Matti Kosken romaani "Seuraava pysäkki sosiaalitoimisto Kertomus syrjästä" (2009) on realismissaan vaikuttava tarina yhteiskunnan tukiverkossa elävästä, teologia-opintonsa keskeyttäneestä Palesta ja virkakoneiston projektista, jonka osaseksi Pale "valitaan".
Kirjeessä tuntematon projektityöntekijä kutsui eli käytännössä määräsi minut luokseen keskustelemaan asumisjärjestelyistäni.
Tajutessani kirjeen sanoman minua alkoi puristaa rinnasta..."
"...Lissu, kirjeen ties millä valtuuksilla lähettänyt teini-ikäinen projektityöntekijä, istui marraskuun kolmantena maanantaina ison pöydän takana sosiaalivirastossa..."
"... siinä huoneessa istuessamme Lissu esitteli projektin päämääräksi auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria takaisin opintoihin kiinni.
Kyseessä oli pilotti, jossa psykososiaalisen tuen, ja sekä kommunikoivan että käytännöllisen vuorovaikutuksen avulla oppisimme itsenäiseen elämään tarvittavia sosiaalisia taitoja, ja myös elämänhallintaa pystyäksemme myöhemmin omaehtoisesti sijoittumaan yhteiskuntaan.
Minä olin kaksikymmentäkahdeksanvuotiaana mielestäni aikuinen, ainakin aikuisempi kuin minua noin viisi vuotta nuorempi Lissu, joka väljässä villapuserossa ja sinisissä farkuissa kellanvalkoinen tukka kahdella poninhännällä näytti lasten puuhaleirin ohjaajalta.
Tullut juuri yhdeltä ja pian toiselle lähdössä..."
"... minä pakkasin tavaroitani tyytyväisenä ja joulurauhaa mielessäni, sillä olin ottanut pari ylimääräistä pamia.
Pakatessani mietin kuinka paljon teologista kirjallisuutta tarvittiin soluasunnossa jossa opiskeltiin psykososiaalisia taitoja.
Se oli alkanut kuulostaa epäilyttävästi rodunjalostuskokeilulta..."
"...Me tulisimme asumaan viidennessä kerroksessa, parhaassa huoneistossa, Lissu oli kertonut. Selittäen samalla että talo oli puoliksi kaupungin ja puoliksi jonkun säätiön, ja varattu erityisesti nopeaan valmistumiseen motivoituneille opiskelijoille.
Minä ihmettelin mielessäni mitä me sellaisessa talossa teimme, mutta ehkä opiskelumotivaation oli tarkoitus tihkua seinien läpi muista soluista meillekin.
Tai todennäköisemmin tarkoitus oli ettemme löytäisi muista soluista sopivaa ryyppyseuraa..."
"...Myöhemmin kommuunissa kulki huhu, minkä mukaan joku EU:n luupää olisi päättänyt lähentää EU:ta nuoriin, ja siksi EU:n virkamiehet syytivät äkillisesti rahaa nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.
Koska ilmaista rahaa ei saa jättää käyttämättä, palkattiin sosiaalitoimistoon uusi ja innokas työntekijä, joka ei ymmärtänyt todellisuudesta mitään (minä luulen että lopulta sitä kusetettiin yhtä paljon kuin meitä muitakin), annettiin sille tiliavaimet käteen ja käskettiin kehittämään projekti.
Mitä tahansa mistä saataisiin vakuuttavan tuntuinen loppuraportti lähetettäväksi takaisin EU:lle..."
Matti Kosken mielenkiintoinen ja yhteiskuntakriittinen teos tuli luettua samantien.
Toden tuntuista ja koskettavaa tekstiä.
Hulvaton meno tarinassa on yhteiskunnan ongelmatapauksiksi määrittelemien...tekemien...ihmisten elämän kuvausta parhaimmillaan ja, aiheesta huolimatta, raikasta sellaista.
Myös viranomaiskritiikki on osuvaa ja oikeutettua:
Se mikä toiselle on Minun Elämä, on toiselle työtä, projekti, Ylennyksen mahdollisuus.
Kaikesta huolimatta kirjan "ei niin hauskat kommellukset" saivat minut myös nauramaan.
Kirjailija hallitsi aiheensa ja piti hulabaloon kiitettävästi koossa.
Kuvaus oli luontevaa, aivan kuin olisi leffaa katsonut.
Loistava esikoinen!
"...Kuka Helsingissä kantoi lopulta vastun asioistamme, ei koskaan selvinnyt minulle.
Ei ollut tarkoituskaan, sillä valtaa käyttäviä riitti, ja niille työpöytiä, lomakkeita, sääntö- ja lakipykäliä, sekä peukaloruuveja ja pätsissä hehkutettuja pihtejä yhteistyökyvyttömien asiakkaitten varalta..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti