sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Jouni Hynynen:Kesämies



Kesämies (2010) on Kotiteollisuus-bändin keikkaelämästä useamman kesän ajalta, räävittömällä tyylillä kirjoitettu päiväkirja.
Jouni Hynynen on bändin laulaja.
Festari- ja keikkaelämää ihannoivana ihmisenä diggasin kirjasta ja vielä erityisesti Hynysen huumorista. Bändin mukana reissataan Suomea ristiin rastiin, kesäfestarista toiseen.

Hotellit vaihtuvat.

Täydellisiä keikkoja, mutta myös nöyrtymistä yleisökadon edessä.

Fanit, ystävät, perhe, yksinolon tarve, hyvinvointi ja krapula.

Viinaa juodaan ja juodaan, "koska joku aina pakottaa aseella uhaten".

Hynysen tarkoitus on ärsyttää.
Varmasti moni läjäyttääkin kirjan kiinni jo alkusivuilla.

Lainaan tähän loppuun otteita luvusta "Paatunut rokkari ja äiti":

..."Unen- ja krapulansekaisin silmin Paatunut rokkari etsii avaimiaan, jotta pääsisi sisälle kotiinsa kuulemaan siellä asuvan naisen suusta sen jokasunnuntaisen, kovaäänisen esitelmän aiheesta "Ihmisyys, perhe, yhteinen aika ja parisuhde". Nyt sattuu vain käymään niin, ettei avaimia löydy.
Ja tarkemmin kun muistelee, niin eihän se nainenkaan ole kotona.
Hän on töissä, sillä täytyyhän jonkun tuoda perheelle leipää pöytään. Paatunut rokkarihan on juonut olemattoman palkkansa jo moneen kertaan.
Nyt juodaan vaimon rahoja.

Kohta juodaan talo, viimeisenä auto.


...Mitä tekee... Paatunut rokkari...
...Hän soittaa tietenkin äidille...

...Ja äiti tulee.
Hän hakee tuhlaajapojan keskustasta ja vie lämpöiseen lapsuuskotiin. Siellä onkin jo puurot ja kahvit porisemassa. On karjalanpiirakoita, ja juustoa ja lohta päälle.
On mustikkasoppaa aamupuuroon.

Kiikkustuoli natisee, kaappikello lyö niin perkeleesti.

Pian ilmaan leviää pullan tuoksu.

Sänkyynkin on vaihdettu lakanat, jotta herra taiteilija voi asettaa adonismaisen, bändärien tuhanteen kertaan nuoleman kehonsa makuuasentoon sen arvolle sopivalla tavalla. Radio ja tv laitetaan hiljaisemmalle, jotta herra artisti saa varmasti nukuttua pitkälle iltapäivään. Silloin on herättävä, koska onkin jo ruokailun aika. Ruuaksi on laitettu pojan lempiruokaa, jänispaistia ja keitettyjä perunoita.
Äiskät ovat mahtavia. Kiitos äiti...




Linkkejä blogini musiikkielämän kirjoihin:

SATEENVARJOTON: Lido Salonen "Elämä jota ei olisi halunnut elää"

SATEENVARJOTON: Elämänkertoja musiikkimaailmasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti