Syöksykierre on täysin itsenäinen teos, joka näin ollen ei vaadi ykkösosan tuntemista. Mutta tottahan toki sekin kannattaa lukea.
IT-ammattilaisen Marko Saarnivaaran tarina jatkuu työttömyyden, pätkätöiden ja perheen parissa. "...Kahdeksannen puhelun jälkeen olen heittämässä kännykkää seinään, mutta saan hillittyä itseni.
Teen yhteenvedon tilanteestani.
Ikävuosia on reilut neljäkymmentä.
Fyysinen kunto suurin piirtein ok.
Koulutus: vuosikymmenen takainen tutkinto, jolla ei ole nykyään minkäänlaista merkitystä.
Kaikki tärkeät asiat olen oppinut parinkymmenen vuoden aikana työelämässä käytännön kautta.
Muutaman vuoden pituinen työkokemus yrittäjänä tuntuu olevan ongelma työmarkkinoilla.
Yrittäjämäistä työotetta edellytetään paikassa kuin paikassa, mutta yrittäjyys ei saa näkyä CV:ssä.
Vähän aikaa mietittyäni tulen siihen tulokseen, että piiloteltu ikärasismi on yksi työllistymiseni este.
Yli neljäkymppistä ei enää työnantaja pysty vedättämään samalla tavoin kuin parikymppistä koulunpenkiltä palkattua nulkkia..."
Hannes Kolehmainen & Rytmimunat-bändin yhteiselo hiipuu, mutta Marko saa musiikkialan töitä karaokeisäntänä muutamana iltana viikossa.
"...Ei kestänyt kauan huomata, että karaokelaulajat ovat oma rotunsa.
Jotkut ovat paikkauskollisia.
Sama kapakka ja samat laulut toistuvat viikosta toiseen.
Toiset taas tuntuvat seuraavan karaokeisäntää.
Olen jo tottunut siihen, että Unto muistuttaa minua kolmesti viikossa, kuinka Satumaa menee D-mollista.
Natalian Kultaiset korvarenkaat ovat myös tulleet tutuksi.
Yö-orkesterin Joutsenlaulua vihaan yli kaiken.
Joka ilta jonkun pitää sitä yrittää ja aina se kuulostaa yhtä karmealta..."
"...Lauluääni on kummasti parantunut.
Sen siitä saa, kun kolmena iltana viikossa laulaa joko ääneen tai mielessään kuunnellessaan antaumuksellisia esityksiä.
Karaokeisännän homma ei loppujen lopuksi ole ollenkaan hullumpi..."
Sohvalla lojumiseenkin kissojen, Satasen ja Vatasen kanssa, on aikaa.
"Olen kerrosvoileivän keskimmäinen osa:alimmainen on sohva, sitten olen minä ja päälläni makaa umpiunessa Satanen. Vatanen on vetäytynyt jonnekin syrjemmälle..."
Kunnes tietoliikenneala kutsuu ja vapaata ei enää ole.
Syöksykierre kuvaa dokumentin tavoin nykyajan työkulttuuria, jossa armoton kilpailu, voiton maksimointi ja ihmissuhdepeli ovat arkipäivää.
Ja yt-neuvottelut pelkkä lain vaatima farssi.
Kaarasen uutuus on voimakkaasti kantaaottavaa, jota lukiessa välillä unohti tekstin olevan fiktiivistä. Fiktiivistä, mutta totta!
"...Vihaan maanantaita.
Viikonloppu menee iloisissa merkeissä nestedieetillä.
Jallukola on epäterveellistä ja sen vuoksi olen päätynyt juomaan kossuvissyä.
Vissystä saa samalla elimistön kaipaamat hivenaineet.
Vihaan tiistaita.
Tiistain kestää, kun ottaa maanantai-illan ratoksi muutaman oluen ja käy vaikkapa saunassa.
Vihaan keskiviikkoa.
Silloin pitäisi olla iloinen ja tarmokas ja saada aikaan vaikka mitä.
Maailma, ainakin työmaailma, on haasteita pullollaan.
Niitä ratkotaan pitkissä palavereissa yleensä keskiviikkoisin.
Keskiviikko menettelee, jos tiistaina on ottanut muutaman paukun ihan unilääkkeeksi.
Vihaan torstaita.
Torstai on toivottomuutta täynnä.
Kohta on viikonloppu eikä taaskaan mitään ole saatu valmiiksi.
Torstaina pöytään kannetaan ihmeteltäväksi vuosisadan suurimmat ongelmat.
Perjantai on perseestä, mutta puolikas mäyräkoira auttaa.
Vihaan perjantaita.
Miksi ihmisen on pakko raahata luunsa kuuntelemaan, että raportti on saatava valmiiksi perjantaina ennen neljää?
Onko sellaista pomoa olemassa, joka sitä viikonloppuna tutkisi.
Perjantaina voi ottaa pienen kännin ihan siitä ilosta, ettei lauantaina tarvitse lähteä mihinkään.
Voi kerrankin olla ihan keskenään omien ajatuksiensa kanssa. viime aikoina olen alkanut tuumia, ovatko ne sittenkään kovin hyvää seuraa..."
Alla linkit Heikki Kaarasen muihin teoksiin blogissani:
Heikki Kaaranen "Kupla kimaltaa"
Heikki Kaaranen: Daavidin aamunkoitto
Heikki Kaaranen: Operaatio punainen
Heikki Kaaranen: Myrkynkylväjä
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti