ISMO HÖLTÖN VALOKUVIA ATENEUMISSA 10.4.-31.5.2015

Ateneumissa on esillä valokuvaaja Ismo Höltön mustavalkoisia valokuvia 1960-luvun Suomesta;

Hienoja, nykytekniikalla näyttelykokoon muokattuja kuvia Helsingistä ja maaseudulta,

syvällisiä, vaikuttavia ja tietysti hyvin kultturellisia kuvia menneestä Suomesta.

Aion käväistä näyttelyssä uudelleen...

Alla olevien Höltön kuvien nuorten Look taitaakin olla taas ajankohtaista.

Linkki  ATENEUMIN TAIDEMUSEO

  

Esa Mäkinen:Totuuskuutio

Esa Mäkisen Totuuskuutio (2015) on  huikea kertomus Terosta ja Helsingistä 2000-luvun viimeisellä puoliskolla.

Tero työskentelee täsmäyttäjänä Celsiuksessa, firmassa, joka valvoo lähes kaikkea tietoliikennettä.
Täsmäyttäjän tehtävänä on muuttaa tai poistaa tietoja verkossa, maksavan asiakkaan pyynnöstä.

Helsinki on jakautunut aidattuihin alueisiin, joihin kuljetaan valvottujen porttien kautta;käsi tunnistimelle ja voit päästä nopeastikin eteenpäin, jos tililläsi on riittävästi Celsiuspisteitä.

Kadulla ohi kulkevan automaattibussin ikkunassa vilahtaa nimesi, yrittäen houkutella sinua kyytiin.
Samoin mainokset katujen varsilla ja liikkeissä tarjoavat lähestyessäsi juuri sinulle sopivia tuotteita.

Mutta kaikilla ei ole pääsyä ostoskeskuksiin ja muurein ympäröidyille asuinalueille.
Siitä CelsiusSecurity ja robottikoirat pitävät huolen.

Työssä tietokoneen näytöllä näkyy työtehosi reaaliaikaisesti verrattuna muihin työntekijöihin.

Puhelin kilahtaa ja ilmoittaa jääkaappisi ruokatilanteen.
Viestiä silmäillessä hörpit samalla itsestään lämpiävästä kahvitölkistä.


"...Kameroilla  ei pysty valvomaan toiveita ja pelkoja, mutta siksi kaikki kertovatkin meille huolensa vapaaehtoisesti. 
Kun tulet raskaaksi tai saat syövän, ensimmäisenä kysytään apua Celsiukselta.
Meidän hakukone tuntee kaikkien salaisuudet. 
Sitten onkin helppo kertoa ihmisille, mitä pitää haluta.
Eivätkä ne osaa vaatia enään mitään muuta..." 



Totuuskuutio kuuluu niihin kirjoihin, joita suosittelen kaikille.
Kirja oli hyvin tiedostava!



Tässä linkki aiheeseen liittyvään teokseen blogissani:

SATEENVARJOTON/Petteri Järvinen yksityisyys-turvaa digitaalinen kotirauhasil

Von Hertzen Brothers Tavastialla 28.3.2015

Kävin eilen kuunteleen VHB:tä Tavastialla.
Bändi on pysynyt musiikilliselle linjalleen uskollisena;
nytkin täysi tavastiallinen nautti silmin nähden bändin psykedeelis-itämaisesta-rocktunnelmasta.
Minä taas ajattelin VHB:tä festareilla kuuman kesäpäivän illassa, auringon laskiessa....

Alla nimikkobiisi bändin tässä kuussa julkaistulta levyltä NEW DAY RISING.

Kalasataman graffiteja katselemassa

SATEENVARJOTON/TAIDEKÄVELYLLÄ KALASATAMASSA 2012

Paolo Giordano:Ihmisruumis

Paolo Giordanon upea  "Ihmisruumis" (2014) on kirjailijan toinen teos,

Ihmisruumis kertoo italialaisista sotilaista Afganistanissa.
Heidän elämänsä tukikohdassa on osin sotilaan luppoaikaa; keskinäistä seurustelua, leffojen katselua ja some-elämää;
facebook on lähes ainoa kanava entiseen elämään, jossa odottaa huolestunut  joukko läheisiä; milloin saat lomaa?

Tukikohdassa kuntoa ja taisteluvalmiutta ylläpidetään koko ajan; milloin tahansa voi joutua hyökkäyksen kohteeksi.
Sotilaskuri on tiukka ja arvojärjestys tarkka.

Leirin ulkopuolella uhkaa  kuolema.
Mutta liikkeelle on lähdettävä.

"Ihmisruumis" on vaikuttavaa luettavaa.
Asiantuntijan otteella - maalaisjärkeä ja hauskuutta unohtamatta - kirjoitettu psykologinen teos, jossa kuvataan sotilaiden henkistä tilaa, ihmismieltä karuissa ja ahdistavissa olosuhteissa.

Kaunistelematon ja herkkä sotakirja nykypäivän sotilaista internetelämineen;
sotilaista joille  kuolema on edelleen - ennustamaton.

Alla linkki Giordanon esikoiseen:

sateenvarjoton/Paolo Giordano:Alkulukujen yksinäisyys

Erik Bertrand Larssen:Paras

Norjalaisen Larssenin 2014 julkaisema Paras on nimensä veroinen valmennuskirja.

"Tällä kirjalla on kolme tavoitetta. 
Toivon, että se auttaa sinua tulemaan tietoiseksi itsestäsi ja ajatustavoistasi. 
Toivon, että se auttaa sinua muuttamaan niitä ajatustapoja, jotka rajoittavat suorituskykyäsi.
Ja lisäksi toivon, että se auttaa sinua kokemaan useammin tunteen, jota kutsun mielihyväksi."

Yllä oleva lainaus tuntuu kuluneelta fraasilta, mutta Paras on poikkeus;Oppaassa on jytyä.

Larssen toimi armeijan palveluksessa, kunnes joutui auto-onnettomuuteen.
Onnettomuudesta seurasi vuosikausien kovat kivut ja uran vaihto.
Larssen suorittikin yhdessätoista vuodessa kauppatieteiden maisterin tutkinnon.
Ja nykyään  hän on Norjan suosituin puhuja: liikemiesten, huippu-urheilijoiden ym:n henkinen valmentaja.

Paras oli innostavaa luettavaa. Teksti oli jämäkkää ja yksinkertaista.
Ohjeet ovat hyvin sovellettavissa tavallisen ihmisen elämään, vaikka kirjan valmennusesimerkit koskivatkin järjestään huippuliikemiehiä ja voitokkaita urheilijoita.

Kirja käsittelee laajasti erilaisia ongelmia (busines- ja urheilumaailma) ratkaisuehdotuksineen, mutta kirjan yksi sanoma on tämä:

Kuvittele ongelmia aiheuttavat tilanteet etukäteen.
Kuvittele kaikki yksityiskohdat (ulkonäkösi, käyttäytymisesi, muut ihmiset, kommunikointi, ympäristö, huonekalut, työvälineet...) tarkasti.
Elä mielikuvissasi tilanteet hetki hetkeltä.
Ota huomioon yllätykset ja mieti miten toimit silloin.
Sitten kun tilanne on oikeasti "päällä", olet vahvoilla, koska kaikki on jo koettu!


"Jos aiot katsoa elämääsi uudessa valossa ja tehdä sen kunnolla, sinun on tärkeää oivaltaa tämä:
elämä on lahja, joka sinulle on annettu, ja saat vain tämän yhden tilaisuuden."

Sami Lopakka:Marras

   
Marras (2014) on  kuvitteellinen kertomus suomalaisen metallimusiikkibändin Euroopan kiertueesta.
Samassa bussissa matkaa ruotsalainen lämmittelybändi.
Kierretty on ennenkin näillä main, mutta eka kertaa suomalaiset ovat ykkösenä.

Mutta...
Lähes joka päivä tien päällä.
Keikkapaikasta toiseen.
Tuhansia kilometrejä.

Marras on loistava kuvaus bändikiertueesta.
Hyvin kulkevan, huumorilla ja pohdiskeluilla - ei mitään kuivaa sellaista - höystetyn tarinan parissa viihtyi.
Euroopan julma historiakin tuli tutuksi.Vai oliko se historiaa?
... miksi entisessä keskitysleirimaassa piti uusnatsien varalta järjestää keikkapaikalle erikoisvartiointi...

Ihannoivat kuvat kiertävästä keikkaelämästä karsiutuvat nopeasti Lopakan rankkaa tekstiä lukiessa.
Lukijaa ei hemmotella ykkösbändin elämän glamourilla;
luksusfiilikset vaihtuvat hetkessä "liskojen öiden ja päivien" tuskaan ja ahdistukseen.

Alkoholi oli koko ajan läsnä

Suurimmaksi stressinaiheeksi nousikin pikkuhiljaa huoli siitä
ovatko kaikki illan keikalla lavakuntoisia.
Maksava yleisö odotti.


Kirja oli karun kaunis.
Rehellinen.

Marras taisi sittenkin olla totta!



Juuri tuo karu kauneus toi mieleen Niall Griffithsin "Lampaanköyrijät"-teoksen, jonka luin vuosia sitten.
Tarina ei liity bändiin, mutta tunnelmassa on samaa.
Ohessa linkki blogiini  Sateenvarjoton/Lampaanköyrijä