Elämänkertoja musiikkimaailmasta

Moi!

Kokosin tähän samaan blogiin kolme äskettäin lukemaani omaelämänkertaa musiikin maailmasta.
Nämä kannattaa lukea, ihan nautinnoksi!

PELLE MILJOONA "ELOSSA JA POTKII! The elämäkerta " (2004) Pellen elämää syntymästä vuoteen 2004 saakka.
Mukana jonkin verran mustavalkokuvia.
Paljon muusikoita, keikkoja ja muuta hauskaa kotimaassa ja kertomuksia reissuilta ympäri maailmaa.
Muusikko, sanoittaja, runoilija, kirjailija...Pelle Miljoonan (s. 1955) elämänkertakirjan omaperäinen kieli oli hyvällä tavalla koukeroista, sanallista luovaa taidetta.
Uskotaan kirjailijan lausetta ... Jollei kieli uudistu se kuolee.....



JYRKI HÄMÄLÄINEN "SEIKKAILIJA TÄMÄN MAAILMAN KOVILTA KADUILTA TÄHTIEN SUOSIKIKSI" (2003)
Suosikin päätoimittajana 35 vuotta toiminut Jyrki Hämäläinen (1942-2008) oli mukana tai ainakin tiesi lähes kaiken, mitä musiikkielämässä Suomessa 1900-luvun loppupuoliskolla tapahtui. Ulkomaisten bändien ja artistien kanssa hengailu oli Jyrki "Jyräys" Hämäläisen arkipäivää. Matkailu ja bailaaminen muutenkaan ei jäänyt vähälle.
Kirja on vaikuttava kuvaus Suomen suosituimman nuorten lehden päätoimittajaksi kohonneesta nuoresta miehestä, hänen lapsuudestaan, nuoruudestaan ja hurjista musiikkibisnesvuosistaan.
Menossa mukana armoton määrä bändejä, artisteja ja muita eläväisiä.
Lisäksi kirjassa on PALJON valokuvia.



JUICE LESKINEN "SIINÄPÄ TÄRKEIMMÄT Edellinen osa" (2006)

Juicen (1950-2006) lämpimän lempeä kirja, jossa kerrotaan musiikin ja kirjallisuuden monitaiturin elämän vaiheista, lapsuudesta aina 2000-luvun alkuun saakka.
Ei mitään kuivaa luettavaa.
Värikästapahtumainen kirja, laulajasuosikin matkasta maineeseen ja siellä olosta.


Olen lukenut yllä mainittujen lisäksi monia muitakin suomalaisia musiikkialan ihmisten omaelämänkertakirjoja, joten ei voi välttyä käymästä samoissa bileissä useammankin kerran.
Hyviä bileitä. Mikäs sen mukavampaa!

Vivi-Ann Sjögren: Meksikon päiväkirja

Vivi-Ann Sjögren on suomenruotsalainen kirjailija, joka on julkaissut useita matkakertomuksia. Meksikon päiväkirjassa (2001) kirjailija kertoo oleskelustaan Meksikon pääkaupungissa Mexico Cityssä sekä piipahduksistaan muualle Meksikoon ja sen luontoon.

..."Mexico Citylle eivät ole tyypillisiä korkeat tornit eivätkä valtavat patsaat. Täällä horisonttiin piirtyvät laaksoa ja kaupunkia ympäröivät tulivuoret. Sumusavun tihetessä ne katoavat usvaan, auringon laskun aikaan ne puskevat esiin paksun punertavan ilman läpi, heijastavat valoa, tavallaan myös ikuisuutta."...

..."Tulivuorivyöhyke kulkee suoraan maan poikki. Täällä maailma ei ole vielä valmis. Täällä tulivuoren kartiot kohoavat ihan käsien välistä. Kaikki tuntevatkin tarinan miehestä, joka eräänä päivänä 40-luvulla näki pellollaan pienen maakummun. Se sylki ja sähisi. Kun mies seuraavana päivänä palasi paikalle, siinä oli jo kuuden metrin korkuinen kartio. Pian sen jälkeen seurasi suoranainen purkaus, tulivuori kasvoi kasvamistaan ja laava peitti kylän ja naapurikylät. Nyt voi nähdä vain kirkontornin ylimmän huipun, joka pistää esiin mustasta jähmettyneestä laavamerestä."...

Olen lukenut monia Sjögrenin matkakirjoja ja pidän kovasti hänen tavastaan kirjoittaa ja kertoa elämästään kansan keskuudessa.

..."Arkipäivän ei pääse yhtä helposti kuin turistikohteisiin, sinne ei voi lunastaa pääsylippua. Se ei ole avoinna kello 9-18 eikä suljettu maanantaisin.
Se on herkästi haavoittuva, ja pahimmassa tapauksessa se vetäytyy kokonaan piiloon.
Se on läheistä sukua metsäneläimelle ja pystyy helposti tekeytymään näkymättömäksi, jos sitä lähestyy kiertoajeluesitteet kädessä.
Varsinkaan tungettelua arkipäivä ei siedä"...

Meksikon päiväkirjassa vaeltelet... imet meksikolaisuutta. Ja opit!

..."Vastapäisellä seinällä on ohjeita maanjäristyksen varalta:
Poistukaa kiehuvien patojen ja kahvipannujen läheltä.
Älkää nojatko seiniin, älkää seisoko ikkunoiden luona.
Ryömikää pöydän alle, asettukaa tukevan ovenkarmin alle.
Älkää käyttäkö hissiä.
Älkää liikkuko paljain jaloin.
Ennen kaikkea: pysytelkää rauhallisina."...

Meksikolainen ruoka on vahvasti maustettua ja tulista. Perusruokaa ovat maissiohukaiset eli tortillat, joita voi ostaa kaduilta ja kujilta mitä erilaisimmilla täytteillä.

..."Meksikolainen keittiö nojaa kolmeen pääainekseen: maissiin, chiliin ja papuihin. Pavut tulevat päivittäin vastaan jossain muodossa: kulhollinen papusoppaa, lusikallinen papusosetta jo aamiaismunakkaan koristeena, ja päivällisellä siltä ei voi kukaan välttyä."...

..."Meksikossa chilejä on niin monen värisiä ja muotoisia ja niin monta eri lajia että jouduin ensimmäisellä torireissullani toteamaan ettei niitä voi kukaan oppia tuntemaan. Nimiä on jo alunperin paljon, eivätkä ne vähene siitä, että chilit usein vaihtavat väriä ja saavat uuden nimen kun ne kuivataan-tai kasvavat toisessa osassa maata."...

..."Emme ilmoita resepteissä keittoaikoja, koska korkeuserot maassamme ovat suuret", sanotaan keittokirjan johdannossa. Heti ensimmäisenä aamuna tajuan mitä se merkitsee. Olen pannut tulelle täsmälleen samanlaisen espressopannun, jollaista olen käyttänyt yli kolmenkymmenen vuoden ajan sekä Espanjassa että Suomessa. Keittoaika on iskostunut selkäytimeeni, ja tulen aina pannun luo juuri kun kahvi on hurjasti sihisten syöksähtänyt suodattimen läpi. Nyt ei tapahdu mitään. Pelkkä hiljaisuus. Olenko unohtanut sytyttää kaasun? Onko liekki sammunut? Ei. Viimein pannu alkaa pihistä vähän kalvakkaasti, vähän voimattomasti kuin 1800-luvun romaanin sankaritar, joka on pyörtymäisillään pitsinenäliinansa päälle."...

Sjögrenin kirjassa on ruokaohjeita, joihin useimpiin löytyvät ainekset (tai vastaavat) Suomesta. Ruokaohjeet ovat tyypillisen meksikolaisia, hienostelemattomia ja helppoja valmistaa.
Seuraavan, todella helppovalmisteisen ruuan tortillat ja salsan voi ostaa kaupasta valmiina.

..."Juustoburrito:

Peitä vehnätortilla ohuilla, helposti sulavilla juustoviipaleilla tai yhdistä kahta eri juustoa.
Pane toinen tortilla päälle kanneksi.
Paista teflonpannussa vähässä rasvassa, käännä kun alapuoli alkaa ruskistua.
Tarjoa punaisen tai vihreän salsan kera.
Entä, jos pistäisi sen mikroon?"...


Vivi-Ann Sjögrenin teos on hyväksyvän, mutta realistisen ihmisen näkökulma erilaiseen kulttuuriin.

..."Yhä useammin törmään asioihin, jotka hämmästyttävät minua. Totta kai minulla oli tullessani ennakkokäsityksiä, muutenhan en voisi hämmästyä. Usein hämmästelen täkäläistä puhtautta. Uusi linja-autoasema on kuin jonkin puhdistusaineen televisiomainos. Siivouspartiot ovat jatkuvasti liikkeellä, aseman valkoiselta marmorilattialta voisi vaikka syödä."...

..."Ne, jotka noudattavat perinteistä elämäntapaa, saavat elantonsa maanviljelyksestä, metsästyksestä ja kalastuksesta. He kasvattavat maissia, papuja, kurpitsaa, chiliä, jukka-palmua, bataattia, banaaneja, ananasta, mangoa, maapähkinöitä, sokeriruokoa, sipulia ja tomaatteja jne. He pitävät kanoja, peltopyitä ja mehiläisiä ja metsästävät kauriita, villisikoja, tapiireja, tepezcuincleja (pieniä koiraeläimiä), apinoita ja lintuja. Lisäksi he keräävät kasveja, juuria, villihedelmiä, sieniä, siemeniä, lehtiä ja varsia, syötävää kaarnaa-ruuaksi, lääkkeeksi, rakennustarvikkeiksi tai valmistaakseen käyttöesineitä."...

Lukemismatkailun nautinto on myös Sjögrenin kauneimpana pitämäni teos "Saharan aamut ja illat". Kirja, joka hiekkamyrskyineen elää edelleen mielessäni.

Olga Tokarczuk: Alku ja muut ajat

Mystinen ja kaunis romaani puolalaisesta kylästä, nimeltään Alku.

..."Jos kävelisi rivakasti Alun halki pohjoisesta etelään, kuluisi tunti.
Samoin idästä länteen.
Jos haluaisi kulkea Alun ympäri kaikessa rauhassa, katsella kaikkea tarkkaan ja mietiskellä, siihen menisi koko päivä.
Aamusta iltaan."...

..."Alun läpi virtaa siis kaksi jokea sekä lisäksi se kolmas, joka syntyy niiden himosta toisiinsa.
Mustan ja Valkon yhtymisestä syntyneen joen nimi on Joki, ja se virtaa eteenpäin rauhallisena ja täyttymyksensä löytäneenä."...


Tapahtumat alkavat 1900-luvun alkupuolelta ja jatkuvat toisen maailman sodan jälkeiseen aikaan.
Ihmiset kylässä ovat sidottuja olosuhteisiin ja kaikkien on selvittävä jatkuvasta samankaltaisten päivien toistosta.

..."Mitä vanhemmaksi linnanherra Popielski tuli, sitä kauheammalta maailma hänestä tuntui.
Nuoren miehen ajatukset keskittyvät hänen omaan kukoistukseensa, eteenpäin pyrkimiseen ja rajojen laajentamiseen: vauvan sängystä huoneen seiniin, kotitaloon, puistoon, kotimaahan, maailmaan; ja sitten miehuusiässä tulee aika jolloin houritaan jostakin vielä isommasta.
Noin neljänkymmenen iässä tapahtuu käänne.
Nuoruus kiihkossaan ja voimassaan väsyy itseensä.
Jonakin yönä tai aamuna mies ylittää rajan, saavuttaa huippunsa ja ottaa ensimmäisen askeleen alaspäin, kohti kuolemaa.
Silloin esiin nousee kysymys: laskeutuako ylpeästi, kasvot kohti pimeyttä, vai kääntyäkö menneisyyteen, pitää yllä kulisseja ja teeskennellä, ettei olekaan pimeää vaan huoneesta vain on sammutettu valot."...

Aika ennen sodan saapumista kylään, sodan ja miehityksen läsnäolo ja lopulta aika alkaa alusta.

..."Jos esineitä katselee tarkkaan, silmät kiinni niin ettei jää esineiden ympärilleen levittämien pinnallisten vaikutelmien lumoihin, jos sallii itselleen rahtusen epäluuloisuutta, voi ainakin hetken ajan nähdä esineiden todelliset kasvot."...

..."Niin kuin kaikki ihmiset, Misiakin syntyi kappaleiksi hajonneena, rikkinäisenä, pieninä palasina.
Hänessä kaikki oli erillään: katsominen, kuuleminen, ymmärtäminen, tunteminen, intuitio ja tieto.
Misian koko edessä oleva elämä kuluisi kaiken sen kokoamiseen, ja lopulta
hänen olisi suostuttava siihen, että kaikki hajoaa uudelleen."...

..."Juhannuksen jälkeen kirkkoherra kävi joka päivä katsomassa, kuinka joen musta vesi peitti alleen pyhän Margaretan kukat, pyhän Rochuksen kellot ja Pyhän Klaaran yrtit.
Välillä hänestä tuntui, että niiden viattomat, kaulaansa asti upoksiin jääneet valkoiset ja siniset kukat anelivat häneltä apua.
Hän kuuli niiden hennot äänet, jotka muistuttivat ristin ylentämisen aikaan soitettavien pikku kellojen kilinää.
Hän ei voinut tehdä niiden hyväksi mitään.
Hänen kasvonsa punehtuivat ja kädet puristuivat voimattomasti nyrkkiin."...

"Alku ja muut ajat"on kertomus päivien kulusta, ajan loputtomuudesta.
Kirja on tunnelmaltaan hiukan noitamainen.
Tapahtumia kuvataan ajoittain hyvinkin runollisella ja kuvauksellisella kielellä- kaunokirjallista loitsua ja taidetta parhaimmillaan kansanperinteineen ja uskomuksineen.
Olga Tokarczukin vuonna 2000 julkaisema kirja on hienokielinen, vahvasti filosofinen teos, olemassaolomme tarkoituksesta.

..."Olet kerännyt kysymyksiä.
Se on hyvä.
Minulla on lisätä vielä kysymys: Mihin olemme menossa?
Mikä on ajan tarkoitus?"...

Miina Supinen: Liha tottelee kuria

Miina Supisen raikas esikoiskirja "Liha tottelee kuria" (2007) kertoo Silolan viisihenkisestä perheestä, jonka jäsenet, kaikesta huolimatta ja kaiken lisäksi, rakastavat toisiaan niin kuin perheenjäsenten kuuluukin.

Pelagia, neljävuotias samettieläinkokoelman omistaja.
..."Katriinalla oli äkkiä kovin ikävä tyttöään, kun hän näki Pelagian naulakolla, hän juoksi lapsen luo ja polvistui halaamaan.
Kotimatkalla hän kantoi Pelagiaa reppuselässä ja pysähteli kertomaan puiden ja kasvien nimiä.
Tytär kertoi, että päiväkodissa oli ollut kuoroharjoitukset.
Parhaat lapset pääsivät Tallinnaan esiintymään, mutta vielä ei oltu päätetty, ketkä olivat parhaita lapsia.
"Sinä olet paras lapsi", Katriina sanoi.
"Vielä ei ole päätetty", Pelagia painotti.
"Minulle sinä olet paras lapsi."...

Silmu, ylipainoinen nuori mies, joka päättää kasvattaa lihasmassaa.
..."Läski poika muistutti psykologian opiskelijaa, joka oli ollut opintokäynnillä vankimielisairaalassa ja jäänyt vahingossa seurueesta lukkojen taakse.
Nyt hän yritti kävellä ringissä murhaajien kanssa ja esittää, että hänkin oli murhaaja, ei tässä mitään, murhaaja oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kävelemässä ympyrää, mutta tietäen itsekin, että teeskentely ei voisi mennä läpi kovin pitkään ja kohta olisi hysteeristen kyynelten ja kylkiluiden väliin työntyvän teräksen aika."...

Astra, tytär, ennakkoluuloton ajattelija ja etsijä.
..."Jos ei ole ollut hillon vanki teinivuosinaan, vaan syönyt lihaa ja pottua ja porkkanaraastetta, tämmöistä tavallista, saa kivan poikakaverin ja harrastaa sen kanssa tavallista ja estotonta seksiä.
Mutta jos on ollut hillonsyöjä, tulee vähän nymfomaaniseksi ja perverssiksi, ja haluaa jatkuvasti kuritusta.
Nyt puhutaan siis naisista, tarkemmin sanottuna Astrasta."...

Isä Launo, kapellimestari.
..."Kaikilla Launo Silolan työtovereilla oli puolisoina hämmästyttävän kamalia ihmisiä. Näiden lapsetkin olivat oudon kamalia.
Työtoverit eivät kertoneet Launolle perhehuoliaan, mutta perhehelvetit kantautuivat hänen korviinsa kahvitunnilla..."
..."Hänen oma kahvinsa oli Paris Brutalea, joka maistui paholaismaisen vahvalta.
Hän liuotti kupilliseen kaksi sokeripalaa.
Kun markkinoille oli tullut ruskeita sokeripaloja, hän oli kokeillut niitä ja siirtynyt niihin. Launo ajatteli, että hänen pieni kahvikuppinsa sisälsi Brasilian öisen viidakon huohotusta.
Se oli samaa huohotusta ja läähätystä, jota oli lautasten välissä hetkeä ennen kuin ne lyötiin yhteen."...

Äiti Katriina, sisustussuunittelija.
..."Katriina teki loppusilauksen ennen toimittajan tuloa.
Hän osti kotimatkalla yrttejä ja tunki ne pieniin saviruukkuihin keittiön ikkunalle.
Hän leipoi yrttileivän, viipaloi sitä keittiön pöydälle ja jätti muruset näin ja noin.
Hän siirsi lehtihyllyssä kulttuurilehdet ja taidelehdet ja poliittiset lehdet näkösälle ja moukkamaiset lehdet alle.
Hän vilkaisi näkyvillä paikoilla olevat kirjat läpi ja mietti hetken Tappajahain kohdalla, mutta jätti sen.
Lopuksi hän sotki tilan kiinnostavilla tavaroilla .
"Katriina Silolan kodissa näkyvät elämisen ja rakkauden jäljet", hän ajatteli."...

Pelagia, Silmu, Astra, Launo ja Katriina avautuvat kirjassa syvällisesti, persoonina.
Jokaisen mieli ja ruumis toteuttavat vahvasti omaa elämäänsä.
Unohtamatta kuitenkaan heitä yhdistävää tekijää: kotia.
"Liha tottelee kuria" on rajoja rikkova esikoinen, realistinen, mutta samalla ihanasti hullu kirja.