Luin ensimmäisen Suomessa julkaistun kotimaisen romaanin Fredrika Wilhelmina Carstensin (1808-1888) "Muratin".
Kirja julkaistiin alkuperäiskielellään ruotsinkielisenä vuonna 1840.
Muratti käännettiin suomeksi vasta 2007 - voi vain ihmetellä myöhäistä ajankohtaa.
Muratti oli Carstensin ainoa romaani.
Muratti kertoo nuoresta, suomalaisesta Matildasta, joka matkustaa seuraneidiksi Tukholmaan "40-50-vuoden korkeaan ikään" yltäneelle vapaaherrattarelle.
Matilda kirjoittaa elämästään kirjeitä Suomeen ystävälleen Emilialle.
Kirja muodostuu näistä päiväkirjamaisista muistiinpanoista.
Muratti on kulttuuri-historiallisesti, yläluokan elämän kuvaajana, kieleltään ja tavoiltaan ainutlaatuinen julkaisu.
En muista aiemmin lukeneeni näin täydellistä, kotimaista yläluokkaisromaania.
Tavallista kansaa ei ole kuvailtu juuri lainkaan - mainittu kylläkin - ja tapahtumat eivät kuitenkaan rajoitu yhteen salonkiin yhtenä päivänä.
Kirjan alku oli pitkästyttävä: korukielinen ja tapahtumaton.
Olin ajatellut jättää lukemisen jo kesken kunnes yhtäkkiä;
Olin täysillä mukana tarinassa ja jännitin tapahtumien kulkua.
1800-luvun elintason puutteet näkyivät yläluokan aineellisessa yltäkylläisyydessäkin.
Lääketiede oli kehittymätöntä;kuolla voi milloin vain - sairauteen, synnytykseen, tapaturmaan - elinikä oli lyhyt - nelikymppisenä kuoleminen oli normaalia.
Kirjaa lukiessakin siihen tottui.
Yläluokan perinteisiin kuuluivat lisäksi järjestetyt avioliitot, ennenkaikkea aatelisten kesken, ja näihin liittoihin ei avioliittoon menevällä tai menijällä ollut sananvaltaa.
Murattia luonehtisin hyväosaisten draamaksi;
tarinaksi, joka paikoin tuntuu prinsessa-sadulta.
Ja satuunhan Muratti lopussa kietoutuu.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti