Paolo Giordano:Alkulukujen yksinäisyys

"..Alice osasi punnita ruokalajit katseellaan ja valita niistä illallisensa kolmesataa kaloria,
Ylimenenevästä osasta hän hankkiutui eroon, tavalla tai toisella..."


"...Hän pienensi liekkiä, kunnes sen sihinä heikkeni ja se melkein sammui.
Hän laski kätensä levyn yläpuolelle.
Lämpö tuntui lievänä paineena hänen runnellussa kämmenessään.
Mattia laski sen hitaasti alas asti ja sulki sormensa liekkien ympärille..."

Alkulukujen yksinäisyys (2008, suomeksi 2010) kertoo Alicesta  ja Mattiasta... alkulukukaksosista, joiden  molempien elämää varjostaa lapsuuden trauma.

"...Alkuluvut ovat jaollisia vain ykkösellä ja itsellään. 
Ne ovat omalla paikallaan äärettömässä luonnollisten lukujen jonossa, muiden tavoin kahden luvun välissä, mutta askeleen niitä edellä.
Ne ovat epäileviä, yksinäisiä lukuja, ja siksi ne olivat Mattian mielestä ihmeellisiä.
Joskus hän ajatteli, että ne olivat joutuneet tuohon lukujonoon vahingossa, jääneet siihen vangiksi kuin helmet kaulanauhaan.
Toisinaan hän taas epäili, että ne olisivat mielellään ollet kuin muutkin, ihan tavallisia lukuja, mutta että jostain syystä ne eivät pystyneet siihen..."


"...Alkulukujen joukossa on joitakin vielä erikoisempia lukuja. 
Matemaatikot kutsuvat niitä alkulukukaksosiksi.: ne ovat alkulukuja, jotka ovat lähekkäin, melkein peräkkäin, sillä niiden välissä on aina parillinen luku, joka estää niitä koskettamasta toisiaan..."


"...Mattia ajatteli, että hän ja Alice olivat sellaisia alkulukukaksosia, yksinäisiä ja hukassa, lähekkäin, mutta eivät riittävän lähekkäin voidakseen todella koskettaa toisiaan..."


Alkulukujen yksinäisyyden kirjoittaja Paolo Giordano (s. 1982) on italiainen  fyysikko.  Matemaattisesta lahjakkuudesta, kenties, johtuu  kyky luoda näin  järjestelmällisen säntillisesti ja ehyesti etenevä tarina, mutta kun päähenkilöiden välillä on lisäksi  lähes hipaisusta rikkoutuva herkkyys ja samaan aikaan valtava, purkautumaisillaan oleva jännite, on hämmästeltävä Paolo Giordanon päänsisäistä, ihastuttavaa maailmaa.
Kirjaa ei lukiessaan uskoisi fyysikon kirjoittamaksi.
...Niin... ne omat ennakkoluulot.
Sielukas ja  syvä... erilainen esikoiskirja.

"..Heidän välilleen oli syntynyt epätäydellinen ja epätasapainoinen ystävyys, joka koostui pitkistä poissaoloista ja runsaasta hiljaisuudesta, tyhjästä puhtaasta tilasta, johon kummatkin saattoivat palata hengittämään ..."