Petri Karra: Pakenevat unet

Sain juuri luettua Petri Karran kolmannen  romaanin "Pakenevat unet", julkaistu 2012.  
Realistinen, raju, ja koskettava kuvaus narkomaaniäidin heitteillejääneistä lapsista.
Päähenkilöiden 14-vuotiaan Nastan ja hänen pikkusiskonsa 
6-vuotiaan Nadjan tarina on tragedia lapsista, jotka joutuvat ottamaan vastuun paitsi itsestään, myös äidistään, selviytyäkseen arkipäivästä toiseen.
Narkkarit, juopot, huumekauppiaaat, varastetun tavaran diilaajat, koulukiusaajat, sosiaaliviranomaiset kuvataan uskottavasti. Käyttäytymisen kuvaus on suorastaan loistavaa! 
Kirja on kertomus olosuhteiden aiheuttamista teoista, joihin Nasta vastuunkantajana  ajautuu.

"Oletsä miettinyt sitä sijaishuoltoa, mistä puhuttiin viime kerralla? 

Aluksi vastaanottokotiin ja sitten johonkin mukavaan perheeseen. Ainakin siksi aikaa kun äitisi pääse kuiville?"

"Ei me lähetä mihinkään. Ei mutsil oo mitään hätää. Mä hoidan kaiken, mä otan vastuun kaikest. 

Me pärjätään. Mä pärjään, enkä tartte teiltä yhtään mitään! 

En ees rahaa. 

Antakaa vaan meidän olla rauhas.

Emmä muuta pyydä. Jättäkää meidät rauhaan. 

Hoitakaa vaan niiden asioita jotka tarttee teitä. 

Ja niitä täällä riittää. Mä en kaipaa keneltäkään mitään. 

En koskaan."

"Pakenevat unet" on realistisen kaunokirjallisuuden huippuja!

Petri Kotwica tekee kirjasta elokuvan syksyllä 2013. 


Petri Karran esikoisesta "Haarautuvan rakkauden talosta" (2008) tykkäsin kovasti. 
Karran kakkonen "Kohtalonohjaaja" (2011) oli  liian "scifi" minun makuuni.