omalla kotipaikkakunnallasi!.

Matkailua Kieran ei kuitenkaan vastusta, vaan korostaa omaehtoista matkailua. 

Turistimatkojen massa-ohjelmoidut  lomaviikot täyteenahdettuine lentomatkoineen on syytä unohtaa.

Kuljeskele matkakohteessa kulkurin lailla, tutustu matkaesitteiden ulkopuolisiin kortteleihin, 

kauppoihin ja  kuppiloihin. 

Tarkkaile paikallisten ihmisten arkielämää.

 Kohtaamasi tapa- ja ruokakulttuuri on varmasti aidompaa kuin shoppailuparatiisit turisteille luotuine houkuttimineen.

Mikäänhän ei sinua silti estä käymästä myös Niissä Turistinähtävyyksissä.

Mutta kotikuntasi kirjaston näyttelystäkin voi löytyä  maalaus, jonka katselemisesta saat yhtä upean fiiliksen kuin Uffizin galleriassa. Jonottamatta, eikä maksa mitään.

Satu Rommi "Teetä ja temppeleitä; Matkakirjeitä Thaimaasta, Burmasta ja Kambodzasta" (2013) on varmasti yksi tiedostavampia matkailukirjoja maailmassa.

Luettuaan kirjan ei voi väittää olevansa tietämätön matkakohteiden poliittisesta ja uskonnollisesta historiasta, lasten- ja naisten hyväksikäytöstä, vapaaehtoistyön "kannattavuudesta" jne.

Satu Rommi opastaa myös miten kestävää kehitystä voi tukea matkakohteissa. 

Yksi tapahan on suosia paikallisten asukkaiden tuottamaan työtä ja välttää suurketjujen palveluja.

Matkakirja, jonka jokaisen pitäisi lukea!

"Kahvia ja Guruja eli kolmen vuotta Intiassa" (2009) on Satu Rommin Intia-kuvaus.

 Se on sisällöltään samanhenkinen kuin "Teetä ja Temppeleitä", mutta ei niin voimakkaasti 

julistava ihmisoikeuskirja.

"Kahvia ja Guruja" kertoo Rommin kokemuksista majatalo-kahvilanomistajana Intiassa.

 Asiakaspalvelijana toimiminen  pääasiassa eripuolilta maailmaa tulleille "henkisyyttä etsiville" joogaopiskelijoille oli erittäin valaiseva kokemus. 

Samoin omistajuus, oli suomalaiseen toimivuuteen ja työmoraaliin tottuneelle,

jatkuva kehityksen paikka.

Kahvilan pitämisen ohella  Rommi opiskeli itsekin joogaa ja valmistui joogaopettajaksi.

 Kirja on napakkaa luettavaa ja  kuvaa hyvin intialaisuuden ydintä.

Rentoudu ja nauti!

"Rakkaus vailla toivoa"  (1998), (suomeksi 2000) on kirjailija Anouar Benmalekin, Algerian poliittisesti epävakaisiin oloihin, 1900-luvun alkupuoliskolta nykypäiviin, sijoittuva rakkausdraama.

Kirjailija tuo poliittiset ja uskonnolliset epäkohdat esiin, ja sen hän tekeekin, yhtään säälimättä lukijaa;

Raakus tarjoillaan sellaisena kuin se tapahtuu.

Samoin rakkaus ja hyvyys korostuvat sekasorron keskellä.

Benmalekin romaani on mieletön tarina, jota ei voi laskea käsistään ennen loppua. 

Tähän loppuun vielä yksi kirja synnyttämään uutta elämää!

Aila Porkka-Heleniuksen  "Kätilön käsissä" (2013) on muistelmateos kätilön työuralta Suomessa 1950-luvulta alkaen.

Porkka-Heleniuksen kätilön ammatti alkoi aikana, jolloin kotisynnytykset olivat Suomessa vielä arkipäivää. 

Siihen aikaan kätilö kiirehti synnytykseen polkupyörällä, 

suksilla tai hevoskyydissä. 

Nyt niin luomulta kuulostavat kotisynnytykset olivat monesti 

ainoa vaihtoehto.  

Aikanaan synnytykset keskitettiin sairaaloihin ja kätilön 

toimenkuva muuttui.

Arvostuksen puutteen vuoksi Kätilön ammattinimikekin 

katosi välillä. 

Porkka-Helenius yhtenä aktiivina sai virkanimikkeen takaisin.

Kirja on tulvillaan muisteloita vuosien varrelta. 

Aili Porkka-Heleniuksen tapa kertoa lapsuudestaan, kouluttaumisestaan ja työurasta on

leppoisaa luettavaa. Tekstistä pulppuaa rakkaus uutta elämää kohtaan.

"Kätilön käsissä" kirja olisi voinut olla paksumpi, sillä Porkka -Heleniuksella on paljon kerrottavaa.

Omana kommenttina lisään vielä tiedon, että kätilöiden hoitamien kotisynnytysten arkistoja säilytetään  Kansallisarkistossa. Jäljennöksen kätilön kirjoittamasta  synnytys- ja syntymäraportista saa tilattua maksua vastaan. Siitä ilmenee synnytyksen kulku, ja lapsen tila painoineen ja pituuksineen.

LUETTUJA KIRJOJA 2013

 Viime vuonna tuli luettua n.70 kirjaa.
Tässä luetut ryhmitettynä pistein: 5-1  (5 paras, 1 huonoin).

5 PISTETTÄ:

PETRI KARRA: PAKENEVAT UNET                      
HARUKI MURAKAMI: NORWEGIAN WOOD
YASMINA KHADRA:BAGDADIN KUTSU
YASMINA KHADRA:KABULIN PÄÄSKYSET
JUSSI PERÄLÄ:IKUINEN SÄÄTÖ - HELSINGIN HUUMEMARKKINAT
LEAH CHISHUGI:PITKÄ MATKA PARATIISIIN. PAKO RUANDAN KANSANMURHAN KESKELTÄ
KATHERINA JANOUCH:LÄHEINEN
JOUNI HYNYNEN.PASKAPUHETTA
PAULIINA RAUHALA:TAIVASLAULU
LAMPPU LAAMANEN:  MAZHAR ALBEKOGLUN IHMEELLINEN ELÄMÄ    
PIRKKO VEKKELI & LIISA JÄPPINEN:TÄTINÄ TAIPALEELLA
KARIN EHNROOTH: VINOON KASVANUT TYTTÖ
THOMAS GLAVINIC:TOIVEET, JOTKA TOTEUTUIVAT
ANNA-KAARI HAKKARAINEN:VERKKO
ALAIN CLAUDE SULZER:VÄÄRÄN AIKAAN
KATJA KETTU:HITSAAJA
FABIO GEDA:KROKOTIILIMERI
ELINA TIILIKKA:PUNAINEN MEKKO
NIINA HAKALAHTI:AAVASAKSA
PANU RAJALA:LAVATÄHTI JA KIRJAMIES
F. SCOTT FITZERALD:THE GREAT GATSBY KULTAHATTU
JENS LAPIDUS:RAHALLA SAA
JENS LAPIDUS:SIISTI KOSTO
JENS LAPIDUS:LUKSUSELÄMÄÄ
JENS LAPIDUS:AINAKIN ÄITI YRITTI
KAARINA HELAKISA:SAIMA HARMAJA -  LEGENDA JO ELÄESSÄÄN
BLAINE HARDEN:PAKO POHJOIS-KOREASTA - LEIRI 14
ANJA SNELLMAN:PÄÄOMA
JASMIN DARZNIK:KAUKAINEN TYTÄR
RIITTA LINDEGREN:ROYAL FAMILY
FELICIA FELDT:NÄKYMÄTÖN TYTÄR
MARTTI PALOARO JA JORMA PALO:LUOTTAMUS TAI KUOLEMA

4 PISTETTÄ

JAMIE FORD:HOTELLI PANAMA
RIIKKA PULKKINEN:VIERAS
ANNE SVÄRD:KESÄLLÄ KERRAN
KATHRYN STOCKETT:PIIAT
JOHANNA SINISALO:LINNUNAIVOT
ROOPE LIPASTI:RAJANAAPURI
SUSAN KURONEN:PÄÄMINISTERIN MORSIAN
ALEXANDER  MC CALL SMITH:HÄÄHUUMAA LAUANTAINA
TAAVI KASSILA:ERÄÄN ETSIJÄN TARINA
KATJA KETTU: KÄTILÖ

3 PISTETTÄ:

YANGZOM BRAUEN;TIIBETIN TYTTÄRET
KARIN BRUNK HOLMQVIST:PIENI POTENSSIPUOTI
FREDRIKA WILHELMINA CASTREN:MURATTI
MARJA BJÖRK:POIKA
SUE MONK KIDD:MERENNEIDON TUOLI
KAUKO RÖYHKÄ:KAKSI AURINKOA
TONY PARSONS:MIES JA POIKA
LEILA SIMONEN:POLULTA POIKKEAMISEN TAITO
TIMO PAUKKU:KYMMENEN UUTTA IHMETTÄ

2 PISTETTÄ

MARKKU RÖNKKÖ: METSÄNPOIKA
FRANCESCA MARCIANO:AFRIKAN TAIVAS
LINN ULLMAN:SIUNATTU LAPSI
AYARD AKHIAR:APPELSIINIKUORTEN KATU
KHALED HOSSEIN:JA VUORET KAIKUIVAT
MAARIT VERRONEN:VARJONAINEN
SESSE KOIVISTO:HUVILA KULOSAARESSA
MARJA MUJINONEN:MUSTAT PAPERIT
A. JUHANA KERONEN:MIDNIGHT CLUB  ELÄMÄÄ ILOTALON ISÄNTÄNÄ

1 PISTE:

JARI TERVO:ESIKOINEN
AKI OLLIKAINEN: NÄLKÄVUOSI
COLM TOIBIN:BROOKLYN
WOLFRAM EILENBERGER: MINUN SUOMALAINEN VAIMONI
JOYCE CAROL OATES:KOSTO - RAKKAUSTARINA
INNA PATRAKOVA:NAAPURIT
LINDA OLSSON:KAIKKI HYVÄ SINUSSA  

Ja useita kirjoja jätin mielenkiinnottomina kesken - olisi ehkä pitänyt kirjata nekin päiväkirjaan.          

Yasmina Khadra:Bagdadin kutsu

"...Kiedon kädet reisieni ympärille ja katselen kaupunkia leuka polvien välissä.
Katseeni samenee, kyyneleet nousevat kapinaan. 
Minua surettaa.
Miksi?
En osaa sanoa.
Murheeni sekoittuvat muistoihin.
Koko elämä vilisee mielessä: Kafr Karam, läheiset, kuolleet ja elävät, ihmiset joita kaipaan ja ne jotka piinaavat minua...
Kuitenkin kaikista muistoistani kirkkaimpia ovat nämä kaikkein tuoreimmat.
Lentoasemalla istunut rouva joka vilkuili kännykkäruutua, nuori isä, joka oli niin onnellinen ettei tiennyt miten päin olla, ja ne suutelevat eurooppalaiset nuoret...
Heille soisi tuhatvuotisen elämän.
Ei minulla ole oikeutta kieltää heidän suudelmaansa, tuhota heidän unelmiaan, romahduttaa heidän odotuksiaan.
Mitä minä tein omalla tulevaisuudellani?..." 

Loistava romaani "Bagdadin kutsu" (suomeksi 2007) kertoo nuoren irakilaisen miehen tarinan.
Aavikolla eristäytyneessä pikkukylässä kasvanut, väkivaltaa kaihtava nuorukainen muuttuu kokemiensa järkyttävien tapahtumien vuoksi mieheksi, joka on valmis terrotitekoihin.
Todella jännittävä ja koskettava teos, jonka luettuaan ymmärtää motiivit.

"...Ja sinä hetkenä, jolloin en uskaltanut hievahtaakaa, tiesin ettei mikään palaisi ennalleen, etten enään näkisi asioita samalla tavoin, että kammottava peto oli karjaissut syvällä sisälläni, että ennemmin tai myöhemmin, tapahtui mitä tahansa, kävi miten kävi, olin tuomittu pesemään tämän loukkauksen verellä, kunnes joet ja meret muuttuisivat yhtä punaisiksi kuin naarmu Bahian niskassa, kuin äidin silmät, isän naama ja sisuskalujani kärventävä hiillos, joka valmisti  minua jo tulevaan helvettiin.."

Kirjailija Yasmina Khadra, entinen Algeria armeijan upseeri, kirjoitti olosuhteiden vuoksi aluksi salanimellä (vaimonsa nimellä...hm...) ja paljasti oikean nimensä, Muhammed Moulessehoul,  vasta muutettuaan Ranskaan 2001.

Damon Galgut:Vieraassa huoneessa

Eteläafrikkalaisen Damon Galgutin "Vieraassa huoneessa" (2010) on  kaunis kirja vaeltamisesta.

"..He taittavat taivalta pysähtymättä, maan laajoihin kaariin kätkeytynyt liikevoima sulautuu heidän askeltensa dynamiikkaan, jalka heilahtaa toisen ohi, jalkapohjat painuvat vuorotellen maahan ja nousevat ilmaan, aikojen kuluessa koko maailma on tallattu pinnaltaan kiinteäksi juuri  tällä tavoin..."

Kirjan päähenkilön, Damonin,  irrallisuutta ja etäisyyttä ympäristöön korostaa kerrontatapa:Kertoja puhuu itsestään Hän-muodossa.
Sanoma on selvä:Yksin olet itsesi kanssa. Kaikkialla.

"...Hän katsoo, mutta se minkä hän näkee ei ole hänelle todellista.
Liika matkustelu maailmalla ja irrallisuus ovat erottaneet hänet kaikesta, niin että historia tapahtuu muualla, se ei millään tavalla liity häneen. 
Hän on vain kauttakulkumatkalla.
Ehkä kauhun kokee helpommin kotona.
Se on sekä siunaus että taakka, hän ei kanna mukanaan mitään moraalista painolastia, mutta sen puuttuminen merkitsee rähjäisiä ankeita huoneita, joissa hän viettää yön toisensa perään ja jotka ovat aina erilaisia mutta jotenkin joka kerta sama huone..."


"Vieraassa huoneessa" on kiehtova, vahvan seksuaalisen jännitteen omaava, monikulttuurinen  reppureissukirja, maallisen vaelluksen muotoon  puettu  filosofinen teos.

Nadeem Aslam:Elävältä haudatut

Elävältä haudatut (2008) on Nadeem Aslamin ensimmäinen suomennettu (2010) teos.
Lähes 400-sivuinen eepos Afganistanin sodasta-sisällissodasta on riipaisevaa luettavaa.
Kirjailijan kieli on kaunista, mutta  lukijaa ei säästetä miltään kidutuksen ja sodan kauhuilta.
Mukana kauheuksissa ovat yhtälailla afganistanilaiset ryhmittymät kuin amerikkalaiset ja venäläiset "olojen tasapainoittajat".
Läsnä ovat tuska ja pelko.
Kansalla ei ole vaihtoehtoja. On jaksettava.
Rakkauden ja onnen läsnäoloon tartutaan kiitollisuudella, koska niitä ei ehkä enää koskaa tavoiteta.

Elävältä haudatut sisältää paljon kohtia, jotka järkyttävät.
Juuri kun olet ajatellut ettei enää kamalampaa voi tulla, niin ...
Raakuuden paljastamista pidän myös kirjailijan rohkeutena:
Afganistanin arkirealismi on  kohdattava-niinkin helpolla tavalla kuin lukemalla.

"Elävältä haudatut" on ehdottomasti  Susan Abulhawan "Jeninin aamujen" sisarkirja.
Karuina teemoina kansan tuska, sota ja kansainvälinen politiikka. Valta ja alistaminen.
Alla linkki kirjaan:
http://sateenvarjoton.blogspot.com/2011/11/susan-abulhawajeninin-aamut.html

Muita Afganistan kirjoja blogissani:
http://sateenvarjoton.blogspot.com/2011/03/kirjoja-afganistanista.html
http://sateenvarjoton.blogspot.com/2011/08/khaled-hosseinileijapoika.html

Susan Abulhawa:Jeninin aamut

"...Kaukaisessa menneisyydessä, ennen kuin historia marssi kukkuloiden yli ja pirstoi nykyisyyden ja tulevaisuuden sirpaleiksi,

 ennen kuin tuuli tarttui  maata kulmasta ja ravisteli siitä nimen ja luonteen, 

ennen kuin Amal oli syntynytkään, 

pieni kylä Haifan itäpuolella eli rauhassa viikunoista ja oliiveista, avoimista rajoista ja auringonpaisteesta..." 

Jeninin aamut on hyvin traaginen romaani palestiinalaisten ja israelialisten välisestä konfliktista, sodasta. 
Yhden palestiinalaissuvun kautta lukija "eläytyy"  tapahtumien syntyyn ja kehitykseen. 
Kerronta oli koskettavaa:
Aika ajoin piti pysähtyä, sulkea kirja... pystyäkseen, edes hiukan, sulattelemaan lukemaansa. 
Kirja raastaa syvältä ja herättää varmasti ajattelemaan elämistä, sukupolvesta toiseen, kuoleman uhkan alla.


Susan Abulhawan esikoisromaani "Jeninin aamut" ilmestyi suomeksi 2010. 
Teos ei sovi rauhoittavaksi iltalukemiseksi.


"...Katsellessani uutta maisemaa, joka oli täynnä israelilaisten hätäisesti kyhäämiä vartiotorneja, minusta tuntui kuin viikkoihin olisi ahtautunut vuosia ja olisin elänyt hirveää, loputonta unta.
Kaikkialle tunki kuoleman multainen maku, ja nuo päivät kaivautuivat muistoihini verisinä tomuhiukkasina ja mätänevän elämän ja poltetun maan makeana hajuna.
Me liikuimme, mutta emme päässeet eteenpäin.
Me katsoimme, mutta todellisuus sumensi näkömme.
Me vedimme keuhkoihimme ja puhalsimme ulos teurastettujen tomua, mutta me emme hengittäneet.
Väkijoukon kasvaessa katselin katolta sisäisen myllerrykseni hiljaisuudessa.
Me olimme pakolaisia.
Paenneista oli tullut pakolaisia jollekin toiselle niistä monista ihmiskaatopaikoista, jotka täplittivät Israelin lyhyttä historiaa.
Ja meistä Jeniniin jääneistä tuli vankeja..."


------------------------------------------------------------------------


Blogissani, dekkaristin näkökulmasta, palestiinalais-tragediaa käsitellään Heikki Kaarasen teoksessa Daavidin aamunkoitto.  
Abulhawan kirjan luettuani, pidän Daavidin aamunkoiton tapahtumia hyvin mahdollisina. 
Ohessa linkki.
 SATEENVARJOTON: Heikki Kaaranen: Daavidin aamunkoitto

Barbara Demick:Suljettu maa Elämää Pohjois-Koreassa

2011 suomeksi ilmestynyt Barbara Demickin 422-sivuinen tietokirja "Suljettu maa Elämää pohjois-Koreassa" oli järisyttävää luettavaa.
Kirja perustuu enimmiltä osin  loikkareiden kertomuksiin.
Heitä  Demick haastatteli 2000-luvulla.
Teos kuvaa yksityiskohtaisesti tavallisten ihmisten elämää Pohjois-Korean ankarassa diktatuurissa.

"...Pohjois-Korea vaikuttaa parodialta.
Naureskelemme yliampuvalle propagandalle ja ihmisten herkkäuskoisuudelle.
Mutta on muistettava, että aivopesu alkaa jo lapsena neljätoistatuntisilla päivillä tehtaan päivähoitokeskuksissa ja siitä jatketaan seuraavat viisikymmentä vuotta elokuvilla, sanomalehtiartikkeleilla ja kylteillä, joista jokaisessa Kim Il-sung esitetään jumalan kaltaisena. 
Lisäksi maa on ollut täysin suljettu, jotta kaikki Kim Il-sungin jumalisuuden kyseenalaistava pysyisi ulkopuolella.
Kukapa voisi taistella sellaista vastaan?..."

Mistä haastatellut saivat rohkeutta paeta  maasta, jossa he olivat varttuneet aikuisiksi?
Miten pakomatka järjestyi ja lopulta onnistui?
Kuinka valvotusta yhteiskunnasta tulleet sopeutuivat uuden kotimaan tapoihin?

Lukekaa Barbara Demickin,  lähes uskomaton,  dokumentti!

"...Kuten tapana oli, rouva Songinkin  kotona Kim Il-Sungin kehystetty kuva roikkui muuten tyhjällä seinällä.
Ihmiset eivät saaneet ripustaa samalle seinälle mitään muuta, eivät edes verisukulaistensa kuvia. 
Kim Il-Sung oli ainoa heidän tarvitsemansa perhe-ainakin 1980-luvulle saakka, jolloin työväenpuolueen pääsihteeriksi nimetyn Kim Jong-ilin muotokuva ripustettiin isänsä kuvan viereen. 
Myöhemmin ilmaantui vielä kolmas kuva isästä ja pojasta yhdessä.
Pohjois-Korean sanomalehdet kertoivat mieluusti "ihmisläheisiä tarinoita" sankarikansalaisista, jotka olivat saaneet surmansa pelastaessaan noita muotokuvia tulipalosta tai tulvan alta.
Sekä muotokuvat että valkean liinan, jota säilytettiin potrettien alapuolella rasiassa, sai työväenpuolueelta ilmaiseksi.
Liinaa sai käyttää vain muotokuvien puhdistamiseen. 
Puhdistaminen oli erityisen tärkeää sadekaudella, kun lasikehyksen nurkkiin ilmaantui hometäpliä.
Noin kerran kuussa Julkisen moraalin poliisin tarkastajat pistäytyivät tarkastamassa, että muotokuvat ovat puhtaita..."

"...Pohjois-Koreassa lapset eivät juhlineet lainkaan omaa syntymäpäiväänsä, vaan ainoastaan Kim Il-sungin syntymäpäivää 15. huhtikuuta ja Kim Jong-ilin  syntymäpäivää 16. helmikuuta. 
Nämä päivät olivat kansallisia vapaapäiviä ja usein ainoita päiviä, joina ihmiset saivat lihaa annospakkaustensa mukana.
Myöhemmin, energiakriisin puhjettua, vain näinä päivinä oli saatavilla sähköä.
Joitakin päiviä ennen kumpaakin syntymäpäivää työväenpuolue jakoi jokaiselle lapselle kilon herkkuja.
Se oli todella vaikuttava lahja lapsille, kaikenlaisia keksejä, namuja, suklaata ja purukumia.
Herkkuja oli lupa syödä vasta johtajan syntymäpäivänä, mutta jotkut äidit eivät piitanneet säännöstä.
Rouva Song noudatti sitä.
Kun aika koitti, lapset kerääntyivät riviin muotokuvien eteen osoittaakseen kiitollisuuttaan.
He kumarsivat yhtä aikaa syvään ja tunteella..."



"Suljettu maa Elämää Pohjois-Koreassa" on todellisuutta, tätä päivää! 
 Alla tuore uutinen, joka on kuin jatkoa kirjalle: 

Pohjois-Koreaa epäillään salamurhaajien lähettämisestä loikkarien perään

6.10.2011 6:00 | 3 | 

A A

Petteri Tuohinen

HELSINGIN SANOMAT

LEE JAE-WON / REUTERS

Pohjois-Korean armeijan sotilaita Panmunjomin raja-asenmalla syyskuussa.

PEKING. Pohjoiskorealaisten agenttien on epäilty ottaneen käyttöönsä kovimmat keinot maan rajojen ulkopuolella Kiinassa ja Etelä-Koreassa.

Elokuun lopussa eteläkorealainen pastori ehkä murhattiin myrkkypiikillä kiinalaisessa rajakaupungissa Dandongissa. Murhatun tiedettiin auttaneen rajan ylittäneitä pohjoiskorealaisia loikkareita.

Todisteita murhasta ei ole, sillä ruumis polttohaudattiin ennen tutkimuksia.

Kuoleman jälkeen toinen pohjoiskorealaisia auttanut eteläkorealaisaktivisti joutui sairaalaan sen jälkeen, kun hän oli tuntenut kaupungilla jonkun pistäneen häntä neulalla.

Tämäkin tapaus oli Kiinan ja Pohjois-Korean rajaseudulla, joka on pohjoiskorealaisten loikkareiden pakoreitti Etelä-Koreaan ja muualle.

Selkein salamurhayritys paljastui syyskuussa Soulissa.

Etelä-Korean turvallisuuspalvelu pidätti pohjoiskorealaisen miehen, joka yritti murhata eteläkorealaisen aktivistin. Murhaaja oli tekeytynyt loikkariksi.

Hän sopi tapaavansa Soulissa aktivistin, joka levittää heliumpalloilla diktatuurin vastaisia lentolehtisiä Pohjois-Koreaan. Etelä-Korean turvallisuuspalvelu löysi epäillyltä salamurhaajalta myrkkypiikin ja aseita. Hänet pidätettiin matkalla aktivistin tapaamiseen.

Eteläkorealaisten lehtitietojen mukaan turvallisuuspalvelu Soulissa on kiristänyt turvatoimia. Useita pohjoiskorealaisia loikkareita on määrätty erityissuojelukseen.

Pohjois-Korea on yrittänyt ennenkin vaientaa diktatuurin vastustajia Etelä-Koreassa.

Aiemmin tänä vuonna pohjoiskorealainen salamurhaaja tuomittiin Etelä-Koreassa kymmenen vuoden vankeuteen korkea-arvoisen pohjoiskorealaisloikkarin murhayrityksestä. Viime vuonna kaksi pohjoiskorealaista agenttia sai vankeutta murhayrityksistä.

Eteläkorealaisen sanomalehden mukaan Pohjois-Korean diktaattorin Kim jong-ilin poika Kim Jong-un on käynnistänyt "terrorin vallan" ja "massiivisen jahdin" loikkareiden löytämiseksi. Julkiset teloitukset maassa ovat kolminkertaistuneet. Viime vuonna niitä toimeenpantiin lehden mukaan 60.

Pohjois-Koreasta on loikannut kymmeniätuhansia ihmisiä. Erityisesti Etelä-Koreaan pyrkineiden määrä on kasvanut viime vuosina jatkuvasti.