Tuula-Liina Varis:Kilpikonna ja olkimarsalkka

ELÄMÄÄ RUNOILIJAN VAIMONA

Tuula-Liina Variksen kirja "Kilpikonna ja olkimarsalkka" kertoo vuosista 1967-1975, jolloin hän oli Pentti Saarikosken kanssa avioliitossa.
Liitto oli Varikselle toinen, Saarikoskelle neljäs.
Aviopari sai tyttären. Lapsia Saarikoskella oli ennestään neljä.
Varis toimi Kansan Uutisten toimittajana. Saarikoski taasen loi uraansa runoilijana, kirjailijana, suomentajana ja elokuvakäsikirjoittajana.

Kirja kuvaa paitsi arvostetun julkisuuden henkilön puolisona olemista, myös alkoholistin kanssa elämistä. Saarikosken luominen ja juominen kulkivat käsikädessä. Vaimon työpäivien ajan puoliso istui yleensä kantaravintolassaan, työskennellen. Saarikoski ei viihtynyt kodin yksinäisyydessä. Ravintolan pöydän ääressä hän kirjoitti vihkoonsa ajatuksiaan. Työpäivän päätyttyä vaimo nouti miehensä ravintolasta. Ajatukset siirtyivät sitten kotona kirjoituskoneella arkeille vaimon arvioitaviksi. Vaimon mielipide oli Saarikoskelle tärkeää.Kirjassa Varis tuo esille Saarikosken riippuvuuden puolisoistaan.Ilman huolehtivaa naista runoilija ei pystynyt luomaan. Ja luomisen tulokset puolestaan olivat aikanaan ja ovat edelleenkin hyvin arvostettuja.
Variksen epäsovinnainen ajatusmaailma, kiinnostus kirjallisuuteen ja tietenkin rakkaus mieheensä olivat asioita, jotka antoivat tulevaisuudenuskoa alkoholiriippuvaisen Saarikosken puolisona. Monikaan ei olisi jaksanut.
Lapsen syntyminen ei muuttanut tilannetta.
Vaimon palkka oli perheen säännöllinen ansio, jolla laskut maksettiin.

Saarikosken laajaan ystäväpiiriin kuului runsaasti viinan parissa viihtyviä, merkittävässä asemassa olevia henkilöitä. Alkoholi kuului siten luontevana osana kommunikointiin. Perhe-elämän oli mukauduttuva boheemiin yhdessäoloon.
Tuula-Liinan Variksen mitta täyttyi hiljalleen.
Ja Saarikosken vakiinnuttua, tulevan viidennen vaimonsa kanssa, Varis luovutti mielellään "äidin osan" seuraajalleen.
Varis ja Saarikoski pysyivät ystävinä avioeronsa jälkeenkin.

Pentti Saarikoski, syntynyt 1937, menehtyi maksan tuhoutumisen aiheuttamaan verenvuotoon 1983, 46-vuotiaana. Hän on haudattuna Valamon luostariin.

Laulu ikävästä merellä

Tule armaani ja kätes anna mulle
Tule armas ja sieluni vie
lämpöiseen pesään,
se on paleleva tuulien tähden,
se on pelkäävä vaarojen vuoksi,
se on lepattanut mastosta irrallaan,
riekaleina noussut pilviin
ja kaivannut,
ota suuhusi minut, pane kielesi alle,
lämmitä paleleva,
rauhoita pelkääväinen.

(Saarikoski: Runoja, 1958)