Esa Mäkijärvi on kirjoittanut kauniin esikoisromaanin "Vieraita" (2015).
Kirja kertoo lotasta, suomalaisesta sotilaasta ja sodasta.
On kesä.
Lotta Svärd järjestössä haavoittuneiden parissa työskentelevä Anna päättää jättää työnsä ja pakenee rintama-alueen metsään.
Samoihin aikoihin Viljami saa tarpeekseen sotimisesta ja karkaa.
Anna ja Viljami, toisilleen tuntemattomat, kohtaavat hylätyssä kartanossa.
Hetkien nautinto vaihtuu päivä päivältä aina vain piinaavampiin painajaisiin.
Onko sittenkää parempaa huomista tulossa?
Mäkijärvi on kirjoittanut vaikuttavan teoksen ihmisen voimattomuudesta pakon edessä.
"...Kartano oli rakennettu syrjäiseen paikkaan sekametsän keskelle.
Se kuului kymmenen kilometrin päässä metsän toisella puolella sijaitsevaan, pommituksissa ja taisteluissa ruhjoutuneeseen kirkonkylään, jonka keskustan pystyyn jääneissä taloissa suomalaiset pitivät komentokeskustaan.
Reservejä sijoitettiin alueelle, mutta taistelut keskittyivät muualle.
Lähinnä tavaroita kuljettavat rekat, lähetit ja tiedustelijoiden moottoripyörät kulkivat teillä.
Kannaksen pienellä alueella oli kymmeniätuhansia sotilaita, eikä ollut todennäköistä, että Anna ja Viljami saisivat olla kartanossa rauhassa.
Tontti näkyi ilmasta ja sen olemassaolo saattoi jo olla sotilaiden tiedossa..."
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti