Huttusen perheen isä on kestävyysjuoksun kannattaja, fanaattisuuteen saakka.
Hän on vuosia valmentanut juoksussa perheen poikaa, joka katoaa kilpailumatkalla.
Tytär, isän elämän tarkoituksettomuuden nähdessään, tarjoutuu isänsä valmennettavaksi. Ja sehän sopii.
Isä luo sydämensä innosta harjoitusohjelman, jonka puitteissa teinitytön muu elämä uhkaa jäädä elämättä.
"...Nurmikolla loikoilevat kaupungin lupaavimmat yleisurheilijat.
Kun se olisikin lepoa, mutta nuo eivät ole tehneet harjoitusta mistä levätä.
Se on nykytrendi, nuoria ei saa rasittaa.
Näky on kuin hautakivestä. Tässä lepää Suomen juoksun tulevaisuus..."
Kirja etenee täydellisesti ideologiaansa uskovan isän ja kestävyysjuoksuinformaation kyllästämän tyttären "vuoropuheluilla".
Isän kekseliäisyys valmennuksen toteutuksessa ja ongelmien ratkaisussa on myös omaa luokkaansa.Kirjailijalla on mahtava samaistumiskyky ja huumorintaju.
Taas kerran ihailin taitoa kirjoittaa vakuuttava ja samalla viihdyttävä kirja erikoisalasta, tällä kertaa "kestävyysjuoksusta". Kirja, jonka pariin palaa mielellään.
Vaikka tapahtumat liikkuvatkin urheilun parissa, voi juonen ymmärtää myös laajemmin. Tragikomedia herättää varmasti jonkun lukijan huomaamaan olevansa kuin kirjan isä - oli sitten kyse jälkeläisten patistamisesta harrastukseen, pakottamisesta koulumenestykseen tai kavereiden valitsemisesta. Ja perusteluthan määräämiselle ovat varmasti vakuuttavat.
Olen lukenut Miika Nousiaisen esikoisteoksen "Vadelmavenepakolainen" (2007) ja Taro Korhosen kanssa yhteisesti tekemän "Paskakirjan" (2007), josta löytyykin juttu blogistani PASKAKIRJA . Molemmista pidin kovasti.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti