lauantai 15. toukokuuta 2010

Rakel Liehu "Helene"

Taiteilija Helene Schjerfbeckin (1862-1946) elämästä kertova, vuonna 2003 julkaistu, herkkätunnelmainen teos on tyyliltään täydellinen: Rakel Liehun kuvaaman Helenen persoona henkii samana hänen tauluistaan.

...Oh, vihreitä, sinisiä sävyjä iltaruskon aikaan niin paljon, että on vaikea hengittää...

Kirjailija on samaistunut taiteilijan sielun elämään onnistuneesti.
Helenen hiljaiset toteamukset ovat kuin, tässä ja nyt, ääneen lausuttuja.

...En totu ihmisiin.
Heidän voimakenttänsä jää rasittavan pitkäksi aikaa huoneeseeni.
Vaikka joskus on amusant...hauskaakin!...


Kirjan kerronta liikkuu lapsuuden ja vanhuuden tapahtumien välillä.

...Ensimmäiset liidut, yksitellen hopeapaperiin käärityt...kuin isän sikarit, niiden makeahko haju käy vieläkin mielessäni.
Annan niille salaisia nimiä.
Musta on Munkki, punainen Regina, vihreä Berit, naapurin teräväpiirteisen tytön mukaan.

Entä miten juhlallisen, rykäisevän karu oli paperiarkki.
Minusta oli tullut nyt rikas, rajattomasti.
Saatoin panna paperille (värein) kaiken sen mitä minulla EI ollut.
Linnat, prinsessat, upeat diadeemit... saatoin kuvata kaiken niin kuin itse tahdoin, julmaksikin. Surevaksi. Onnelliseks
i...


Helenen piirtämisen lahja ilmeni varhain ja taide on kirjan selkäranka kaikkine tapahtumineen.

..."Ovatko nämä todella kymmenvuotiaan tekemiä?" Pariisissa opiskellut hovimaalari kysyy, "anatomisestikin täysin oikein."
Saan pian tiedon vapaaoppilaspaikasta piirustuskoulussa-sinne päästään normaalisti vasta 16-vuotiaana...


Elämänkerta on Helenena vaeltamista aikakautena, jolloin naisena oleminen ei ollut etuoikeus,
ja sisäisen palon toteutumisen mahdollistivat vain suotuisat olosuhteet ja hyvä onni.

...Olin maalannut Pont-Avenissa innostuneena nurmikolle kuivumaan levitettyjä lakanoita. "Likapyykki on paras pitää kotona", siitä sanottiin Suomessa...

...Naismaalarien "vähäinen sievyys" huolestutti.
Missä on odeur feminin? Naisellinen tuoksu, kukkaset ja lapset, kyselivät mieskriitikot Pariisissakin.
He olivat kauhistuneet naisten siirtymistä "maskuliinisen karkeaan" naturalismiin.
"Sentimentaalinen biologia" oli osoittanut , että naisten aivoissa oli enemmän tilaa tunteille kuin miehillä!...


Kirjan 513 sivua pitävät sisällään hienon tarinan.

Olen omistanut kalliin jalokiven
hurmion...Sellaisen omistaja
voisi vaikka istua tien vieressä
ja kerjätä onnellisena.
(Helene Schjerfbeck)

2 kommenttia:

  1. Sattumalta itsekin juuri luin tämän kirjan, eilen luin viimeiset sivu, hitaasti säästellen. Yksi niistä kirjoista, jonka ääreen kaipaa lukuprosessin aikana. Tulin nettiin etsimään julkaisuaikana sen saamaa kritiikkiä ja löysin myös sinun sivullesi, mukava sattuma.

    VastaaPoista
  2. Löysin juuri Liehun runot. Nyt kuin luin tästä kirjasta, tuli heti halu juosta kirjastoon :)

    VastaaPoista