Perulaisen Mario Vargas Llosan "tuhma tyttö" (2006, suomeksi 2010) on yli 400-sivuinen kauniskielinen, intohimo- ja rakkausromaani.
Nuori perulainen Ricardo ihastuu vietteleväeleiseen Lilyyn, joka kuitenkin katoaa hyvästelemättä.
Ricardo aikuistuu, opiskelee kääntäjäksi, tulkiksi ja päätyy Pariisiin.
Yllättäen hän kohtaa nuoruuden ihastuksensa.
Ricardo rakastuu pyyteettömästi.
Mutta Ricardo onkin Lilylle vain välilaskupaikka.
Tuhma tyttö-teoksen kertojaminä on Ricardo.
Hän uskoo kohtalonomaisesti rakkauteensa, Lilyyn ja on aina valmis yrittämään uudelleen. Ehkä nyt?
Vai onko edessä uusi nöyryytys?
"Tuhma tyttö" on ylellinen ja aistikas, etelä-amerikkalaisen kirjallisuuden huippuromaaneja.
Jostain syystä kirjaa lukiessani tuli mieleen James Michenerin "Kohtauspaikka Torremolinos"
vaikka teokset ovat täysin erilaisia.
Ehkä syynä lienee molempien kertojaminän luotettavuus ja tasapaino verrattuna ympärillä elävien ihmisten elämän ennalta-arvaamattomuuteen.
Lopuksi "tuhman tytön" kaupunkikuvaus Ricardon Helsingin työmatkalta:
"...Tämä oli toinen käyntini Helsingissä.
Ensimmäisen kerran olin ollut siellä keväällä, jolloin saattoi kävellä kaduilla tai mennä maalle katsomaan järvien täplittämiä koivikkometsiä ja kauniita puutalokyliä.
Siinä maassa kaikki oli kaunista,:arkkitehtuuri, luonto, ihmiset ja ennen kaikkea vanhukset.
Mutta koska nyt oli lunta ja kaksikymmentä astetta pakkasta, minä jäin vapaa-aikoinani mieluummin hotelliin lueskelemaan tai suorittamaan salaperäisiä saunarituaaleja, jotka antoivat minulle tainnuttavan levon..."
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti