Mainittu biisi on herkän kaunis, suorastaan vihlova. Huh!
Biisin kauneus ja lukemani Niall Griffithsin raaka kirja "Lampaanköyrijä" sopivat toistensa seuraan.
Molemmat riipaisevat herkkyydellään.

Jengi sananmukaisesti vaeltaa välillä kuin lehmät laitumella popsien huumesieniä.
Kirjan slangi on aitoa katukieltä loputtomine vittuperkeleineen.
Kirja kiehtoi alkumetreiltä, vaikken rakastakaan murteella kirjoitettua.
Kuitenkin meno vei mukanaan.
Kauniin ja sielukkaan kuvauksen vastapainona kirja sisältää hirvittävän raakaa väkivaltaa.
Väkivaltakammoisena ihmisenä piti pinnistää, että kykeni lukemaan kaikki repimiset, pilkkomiset ja puhkomiset.
Sielukas kauneus ja taidetta lähentelevä väkivalta tekevät kirjasta mielestäni kultti-kirjan.
Tarinasta saisi upean leffan.
Nauttikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti