”Likaisiin, epämääräisen värisiin työvaatteisiin pukeutuneet miehet siivosivat Sosnovyj Borin kakkosreaktorin valvomoa ja muita hallintatiloja.
Kummallakin roikkui vasemman rintataskun reunukseen kiinnitettynä kuvallinen, laminoitu kulkukortti.
Toisessa kortissa luki Pjotr Ivanov ja toisessa Mila Ustinov.
Miehet pyyhkivät parhaat päivänsä nähneillä mopeilla lattiaa kömpelösti ja haluttomasti, kuten huonopalkkaisten työläisten kuuluu.
Jo kaksi viikkoa he olivat pyörittäneet samaa rutiinia: rämisevä bussi toi heidät keskustasta voimalalle puoli kuuden aikoihin aamuvuoroon.
Raskaat rautapainot pitivät Pjotr Ivanovin ja Mila Ustinovin ruumiit tiukasti nimettömän venäläisen metsälammen pohjamudassa.
Heidän sijastaan ja heidän nimillään voimalan tiloja siivosivat Jan Kepp ja Juri Laatsalu”...
Venäläisestä ydinvoimalasta saa alkunsa nopeatempoinen
tapahtumien ketju, Heikki Kaarasen vuonna 2007 julkaistu dekkari ”Daavidin aamunkoitto”.
Lukijan mielenkiinto herää heti.
Kaarasen dekkari on edeltäjänsä tavoin tiivis paketti, selkeästi kirjoitettu vailla tarpeettomia kuvauksia ja sivuntäytekeskusteluja.
...”-No, rakkaani, miksi sinä et sitten tottele?
Hän siveli naisen iskuista punottavaa poskea hellästi ja katsoi tätä silmiin.
-Rakkaani, kertoisitko minulle? Miksi sinä et tottele? Minä pyysin ihan pientä asiaa, vain muutamaa tiedostoa ja sinä et tuo niitä!”...
Tässäkään teoksessa ei vauhti hiljene kirjan avaamisen jälkeen ennen loppupistettä.
Teksti pursuaa menoa ja energiaa, joten suloiseen uneen näiltä sivuilta ei vaivu.
...”Miehet lastasivat ensin puuarkun koneeseen ja kiipesivät sen jälkeen matkustamoon.
Kävelysilta vedettiin ylös ja suihkumoottoreiden vinkuva ääni kohosi.
Kone nytkähti liikkeelle aloittaen rullauksen.
Vajaan minuutin kuluttua rajavartija kuuli jyminän kun liikelentokone oli nousukiidossa.
Silloin hän tajusi, mikä häneltä oli jäänyt huomaamatta.
Jos puuarkussa oli kerran lastina asiakirjoja ja diplomaattipostia, niin miksi arkun ylä- ja alalaidassa oli pieniä reikiä!”...
Huippusalainen tutkimustieto, mafia, raa`at murhat, tiedustelupalvelu, ääriryhmät.
Suomen ja Israelin valtioiden salatut maailmat.
Daavidin aamunkoitto.
Lempeämpi osa kirjassa on suomalaisella rikoskomisaario Markus Nietvaaralla.
Ja rakkaudella, joka ei unohda.
Mielikuvituksellinen dekkari, kyllä, mutta kaikki voi olla myös totta!
...”Hänen naisensa. Tässä oltiin ottamassa kiinni hänen naistaan.
Tilanne tuntui epätodelliselta, kun alkavan toiminnan kiihkoon sekoittui toisenlainen kiihko.
Värit terävöityivät ja Markus Nietvaaran mielessä välähteli kuvia.
Hikeä. Tummanruskeat silmät. Pitkät mustat hiukset, jotka peittivät tyynyn näkyvistä.
Kuumalta elohopealta tuntuva vartalo.
Raollaan olevat huulet, joita hän oli saanut suudella tuhansia kertoja” ...
Linkit blogissani Heikki Kaarasen muihin kirjoihin:
Heikki Kaaranen: Operaatio punainen
Heikki Kaaranen "Kupla kimaltaa"
Heikki Kaaranen: Myrkynkylväjä
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti