keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Guantànamon päiväkirja

Mahvish Rukhsana Khan /Guantànamon päiväkirja Todistajana vankileirillä
(julkaistu 2008)

Kirja kertoo tositapahtumiin perustuen vangeista ja naisesta, joka yhtenä monista, ryhtyy ajamaan vankien asiaa Yhdysvaltojen Kuubalta vuokraamassa Guantànamon lahden vankileirissä. Leirillä on säilytetty, vuonna 2002 alkaneen Afganistanin sodan alusta lukien, eri maiden terrorismista epäiltyjä kansalaisia.

Kirjoittaja, kirjan kertoja, on afgaanitaustainen, Amerikassa syntynyt lakinainen.

Kirjoittajaa motivoi toimintaansa Yhdysvalloissa korostettu lain kohta:"Ketään ei saa pitää vangittuna ilman syytettä ja että jokaisella on oikeus puolustaa itseään oikeudenmukaisessa ja puolueettomassa oikeudenkäynnissä".

Kuitenkin Guantànamon vangeista suurin osa oli kahlehdittuna selleihinsä ilman minkäänlaista syytettä ja ilman tietoakaan oikeuskäsittelystä. Monet olivat viruneet epätietoisuudessa jo vuosikausia. Vankiaikana koettu raaka kidutus ja nöyryyttäminen kuvataan yksityiskohtaisesti. Sensaatiohakuisuutta ei kuvauksissa kuitenkaan ole.

Kirjoittaja vie lukijan afgaanivangin kotiseudulle ja pidätyshetkeen.
Afganistanin kansaan tutustuu uudesta näkökulmasta. Meillähän on yleisesti vain uutisten luoma kuva maasta -sotaa, itsemurhaiskuja ja naisten alistamista.
Afganistanilaisten elämää, kulttuuria, historiaa ja luonnon kauneutta harvoin kuvataan positiivisesti terrorismin yhteydessä.
Rikkaus, myös turisteja varten luotu ja loistohotellien ulkopuolella vellova köyhyys tuodaan myös kaunistelematta esille.
Kirjan valokuvat tuovat vangit perheineen lähemmäksi lukijaa.

Guantànamon vankien syyllisyys- tai syyttömyyskysymykseen kirjailija ei ota kantaa.

Oikeudenkäyntiin päätyneistä vangeista osa vapautetaan terrorismisyytöksistä ja paluu kotiseudulle alkaa.
Mutta vapauduttuaan vanki saattaa kadota selittämättömästi.
Menneisyys on vastassa tulevaisuudessakin.


Lopuksi tieto:Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti 2009 alussa Guantànamon vankileiri sulkemisesta vuoden kuluessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti