Eletään aikaa, jolloin maailmassa on puute makeasta vedestä.
Napajäätiköt ovat sulaneet ja alavat mantereet ovat peittyneet
veden alle.
Rannikkoalueiden miljoonakaupungit pilvenpiirtäjineen ja
entisine kukoistavine kulttuureineen ovat näkymättömissä.
Maailman kartta on katastrofaalisesti päivitetty.
Elinehdot ovat ankarat.
Noria - teemestarin tytär on etuoikeutetussa asemassa;
ankarasti säännöstellystä vedestä ei ole pulaa.
Tämä herättää myös virkavallan huomion.
Emmi Itärannan "Teemestarin tytär" (2012) on kauniskielisesti
soljuva, koskettava tulevaisuuden kuvaus.
Jännittävän kirjan lukemista ei malttaisi keskeyttää.
Arvoisensa maailmanlaajuinen bestseller.
"...Työnsin sormeni veteen ja tunsin sen voiman.
Se liikahteli kättäni vasten kuin hengitys, kuin eläin, kuin toisen ihmisen iho.
Vesi oli kylmää, paljon kylmempää kuin mikään, mihin olin tottunut.
Nuolaisin sormiani varovasti, niinkuin minulle oli
aivan pienestä asti opetettu:
älä koskaan jo vettä, jota et ole ensin maistanut..."
Linkki blogiini toiseen, ajatuksia herättävään tulevaisuusteokseen:
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti