Timo Tuomen vuonna 2003 julkaistu kirja "Jalan halki Ranskan" on kävelystä pitävän toivelukemista.
Tuomi käveli Englannin kanaalilta Välimerelle kolmessa kuukaudessa.
Matka taittui noin kahdenkymmenen kilometrin päivävauhtia ja joka kolmas päivä oli lepoa eli tutustumista paikkakuntaan.
Kulkutapa oli sovellus roomalaisten legioonalaisten marssitavasta:
Rooman sotamahti siirtyi Euroopassa paikasta toiseen patikoiden 29,6 kilometriä päivässä viidessä tunnissa ja piti leiriä joka kolmantena päivänä.
Tuomen kulku eteni reppu selässä kartan reittejä seuraten ja yöpyminen tapahtui yleensä edellisenä päivänä varatuissa majapaikoissa.
...Huomasin kummallisen asian: työelämän pakko herätä aikaisin oli muuttunut vapaudeksi herätä aikaisin...
Kävelijän matkakertomus on erilainen näkökulma matkustamiseen.
Tiet, polut, metsät, pellot, niityt, kylät ja kaupungit.
Maisemat vaihtuivat askelten tahtiin. Satoi tai paistoi.
...Olin jo tottunut jättämään aamiaisen sikseen, jos sen jättäminen tarkoitti myöhään lähtemistä.
Varsinkin tällä kertaa se kannatti.
Polku seurasi Setton-järven rantaa, joka oli kietoutunut aamu-usvaan.
Kävelin kuin fantasianäytelmän lavasteissa, yksin ja hiljaisesti, aivan kuin en olisi halunnut maiseman heräävän uuteen päivään...
Tuomi kertoo matkansa iloista ja murheista, hyvin rehellisesti, luulen.
Mukava kirja.
...Seuraavana aamuna tihkusade hidasti minua.
Menin rautatieaseman viereiseen kahvilaan selaamaan päivän lehteä.
Kahvila oli täynnä aamun ensimmäisellä kupillisella tai lasillisella olevaa väkeä, ja aamun uutisia kommentoitiin suuren ääneen.
Kun sade näytti taukoavan, lähdin jatkamaan matkaa.
Veden tulo jatkui kuitenkin heti, kun olin päässyt asutuksen ulkopuolelle.
Päästyäni Joignya ympäröivien kylien ohi saavuin avarille, kumpuileville peltoaukeille ja sade loppui.
Hyvin pitkällä edessäni näin suuria, kaksiosaisia rekkoja.
Ne olivat niin pitkällä, että niiden liike näytti aavemaisen hitaalta ja äänettömältä.
Karttani mukaan se oli "Autoroute du Soleil", moottoritie Pariisista Välimerelle.
Perässä tullaan, ajattelin kun löysin peltojen halki kulkevan hiekkatien...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti