Siinä kun Coelhon kirja "Yksitoista minuuttia"
Paulo Coelho:Yksitoista minuuttia kertoo vapaaehtoisesta prostituutiosta, on Wassmon teoksen "Lasi, maitoa kiitos" (2006) naiskaupan uhriksi joutuminen taas kaikkea muuta kuin vapaaehtoisuuteen perustuvaa.
15-vuotias liettualaistyttö elää perheensä kanssa köyhyyden rajamailla ja on näin ollen oivallinen kohde työnvälittäjälle, joka lupaa hyväpalkkaista työtä pohjoismaassa: Voit sieltä käsin auttaa perhettäsi ja itsekin säästöinesi palata pian takaisin.
Tähän tyyliin alkaa monen tytön matka kohti luulemaansa Onnelaa.
Lähdön jälkeen silmukka kiristyy odottamatta ja takaisin pääsyä ei ole.
On vain asiakkaita toinen toisensa jälkeen.
Tämä teos on karmaisevan koskettava kuvaus huoriksi pakotetuista naisista, parittajien raakuudesta sekä asiakkaista 2000-luvun pohjoismaassa.
Jokaisen pitäisi lukea tämä kirja ymmärtääkseen kuinka lopullista uhriksi joutuminen voi olla.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti