Teemu Suominen "Soberismia - Kalliosta kukkulalle"

 Vuonna 2014 viimeiseksi lukemani Soberismia oli ylväs lopetus menneelle vuodelle!

Teksti perustuu Soberismia-blogiin, ja sen kirjoittajan Teemu Suomisen omaan elämään - pyrkimykseen elää ilman alkoholia määräämättömän ajan.
Kirja julkaistiin lokakuussa 2014.

Suominen on musiikkialan ammattilainen ja keikkamanagerinmatkat veivät miestä ympäri maailmaa.
Työympäristössä alkoholinkäyttö oli luontevaa, ja krapulakin kuului toimen kuvaan.
Pitkäaikainen juominen ja alkoholiriippuvuus aiheuttivat pahenevaa alakuloa, jota Suominen hoiti juomalla lisää.
Tilanne ei muuttunut lapsen syntymän myötä.
Parisuhteetkin kariutuivat.

Syvästi masentuneena Suominen hakeutui terapiaan ja sai terapian tueksi lääkityksen, jonka tarkoitus oli pehmentää tunnehuippuja - sekä huonoja että hyviä.
             
Sitten 5.9.2012 Suominen päätti lopettaan alkoholinkäytön, yllätykseksi itselleenkin.

"...Edellisenä iltana olin mennyt nukkumaan omaan sänkyyni ja aamulla herännyt entisen tyttöystäväni rappukäytävästä ilman muistikuvia tai ymmärrystä miten olin sinne päätynyt.
Poliisi oli kuulemma tulossa paikalle. Viikkoa tätä ennen olin herännyt Kisahallin putkasta heitettyäni ison kiven kalliolaisen ravintolan ikkkunasta sisään ja melkein tappanut ihmisen. 
Koko edeltävän kesän olin juonut kuin huomista ei olisikaan ja elokuussa 2012 elämä tuntui juuri siltä. Olin 33-vuotias, vaikeasti masentunut, eronnut, osa-aikainen yksinhuoltajaisä joka oli henkilökohtaisessa konkurssissa niin rahallisesti, henkisesti kuin fyysisestikin. 
En tunnistanut enää peilistä katsovia silmiä..."           

Soberismia-teos kuvaa päiväkirjamaisesti miehen elämää ilman viinaa.
Ympyrät ovat samat kuin aiemminkin; työtä ja huvituksia.
Mutta bilettäminen selvin päin tuo uuden ulottuvuuden ja haasteen.
On kivaa, mutta aina ei jaksa....
Kotona yksin löhöäminen, ristikoita tehden ja musiikkia kuunnellen tuntuu toisinaan mukavalta vaihtoehdolta miehestä, joka aiemmin ei viihtynyt yksin.

"...Kotiin päästyäni makasin yöhön asti sohvalla viltin alla muiden todennäköisesti jatkaessa keikan jälkeen vielä baariin ja toiseen baariin ja kolmanteen baariin ja jatkoille. Samalla kun nautin omasta olostani, rauhasta, hiljaisuudesta ja itsestäni, mietin, että niilläkin on varmasti mukavampaa siellä ilman minua. Ja että se on ihan oolrait, näin tämän varmaan pitikin mennä..."
           
Kaikki oli koettava selvinpäin: lukuisat musiikkialan koti- ja ulkomaiset tapahtumat, festarit ilmaisine vip-tarjoiluineen, Uusi Vuosi, Vappu...
Kahvia kuluu, mutta moni asia tulee koettua ensi kertaa selvinpäin.
Ja samalla huomaa kuinka monta asiaa ei tule enää koskaan kokemaan kännissä (nousuhumalan ilo, karaoken laulaminen kännissä, känniseksi...)
Kärvistely viinan äärellä jatkuu hyvissä ja huonoissa fiiliksissä.
Mutta fyysinen ja henkinen kunto kasvavat kohisten.
Terapialääkityskin lopetetaan.


Kirja päättyy vuoden 2014 elokuuhun.
Teemu Suominen, Kalliosta kukkulalle, on tuolloin kiivennyt Euroopan korkeimman Elbrus-vuoren huipulle.
Hän on edelleen raittiina. Ja lopettanut tupakanpoltonkin.

Soberismia - Kalliosta kukkulalle on yksi parhaimpia lukemiani päiväkirjoja.



Linkki blogiini aiheeseen liittyen:            
 Juhani Seppänen /Selvästi juovuksissa