Tammikuussa luettuja

    Vuosi 2014 on alkanut kirjallisesti onnellisissa merkeissä.
    Kaikkia tähän mennessä lukemiani kirjoja
          haluan suositella muillekin!

 John Muir "Pitkä kävely Meksikonlahdelle" (1916) (suomeksi 2011) on luonnonsuojelun isänä  pidetyn Muirin kertomus kävelymatkastaan vuonna 1867 Yhdysvalloissa Indianasta Meksikonlahdelle.
Vaellus- ja luonnontiedekirjojen parhaimmistoa.
Kirjailija on todella aito luontoa ja kävelemistä rakastava ihminen; vai mitä muuta voi seuraavasta lainauksesta ajatella:

"..Kohtasin tietysti kivulloisia vaikeuksia ponnistellessani kaatuneiden, suorien ja puoliksi kaatuneiden puiden ryteikössä, puhumattakaan solmuisista köynnöksistä, joiden yhteen lukkiutuvien ja keihästävien piikkien sotilaallinen tehokkuus oli yhtä hämmästyttävää kuin niiden pituus ja kukkien lukumäärä.
Nämä eivät kuitenkaan olleet esteistä suurimpia, kuten eivät kuolleita lehtiä ja alligaattoreita kuhisevat lammet ja laguunitkaan..." 

John Muir kirjoitti eräretkestään Alaskassa v. 1880 

tositapahtumiin perustuvan kertomuksen 

"Stickeen pieni urhea koira" (1909).  

Ensi kertaa suomeksi (2013) ilmestynyt, jännittävä kertomus 

on kirjan ulkoasusta huolimatta 

tarkoitettu myös aikuisille. Tykkäsin!

Muirista paljastuu luonnon lahjakkuus taitavana  koiran luonneanalyysintekijänä. 

Kirjan miinuspuoli on suomalainen kuvitus, josta en pitänyt.

Dan Kieran "Joutilas matkailija" (2012),(suomeksi 2013) valistaa meitä kiirettömän elämän nautinnosta.

Maailmaa nähdäkseen ei tarvitse lähteä kauaksi.

Poikkea reitiltä; muuta totuttuja toimintatapoja ja kulkureittejä - "leiki turistia" omalla kotipaikkakunnallasi!.

Matkailua Kieran ei kuitenkaan vastusta, vaan korostaa omaehtoista matkailua. 

Turistimatkojen massa-ohjelmoidut  lomaviikot täyteenahdettuine lentomatkoineen on syytä unohtaa.

Kuljeskele matkakohteessa kulkurin lailla, tutustu matkaesitteiden ulkopuolisiin kortteleihin, 

kauppoihin ja  kuppiloihin. 

Tarkkaile paikallisten ihmisten arkielämää.

 Kohtaamasi tapa- ja ruokakulttuuri on varmasti aidompaa kuin shoppailuparatiisit turisteille luotuine houkuttimineen.

Mikäänhän ei sinua silti estä käymästä myös Niissä Turistinähtävyyksissä.

Mutta kotikuntasi kirjaston näyttelystäkin voi löytyä  maalaus, jonka katselemisesta saat yhtä upean fiiliksen kuin Uffizin galleriassa. Jonottamatta, eikä maksa mitään.

Satu Rommi "Teetä ja temppeleitä; Matkakirjeitä Thaimaasta, Burmasta ja Kambodzasta" (2013) on varmasti yksi tiedostavampia matkailukirjoja maailmassa.

Luettuaan kirjan ei voi väittää olevansa tietämätön matkakohteiden poliittisesta ja uskonnollisesta historiasta, lasten- ja naisten hyväksikäytöstä, vapaaehtoistyön "kannattavuudesta" jne.

Satu Rommi opastaa myös miten kestävää kehitystä voi tukea matkakohteissa. 

Yksi tapahan on suosia paikallisten asukkaiden tuottamaan työtä ja välttää suurketjujen palveluja.

Matkakirja, jonka jokaisen pitäisi lukea!

"Kahvia ja Guruja eli kolmen vuotta Intiassa" (2009) on Satu Rommin Intia-kuvaus.

 Se on sisällöltään samanhenkinen kuin "Teetä ja Temppeleitä", mutta ei niin voimakkaasti 

julistava ihmisoikeuskirja.

"Kahvia ja Guruja" kertoo Rommin kokemuksista majatalo-kahvilanomistajana Intiassa.

 Asiakaspalvelijana toimiminen  pääasiassa eripuolilta maailmaa tulleille "henkisyyttä etsiville" joogaopiskelijoille oli erittäin valaiseva kokemus. 

Samoin omistajuus, oli suomalaiseen toimivuuteen ja työmoraaliin tottuneelle,

jatkuva kehityksen paikka.

Kahvilan pitämisen ohella  Rommi opiskeli itsekin joogaa ja valmistui joogaopettajaksi.

 Kirja on napakkaa luettavaa ja  kuvaa hyvin intialaisuuden ydintä.

Rentoudu ja nauti!

"Rakkaus vailla toivoa"  (1998), (suomeksi 2000) on kirjailija Anouar Benmalekin, Algerian poliittisesti epävakaisiin oloihin, 1900-luvun alkupuoliskolta nykypäiviin, sijoittuva rakkausdraama.

Kirjailija tuo poliittiset ja uskonnolliset epäkohdat esiin, ja sen hän tekeekin, yhtään säälimättä lukijaa;

Raakus tarjoillaan sellaisena kuin se tapahtuu.

Samoin rakkaus ja hyvyys korostuvat sekasorron keskellä.

Benmalekin romaani on mieletön tarina, jota ei voi laskea käsistään ennen loppua. 

Tähän loppuun vielä yksi kirja synnyttämään uutta elämää!

Aila Porkka-Heleniuksen  "Kätilön käsissä" (2013) on muistelmateos kätilön työuralta Suomessa 1950-luvulta alkaen.

Porkka-Heleniuksen kätilön ammatti alkoi aikana, jolloin kotisynnytykset olivat Suomessa vielä arkipäivää. 

Siihen aikaan kätilö kiirehti synnytykseen polkupyörällä, 

suksilla tai hevoskyydissä. 

Nyt niin luomulta kuulostavat kotisynnytykset olivat monesti 

ainoa vaihtoehto.  

Aikanaan synnytykset keskitettiin sairaaloihin ja kätilön 

toimenkuva muuttui.

Arvostuksen puutteen vuoksi Kätilön ammattinimikekin 

katosi välillä. 

Porkka-Helenius yhtenä aktiivina sai virkanimikkeen takaisin.

Kirja on tulvillaan muisteloita vuosien varrelta. 

Aili Porkka-Heleniuksen tapa kertoa lapsuudestaan, kouluttaumisestaan ja työurasta on

leppoisaa luettavaa. Tekstistä pulppuaa rakkaus uutta elämää kohtaan.

"Kätilön käsissä" kirja olisi voinut olla paksumpi, sillä Porkka -Heleniuksella on paljon kerrottavaa.

Omana kommenttina lisään vielä tiedon, että kätilöiden hoitamien kotisynnytysten arkistoja säilytetään  Kansallisarkistossa. Jäljennöksen kätilön kirjoittamasta  synnytys- ja syntymäraportista saa tilattua maksua vastaan. Siitä ilmenee synnytyksen kulku, ja lapsen tila painoineen ja pituuksineen.